ilosanoma.munfoorumi.com

Mirja Valtasaari

Kipu on lahja, jota kukaan ei halua. Job oli aikansa vanhurskain ja hengellisin ihminen. Hän rakasti Jumalaa koko sydämestään.

Paras perusturva löytyy yhteydestä Jeesukseen ja toisiin ihmisiin.

Usein sanotaan, että usko on yksityisasia. Kaikkea muuta! Mitä yksityistä siinä on, kun Jeesus hakee omansa elävien ja kuolleiden joukosta.

Mikä estää opetusta olemasta ratkaisukeskeistä? Jumala on tosissaan. Miksi emme me ihmiset?

Elävä usko on olemista ja elämistä Jeesuksen yhteydessä.

Oppia elämään kärsimysten ja vaikeuksien keskellä, mitä se on muuta kuin oivaltaa, että ne ovat osa elämää, sillä nehän meitä kasvattavat.

rita4 kirjoitti:Mirja Valtasaari

Kipu on lahja, jota kukaan ei halua. Job oli aikansa vanhurskain ja hengellisin ihminen. Hän rakasti Jumalaa koko sydämestään.

Paras perusturva löytyy yhteydestä Jeesukseen ja toisiin ihmisiin.

Usein sanotaan, että usko on yksityisasia. Kaikkea muuta! Mitä yksityistä siinä on, kun Jeesus hakee omansa elävien ja kuolleiden joukosta.

Mikä estää opetusta olemasta ratkaisukeskeistä? Jumala on tosissaan. Miksi emme me ihmiset?

Elävä usko on olemista ja elämistä Jeesuksen yhteydessä.

Oppia elämään kärsimysten ja vaikeuksien keskellä, mitä se on muuta kuin oivaltaa, että ne ovat osa elämää, sillä nehän meitä kasvattavat.

Jäin miettiin noita siskon sanoja ja kuinka totta ne ovatkaan. Kuka nyt haluaisi kipuja, vaivoja, kolotusta, öisin sängyssään pyörimistä, kun ei pysty kivuiltaan edes nukkumaan kunnon yöunia, tai on muuten levoton, rauhaton. Ei kukaan!

Mutta kun lukee Jobin kirjaa ja kuinka häneltä vietiin aivan kaikki, niin tunteet ovat nousseet Jobilla hämmentäviksi, ja samoin ne nousee varmastikin itsekullakin meistäkin mieleen ja suuri ihmetyskin Jumalan tahdosta, rakkaudestaan häntä kohtaan. Häntä [Jobia] kohtaan, joka kuitenkin oli aina tahtonut olla uskollinen ja kuuliainen, nöyräkin Jumalan palvelija, niin... Niin Nyt.. kerta toisensa jälkeen häneltä vietiin aivan kaikki, terveyskin ja vaimonsakin kehottaa vain kiroamaan Jumalan ja kuolemaan pois; hän ei siis saa tukea, myötätuntoa mistään tuskiinsa ja kipuihinsa ja nuo ystävätkin tulevat lähestulkoon tuomitsemaan hänet puheillaan, niin johan siinä on yhdelle ihmiselle kärsimystä kylliksi ja epätietoisuutta siitä; Miksi Jumala on sallinut tämän kaiken hänelle tapahtua.

Kun kuuntelen mieheni tuskailua kipujensa, sekä unettomuutensa kanssa niin pakostakin pistää miettiin omia vaivojaan ja monesti aivan surkeita yöuniaankin, kun on vaivaa ja kipua kaikenlaista, niin päivisin kuin öisinkin. Jaksa siinä nyt sitten olla suht koht normaalisti ja kestää elämän tuomat vaikeudet, hylkäämiset ym.. Helpolla ei meikäläistä päästetä tässä elämässä, se on jo täytynyt tunnustaa rehellisesti. Ja katkeroitumisen vaarakin on aina liiankin lähellä kaikkea. Luenkin Jobia, ja kuin mietin miten sittenkin niin kovin pieniä ne minun kipuni ja murheeni sittenkin ovat, vaikka itselleni ja kaikille kärsiville ne aivan varmasti ovatkin liiankin todellisia ja raskaita, vaikeita kestää, kantaa..Siinä hetkessä missä me kukin elämme tätä elämäämme niiden kaikkien keskellä, mitä kullakin on elämässään painolastina. Niin uskallammeko ja voimmeko laittaa itsemme Jobin rinnalle? Minä en ainakaan sittenkään voi..

