ilosanoma.munfoorumi.com

Aulis Rusi

"Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (Jes.53:5)

Tämä on profetaalista Sanaa, joka Jesajan kautta tuotiin julki vuosisatoja ennen sen toteutumista. Kun Kandaken hoviherra vaunuissaan luki tätä Jesajan kirjan kohtaa, hän pyysi Filippusta kertomaan, kenestä profeetta tässä puhuu, itsestään vain jostakusta toisesta. Filippus lähti tästä Raamatun kohdasta ja julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.

Jesaja 53 puhuu Herran kärsivästä palvelijasta, meidän Vapahtajastamme. Historiassa ei ole ketään toista henkilöä, johon tätä kohtaa voisi soveltaa. Kukaan toinen ei ole ollut sellainen Herran kärsivä palvelija kuin Vapahtaja.

Jumalan kärsivä palvelija

Jotkut juutalaiset oppineet selittävät tämän tarkoittavan Juudan kansaa. Tämä kohta kuitenkin puhuu yhdestä persoonasta. Hän on meidän Vapahtajamme. Koko luku 53, joka puhuu Jeesuksesta ja hänen sovitustyöstään, on evankeliumia. Filippushan lähti tästä kohdasta ja julisti hoviherralle nimenomaan evankeliumia Jeesuksesta.

On ihanaa, että Raamattu sisältää tämän valtavan evankeliumin kohdan. Kandaken hoviherran kohdalla se johdatti jopa vesikasteelle, jossa molemmat astuivat veteen, sekä Filippus että hoviherra. Sillä tavalla Raamatun mukaan kaste suoritetaan.

Herra parantaa koko ihmisen

"Hänen haavainsa kautta me olemme paratut" eli parannetut. Usein tätä kohtaa lainattaessa tarkoitetaan ruumiin terveyttä. Herra ilmestyy parantajanamme. Kaikkina aikoina Herra on parantanut sairaita, ja vielä nykyäänkin.

Parantumista ei koeta ainoastaan ruumiin kohdalla vaan myös koko ihmisyydessämme. Elämän vaikeissa tilanteissa, sielun vammoissa, ahdistuksissa, joissa me uskovinakin joudumme elämään, elämän epäonnistumississamme ja syntisyydessämme Jeesuksen haavoissa on parantava voima. Se on Jumalan lääke vielä tämän päivän ihmisille.

Uudet ja vanhat konstit

En tarkoita, ettei ihminen voisi muullakin tavalla parantua. En tee tyhjäksi sitä, mitä lääketiede voi aikaansaada auttaen ihmisiä monella eri tavalla. On asioita, joissa vain Jeesuksen haavat voivat parantaa. Ulkonainen lääketiede tai psykologiset ja terapeuttiset toimenpiteet eivät aina voi auttaa. Silloin auttavat vain Jeesuksen avatut haavat, jotka Golgatalla häneen lyötiin. Ihmiset yrittävät kyllä monin tavoin kokea parantumista. On uusia ja vanhoja konsteja.

Äskettäin esitettiin, että kun vanhat ihmiset viedään tanssimaan, he muka nuortuvat. Tätä lääkettä kokeillaan jo seurakunnissakin. Olen sanonut, että jos taivaaseen ei pääse kuin tanssimalla, minä olen niin vanha, että minulta on taivaasen pääsy kielletty. Hengelliset asiat eivät avaudu tällä tavalla, eikä sisäinen parantuminen toteudu. Siihen tarvitaan Jeesuksen haavat. Ilman niitä eivät sisimmän haavat parannu.

Golgatan työ riittää

Me uskovatkin tarvitsemme tyhjentymistä. Joskus Jumalan täytyy meitä tyhjentää omasta itsestämme, luuloistamme, tietoisuudestamme, riisua ja tyhjentää meitä, että tulemme riippuvaisiksi kokonaan Jumalan armosta ja tiedämme, että meidän taivaaseen pääsemisemme riippuu siitä, mitä Jeesus teki Golgatalla puolestamme.

Jotkut puhuvat siitä, että ihmisen pitää antaa anteeksi itselleen. Tietyssä mielessä on tietysti hyvä, että ihmininen on armollinen itselleen, mutta syntikysymyksessä ei riitä ihmisen oma anteeksiantamus. Tarvitaan Jeesuksen veri, Golgatan sovitustyö.