Mutta mutta.. Mitä nämä kaikki kivut, säryt, tuskat niin kropassa kuin sydämessänikin, jne..on tuonut ajatteluuni, käytökseeni, elämääni? Vai onko se tuonut yhtään mitään?

Olen ehkä oppinut kestämään kipua hiukan paremmin, menemättä heti hakeen kipulääkettä. Olen ainakin oppinut käyttämään yöni rukouksessa, sekä Sanaansa tutkienkin. Olen oppinut ... Tämä elämä on jokapäiväistä oppimista, itselleen kuolemistakin ja pyytäen hiljaa, tai ääneen huutaenkin; "Jeesus, auta mua: muuten en jaksa, kestä, osaa, selviä, jos et Sinä tule ja vahvista minua, rauhoita sydäntäni, näytä tahtoasi kohdallani, ota pois tätä jatkuvaa ja raastavaa kipua kropassani ja mielessänikin, kun se mitä rakastin (lapset), mihin panostin elämäni, niin se kaikki on viety minulta pois ja tilalla on vain heiltä inho, viha ja välttely, panettelu, ym!"

Mitä siis olen kuin alkanut oppia? Pysyä lähellä Herraamme, sekä Jeesuksen Kristuksen veristä ristinpuuta ja Jeesustani; katsoen vain yksin Häneen, eikä niinkään enää olosuhteisiin,itseenikään, eikä enää kuin eläen tälle maailmallekaan, tai sen tarjonnallekaan, vaan nöyrtyen, suostuen, polvistuen eteensä ja vain odottaen voimaansa ja apuaan elämäni eri hetkiin ja tilanteisiin, särkyihin, ym.. Ja, kyllä; Hän tulee viereeni, antaa minun nähdä mahdollisuutensa, voimansa ja lupauksensa muutoksesta lastenikin kohdalla, tai mistä vain.. Siksi tahdonkin yhä lujemmin vain pitää kiinni rististään, viitantupsustaan ja pyrkiä vain nostamaan alakulossanikin pääni kohti Mestarini rakastavia ja armahtavia silmiä, joista heijastuu sääli, sekä rakkaus, anteeksiantonsakin, apunsa, läsnäolonsa ihanuus. Hän katsoo sinuakin rakas kanssamatkaajani säälien ja rakastaen juuri nyt; Huomaatko sen?!

Viime yönäkin kun olin rukouksessa, niin hengessäni näin miten oikein rutistin kaikin voimin käteni vietynä Hänen ristinsä ympärille ja itkin, ja kiitin Häntä, kun Hän; Jeesukseni ei jätä minua, ei ketään muutakaan, sinuakaan: yksin kärsimään ja kestämään. Vaan on lähelläni/lähellämme Henkensä kautta. Kaipaan kotiin. Mutta vielä pitää jaksaa olla ja elää ja jos Hän niin tahtoo, niin jakaa evankeliumiaan tavalla tai toisella maailman synteihin ja huoliin, petokseenkin joutuneille, jopa maailmaan rakastuneille.. Se on tätä Elämää isolla Eellä..Mutta kiitos Jumalan; Ei tarvitse yksin jaksaa, osata, kestää edes. Vaan kun suostumme tulemaan eteensä, ja olemaan käytettävissäänkin, niin se raskaskin elämä on omalla hassulla tavalla samalla meille kärsiville suuri siunauskin, koska se kuolettaa lihan tahtoa, jos ei vain sit ala tai suostu katkeroitumaan.. Sitä juurikkoa kannattaa varoa..Todella varoa päästämästä katkeruuden juurikkoa sydämeensä, pilaamaan aivan kaiken, hyvänkin...

Olin hyvin katkera aikoinaan ja tiedän paremmin kuin hyvin, miten se olotila myrkyttää sydämen, mielen, kielen ja yhteydenkin. Elin siinä hyvin pitkään, kunnes Jumalan avulla ainoastaan siitä lopulta sain vapautua (se oli tosi pitkä prosessi). Älkäämme siis suostuko missään olosuhteissamme koskaan antamaan tilaa katkeruudelle, vaan pyydetään että: Herra varjelee meidät siltä hirvittävältä juurikolta, joka kasvaa ja leviää, juurtuu sydämeen lujastikin kiinni, jos vain jäämme siihen elämään; se pitää sisällään; anteeksiantamattomuutta, kaunaa, ym. ikävää..

Ef. 4:
26 "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli,
27 Älkääkä antako perkeleelle sijaa.
28 Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.
29 Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.

31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.

Tässä jälleen mietiskelen elämää, ja näitä sairaan kovia kipujani ja tuskaa, mitä huominen, vanhimman poikani syntymän muistelussa nousee ja mitä se on nyt kun pimeys pääsi väliimme ja tuhosi välimme, jota en vaan edelleenkään pysty käsittämään, mutta tässä oon ja muuta en voi, muuta kuin rukoilla ja huutaa; "Herra ilmesty, pelasta ja auta, kosketa, murra, paljasta valhe!"

Sitten mieleeni nousi valtava huoli niistä, joiden postilaatikkoihin on jaettu TV7,n lehtiä, kuin muka jotain hyvää ja oikeaa hengellisyyttä siellä mukamas olisi. Voiko olla niin sokeita uskovia, jotka eivät pysty näkemään tuon tv-kanavan petosta ja valhetta, väärää oppia, ym? Ja samalla halutaan eksyttää vastauskoontullutkin sekä saada kiinnostuun katseleen niitä pimeitä ohjelmia, kun ei vielä osaa edes, lapsi kun on vielä uskossaan, niin ei osaa kyseenalaistaa, koetella, tarkistaa lähdettäkään, vaan uskoo ja nielee kaiken, kunhan vain Jeesus nimi lausutaan, tai Raamattua näytetään, ja siitä puhutaan. HM??

Tuossa kun näiden kaikkien koko kroppaani kiusaavien särkyjeni kanssa kinkkasin ja mietin kun tuota eksyttäjää mainostetaan, niin tuli sellainen vahva tunne, ajatus, että: "Oon täällä todellakin muukalainen ja taivaskotia jo kovasti odotan, kaipaan päästä kotiin!"

Tuli niin Valtava koti-ikävä ja halu päästä pian jo kotiin, pois tästä kaikesta tuskastani ja murheistanikin, ja kun uskovat viis veisaa siitä, mitä jaetaan ihmisille muka totuutena, jne.. Niinpä, itkua siinä väänsin ja sydämessäni huusin Herrani puoleen, että kestäisin ja ymmärtäisin tuon sokeuden uskovien taholta.

Mutta kiitos Jumalalle, meillä on rukouksia kuuleva Jumala, joka tulee lastensa avuksi ja voimaksi, sekä tahtoo lohduttaa, ja puhuu, rohkaiseekin, ottaa sylinsä lämpöön ja turvaan ja kantaa...Halleluja!!

Uskon, vaikken näe

Elävä usko on olemista ja elämistä Jeesuksen yhteydessä.

Oppia elämään kärsimysten ja vaikeuksien keskellä, mitä se on muuta kuin oivaltaa, että ne ovat osa elämää, sillä nehän meitä kasvattavat.

Pysähdyin jälleen kuin miettimään tätä elämää ja kaikkia näitä vaivojani, joita on tullut elämäni aikana vaikeuttamaan ja haittaamaankin elämääni, arjen elämääni. Monia asioita kuin miettii, että: "Jos en ois sillo tehny sitä, menny sinne leikattavaksi, tms.. Niin sitten voisi asiat olla edes pikkasen paremmin nykyään ja en olisi näin invaliidi."

Mutta sitten tulee mieleen, että; "Kaikella on mitä todennäköisemmin kuitenkin jokin oma, salattukin tarkoituksensa. Ja en ois tällainenkaan ihmisenä, uskovana; ilman noita hankaluuksia elämässäni, vaikeuksia arjen töissä ja jopa ihmisuhteissakin olevia ongelmia toisinaan."