Vaikka olisimme kuinka armollisia itsellemme ja toisillemme, asiat Jumalan kanssa ei selviä, jos emme käy Golgatalle ja löydä haavoja, jotka parantavat sisäisen ihmisemme. Lääke kuitenkin on olemassa. Parantuminen on löydettävissä.

Golgatan työ riittää

Me uskovatkin tarvitsemme tyhjentymistä. Joskus Jumalan täytyy meitä tyhjentää omasta itsestämme, luuloistamme, tietoisuudestamme, riisua ja tyhjentää meitä, että tulemme riippuvaisiksi kokonaan Jumalan armosta ja tiedämme, että meidän taivaaseen pääsemisemme riippuu siitä, mitä Jeesus teki Golgatalla puolestamme.

Jotkut puhuvat siitä, että ihmisen pitää antaa anteeksi itselleen. Tietyssä mielessä on tietysti hyvä, että ihmininen on armollinen itselleen, mutta syntikysymyksessä ei riitä ihmisen oma anteeksiantamus. Tarvitaan Jeesuksen veri, Golgatan sovitustyö.

Vaikka olisimme kuinka armollisia itsellemme ja toisillemme, asiat Jumalan kanssa ei selviä, jos emme käy Golgatalle ja löydä haavoja, jotka parantavat sisäisen ihmisemme. Lääke kuitenkin on olemassa. Parantuminen on löydettävissä.

Näin juuri; Golgatan työ riittää kaikkeen elämässämme! Mutta kuinka harvoin me sittenkään sitä ajattelemme, sen muistamme ja siihen turvaamme? Niinpä niin todella....

Minä allekirjoitan tuo ajatuksen täysin, että: Jumalan on aina välillä kuin tyhjennettävä meidät omista luuloistamme, omavoimaisuudestamme, jopa itserakkaudestammekin, kun aletaan olla kuin pikku jumala, tai muka tietäen kaiken niin kuin vain Yksin Jumala, Isämme, Kaikkivaltias asiat ja tilanteet tietää, sekä niissä myöskin sitten toimii. Ylpeys ja oma järkeilymme vie meitä vain kauemmaksi Golgatan ristiltä, sekä: halusta nöyrtyä, kuolla itsellemme, ristiinnauliten lihamme halut ja vaatimuksetkin, ym..

Minä ainakin löydän vähän turhankin usein itsessäni asuvan ylpeyden ja raadollisuudenkin. En haluaisi sitä löytää, hoksata, saati sitten sitä omistaa itsessäni [lihassani], koska haluan nöyrtyen ristinsä juurelle seurata sekä palvella elävää Jumalaa ja olla kuuliainen Sanalle, Isän Jumalamme tahdollekin, mutta.. Sieltä se vain tulla tupsahtelee ja siksi usein rukoilenkin: "Herra Jeesus; Tyhjennä minut omavoimaisuudestani, sekä kaikesta siitä, mikä on sinun tahtoasi ja jopa Sanaasikin vastaan nousemista tottelemattomuutta!"

Ja silloin, kun Herra tyhjentää, niin ei jää mitään muuta jäljelle, kuin vain turvautua Häneen, sekä ristintyönsä ansioon, ja vain mentävä nöyrtyen ristinsä juurelle, sekä: pyytää häveten ja rukoillen; veren pesua sydämeeni. Kyllä minun ainakin on joka päivä ja usein montakin kertaa päivässä mentävä sinne Golgatan keskimmäisen ristinsä juurelle ja tuntuu ettei edes kehtaa päätäänkään nostaa kun tuntee itsensä niin syntiseksi ja kurjaksi, kelvottomaksikin, heikoksi, vajaaksi, raadolliseksi, rakkaudettomaksi, jne..

Niin kuin Sana sanookin, että: nisun jyvän On kuoltava, niin on meidänkin uskovina suostuttava lihamme tahdon kuolemiseen, lihan tahdon ristiinnaulitsemiseen jokainen elämämme päivä, koska koskaan meistä ei tule täällä ajassa valmiita, ns kypsiä hedelmiä Herramme viinitarhassa. On aina ilo, kun joskus kokee ja huomaa onnistuvansakin ja pystyvänsä auttaan jotakin, välittään, osoittaan Jumalan antamaa rakkauttakin, tms.. Mutta se kaikki pitää kuitenkin olla meillä kaikilla, näin uskon; Niin kuin Sanakin sen sanoo hyvin;

Luuk. 17:
7 Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'?
8 Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'?
9 Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty?
10 Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'."

Tottakai on hyvä oppia antamaan itselleenkin anteeksi, mutta se ei todellakaan vielä riitä, vaan ja vasta Jeesuksen anteeksianto ja kun Hän tahtoo pestä syntikuormamme pois painamasta mieltämme, vapauttaa meidät Jumalan lasten rauhaan ja iloon veressään, ja nimessään, niin silloin me vasta olemmekin onnellisia ja saamme iloita siitä, miten Hän aina vain jaksaa auttaa meitä, sekä rakastaakin meitä kurjia ja viedä eteenpäin uskossamme kasvamaan ja vahvistumaan, niin kuin on Isän Jumalammekin tahto jokaista, siis aivan Jokaista omaansa kohtaan! Se kuuluu kaikille, ei vain hyville, onnistuneille, pärjääville, paljon työtä tekeville, tms, ei, vaan se kuuluu juuri Sinullekin joka koet heikkoutta ja vajavaisuutta, alamittaisuutta, ja ettei sinusta ole mihinkään, et osaa, et uskalla, mitä vain miettinetkin omasta uskostasi ja palvelutehtävästäsi Herran elovainioilla, niin kuin se kuuluu minullekin, josta kiitänkin Herraani ja ylistän Hänen nimeään!

Me kaikki Jeesukseen uskovat ja nekin jotka eivät vielä usko Häneen, mutta tulevat uskomaan tarvitsemme ristinsä juurelle menoa ja suostumista paljastettaviksi, niin että aivan kaikki se salainen ja sisäinen ihmisemmekin tulee omasta tahdostamme [ eikä pakosta, pakottamalla] esiin tuoduksi Herramme edessä, kunhan vain suostumme polvistumaan eteensä, sinne keskimmäisen ristinsä juurelle, Golgatalle! Tahdommehan?!

Vasta sieltä alkaa parantumisemme tapahtua, oli se sitten sisäisen ihmisemme ja niiden haavojen päälle Herramme antamaa ihanaa ja suloista, hoitavaa balsamia, öljyään antaen, joka voi ainaostaan ne syvätkin haavamme parantaa ja kun sisin puhdistuu ja parantuu, niin fyysinenkin puolemme korjaantuu, juuri niin paljon kuin se on Herramme tahto! Olemmehan henki, sielu ja ruumis, kokonaisuus.

Ja parantuminen alkaa tapahtua, kun suostumme vain parannuksentekoon.. Se on meistä kustakin itsestämme kiinni, ei olosuhteista, ei toisista ihmisistäkään, ei rikkinäisyydestämme, ei mistään muusta, kuin siitä, että; Tahdommeko saada verensä puhdistavaan voiman ja avun elämäämme, sekä muuttua yhä vain enemmän Kristuksen Jeesuksen kuvan kaltaisuutta kohden?! Miten on?

Ef. 1:
3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,
5 edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,
6 sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,
7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.

8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,
9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä-
10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, -oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.

11 Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,
12 että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.

"Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (Jes.53:5)

Herra parantaa koko ihmisen

"Hänen haavainsa kautta me olemme paratut" eli parannetut. Usein tätä kohtaa lainattaessa tarkoitetaan ruumiin terveyttä. Herra ilmestyy parantajanamme. Kaikkina aikoina Herra on parantanut sairaita, ja vielä nykyäänkin.

Parantumista ei koeta ainoastaan ruumiin kohdalla vaan myös koko ihmisyydessämme. Elämän vaikeissa tilanteissa, sielun vammoissa, ahdistuksissa, joissa me uskovinakin joudumme elämään, elämän epäonnistumississamme ja syntisyydessämme Jeesuksen haavoissa on parantava voima. Se on Jumalan lääke vielä tämän päivän ihmisille.

Katselin täältä jotakin mistä kirjoittaa ja tämä nousi eteeni, ja koitan jotain vajavaisesti tuoda siitä, mitä on mielessäni ollutkin: sanoa/kirjoittaa jo muutaman päivän ajan.

Minulla on ollut oikea olkapää ja koko käsi, lapaluu, kylkikin tosi kipeenä kuukauden päivät jo. Todennäköisesti se/ne loukkaantui meidän "uuden" koiran kanssa lenkillä ollessani reilu kk sitten, ja kun se veti mut millo mihinkin hankeen ja nurin. Ja se yksi kerta kun se selvästikin näki elämänsä ekan kerran toisen koiran ja se raivo, tempominen, ym oli niin sairaan rajua, että jo paranemassa oleva käteni revähti vieläkin pahemmin ja siitä asti oonkin tän käteni kanssa ollut todella vaikeuksissa, kun se vain on särkenyt ja mikään ei ole auttanut (lääkkeet/voiteet) ja mitään ei ole kärsinyt tehdä, liikutella, yöt meni monta viikkoa valvoessa, kun ei löytynyt hyvää asentoa edes missä, tai miten nukkua, ettei käsi olisi sairaan kipee..

Niin, koirani on marraskuussa täyttänyt 2v, mutta... se mistä sen hain joulukuun alussa, niin on selvästikin ollut paikka, jossa sitä oli pidetty aina vaan sisällä ja pimeässä huoneessa ja mitä kaikkea sieltä paljastuisikaan jos sen tietäisinkään, mutta on varmaankin vain parempi etten edes tiedä kaikkea. Voin vain arvailla miten huonosti sitä on pidetty, pimeässä huoneessa eikä koskaan saanut olla ulkona?,.. ja miten se pelkäsikään kaikkia ihmisiä, valoa, toisia eläimiä, jopa tavaroita, huonekaluja, ym ym..

Mutta pikkuhiljaa olen saanut siihen kuin luottamussuhteen syntymään ja nyt se ei enää pelkää niin paljoa ihmisiä, tavaroita, ei hauku raivoisasti kun näkee pimeällä auton valon, lampun valon, kynttilän valon, tms, minkä vain valon.. Ja juuri noiden sen pelkojen ja kun se ei tiedä edes mikä on toinen eläin; kissa, koira, hevonen, ei edes hämähäkki tms, tai vain ihminen, joka tuli vastaan lenkillä, vaan se säikkyi ja haukkui niitä ja oli heti valmis repimään ne kuin kappaleiksikin; hirveetä. Ja kun siinä on kuitenkin Karhukoiraa ja Pointteria, Bretonia, niin voimaa riittää ja nopeutta.

No se siitä, mutta se repi mun käteni ja se vääntyikin yhden kerran tosi pahasti, kun koitin pyöriä koiran mukana ja pitää sitä lähelläni epätoivoisesti, kun se koitti kaikin mahdollisin ja mahdottominkin keinoin, hyppähdyksin ilmaan, pyörähtäen ilmassa, kas, kun oli oppinut sillai pääsemään pannastaankin irti, pääsemään karkuun ja ois mennyt ja repinyt sen pimun pystykorvan varmaankin palasiksi jos ois päässyt otteestani irti. Niin lääkäri sanoi mulle sit kun parin viikon kuluttua menin viimein sitä kättäni näyttämään sinne, että: siinä on jokin kiertäjäkalvo menny rikki, tai ainakin pahasti tulehtunut? Ja laittoi kipupiikin ja määräsi vahvoja tulehduskipu lääkkeitäkin kerran päivässä otettavaksi. Mut ei mitään apuja ja olenkin ollut lähes kädetön, kun ei ole kärsinyt tehdä yhtään mitään kotitöitä edes, siivoomisesta tai koiran ulkoiluttamisesta nyt puhumattakaan.. Onneksi on tuo poika, kun se on nyt enää ainoa joka voi mua auttaa, kun en itse pysty vaikka kuoriin perunoita, tms.. Mies aina auttoi ja kuori ja .. Mutta nyt kun Isä otti hänetkin pois tammikuussa, niin ..

Niin nyt aloin jo tosissani kuin väsyä kädettömyyteeni ja ei tarttenu kuin autosta poistuessani työnsin kädelläni ovea auki, niin se oli siinä: kipu alkoi rajumpana kuin koskaan ja ei käsrsinyt edes kaupan kassalla laittaa kärrystä tavaroita hihnalle, tai kassiin, ei yhtään mitään tehä sillä.. Ja taas olin alkupisteessä kivun ja kädettömyytenikin kanssa. "Kiva!"

Niin päätin tiistai aamyöstä alkaa oikein rukoilla, että: "Herra Jeesus koskettaisi kättäni parantavalla voimallaan, jotta jo viimeinkin pystyisin hoitaan kotia (siivoon ja tekeen ruokaa, ym ym sekä leipomaan pullaakin). Niin ja laittaan poika veljelleen töihin ja siten saada ite lepuuttaa hermojanikin, kun meillä on jatkuvaa kissanhännän vetoa ja kärttyisyyttä puolin ja toisin. Jaksa nyt 31v lievästi kehitysvammaisen kossin kanssa, joka haluaa vain pelata ja laiskotella, ja joka ei selvästikään ymmärrä asioita oikein ja vääntää sit niistä oman ajattelunsa mukaan, vaikka ne useimmiten onkin olléet ihan poskellaan ja vääriä .. Olen ollut jo pelkästään mieheni kuoleman ja surunkin takia masentunut, väsynyt, veto poissa ja sitten vielä koittaa vain jaksaa sairaan nuoren miehen kanssa, jolla on kyllä puhelahjoja vaikka toisillekin jakaa asti ja ajatuksia, suunnitrelmia, ym, mutta millaisia ajatuksia, niinpä niin;? On menty takapakkia kehityksessä ym aikalailla viime vuosina. Ja kun ei ole enää miestä, kun mieheni kuoli, niin ei ole miestä olemaan sille isäpuolena, miehenä ja auktoriteettinä, niin sitten minua äitinään, naisena kuin selvästikin käsittelee puheillaan ala-arvoisesti, kuin tyhmää..

Mutta todellakin, sekä sen takia että jo viimeinkin pystyisin siivoamaan mökin, tekeen ruokaa, ym kuin myöskin saisin pojan veljelleen ja saisin itselleni lepohetken, niin pyysin Herraa Jeesusta parantaan käteni/olkapääni, ym.. Ja vetosin Hänen tahtoonsa auttaa, sekä kykyynsä parantaa vaikka ei olekaan lähellä veljiä voitelemassa öljyllä, rukoilemassa. Pidin vain vasenta kättäni oikean olkapääni päällä ja anoin auttamaan sekä parantaan, jotta voisin todellakin jo taas alkaa hoitaan kotiakin, kun se oli jo muutenkin jäänyt suruni takia tosi heikolle.. Vetosin Sanaansakin ja juttelin kuin ainakin isälle, paitsi nyt vain puhuin taivaan Isälle ja Pojalleen Jeesukselle Kristukselle.

Ja sain kuin varmuuden siinä pitkään rukoilessani henkeeni, että Herra tahtoo parantaa käteni ja siitä alkoikin parantuminen. Kiitos Isä, Kiitti Jeesus rakas!!!!

Ja tänään todellakin olen jo pessyt ison 390L jääviileänkin ja tehnyt ruokaa. Mutta se, mikä tuosta em kirjoituksestakin tulee hyvin esiin, niin halusin myöskin nostaa esiin, niin on se, kun Jumala auttaa ja vahvistaa, parantaa meitä myöskin henkiselläkin puolella, eikä vain pelkästään fyysisellä..

Olen ollut hyvin maissa, no nyt voit toki sanoa, että se on ihan ymmärrettävää, kun miehesi on vasta 3kk sitten kuollut äkillisesti. Toki niinkin, mutta minun luonteellani on se ikävä piirre, että tahdon aina kiirehtiä selviämään ja parantumaan kaikesta ikävästkin mahdollisimman pian ja sit masennun jo siitä, kun en pääse jaloilleni.. Olen hätähousu, valitettavasti se on paha piirteeni..

Mutta se, mistä tahdon myöskin antaa ja tuoda kiitokseni Isälle on juuri tuo asia, miten ihanasti ja ihmeellisesti Hän on mua auttanut myöskin henkiselläkin parantumiseni puolella. Sanoinkin Herralle, että jos Hän vain tahtoo parantaa minut ja auttaa selviämään takaisin jaloilleni, eteenpäin, niin tuon siitä nöyrän ja kiitollisen kiitokseni tännekin julki! Jolla tahdon samalla koroittaa Herraani ja Vapahtajaani, Jeesusta Kristusta, kuin myöskin rohkaista juuri sinua uskaltamaan vain lapsenomaisesti; luottaa ja turvata, jopa rukoilla parantumistakin tms rohkeasti, sekä luottavaisesti. Taivaan ihanuudet ja rikkaudet, siunaukset kuuluvat sinullekin rakas ystäväni ja kanssamatkaajani, joka olet uudestisyntynyt Jumalan lapsi! Käytä rikkauksiaan ja ota vastaan rakkauttaan sekä huolenpitoaankin!

Pysytään lähellä Herraa Jeesusta sekä ristiäänkin. Jeesuksen haavoissa, veressään on Voimaa!! Amen! Halleluja!

Jippu – Golgatan veressä (live)