Jokainenhan meistä haluaisi olla terve, onnellinen, iloinen, hyvin pärjäävä, osaava, niin elämässään, kuin taloudellisestikin, jne.. Vai mitä? Mutta hyvin harvoin elämämme kuitenkaan menee meidän oman tahtomme mukaan, siis kuin meidän tekemien latujen mukaan hiihtäen, ei. Vaan kyllä se useinkin on juuri toisinpäin ja vaikeudet, sairaudet, ihmissuhteetkin saattavat koetella uskoamme, tai vetää ihmistä uskoon. Monet tulevat uskoon vasta kun elämässä on tosi vaikeaa..Kun on lähdetty etsimään apua ja voimaa, muutostakin Korkeimmalta.

Sitten mieleeni nousee tämä ns menestysteologinen oppi, joka opettaa, että: "Jumala parantaa kaikki sairaat, kun vain käy tietyssä seurakunnassa, tiettyjen käsien alla rukoiltavana, tai elää tietyllä ns 'hurskaalla' tavalla elämäänsä, tms.." Mutta Ei Jumala paranna kaikkia, eikä Hän katso meidän hurskauteemmekaan, vaikka kuinka pinnistäisimme, vaan Hän katsoo meidän sydämeemme ja onko siellä Hänen rakasta Poikaansa elävänä todisteena uudestisyntymisestämme elävään uskoon ja apuna, sekä; Jeesukseen uskovaa sydäntä, joka on valmis jopa kärsimään ja kestämäänkin melkein mitä vain, kunhan vain saa elää ja olla lähellä Herraansa ja Vapahtajaansa Jeesusta Kristusta!

Onko minun silmieni eteen kuvattuna Herrani kärsimys ja ristintyö, verensä vuotaminen ristiltä; minun syntieni tähden, sekä ylösnousemus voimansa, johon saan kerran itsekin yhtyä, kun pääsen taivaan kotiin pois tästä savimajastani ja kärsimyksistäni,jne? Miten on sinun laitasi rakas kanssamatkaajani, tai etsivä ihmissielu?

Nyt elän ja elämme vielä täällä maailmassa, vaikka en, emme enää olekaan maailmasta, niin minun ja sinunkin on yhä vain elettävä tässä maailmassa, joko sairaana, kärsivänä, tai ehkä jopa terveenä ja onnellisena, mistä olen tosi iloinen puolestasi, jos osasi on niin onnellisen hyvä. En enää kuin kadehdi terveitä, vaan olen ihan oikeestikin onnellinen jokaisen terveen puolesta, kun ei tartte kärsiä näitä kipuja, vaivoja, hankaluuksista kärsiä, mitä nämä vaivat ja vammat aiheuttavat ihan jokapäiväiseen elämääni, tai olla hylättynä monin eri tavoin niistä ihmisistä, jotka ovat rakkaita ja lähellä sydäntäni, rukouksissani.

Vain rukouksen kautta ja pyrkien vain jäämään sekä luottamaan itseni Jeesukseni käsiin, hoitoon, pyytäen syntejäni anteeksi ja turvaten verihaavoihinsa vuokseni, sekä Sanansa lohdutukseen ja rohkaisuunkin, niin vain sen kautta saan voimaa elää lähellä Jeesustani ja opetella tuntemaan Hänen tahtoaan, vaikka en useinkaan paljoakaan sitä kuitenkaan ihmisjärjelläni käsitä, et miksi on näin kuin on.. Se on sitä lihan tahdon kuolemisen tietä, johon vain täytyy kuin Päättää suostua ja suostua nöyrtymään, huutamaan apuaan ja etsimään kasvojaan, kun elämä lyö päin kasvoja eri tavoin. Ja koko ajan vain tulee kuin lisää asioita, joita ei haluaisi tulevan elämäänsä..

Tänään kun piitkästä aikaa rohkaistuin ottamaan ompelukoneeni esille ja yrittään korjata vaatteitani sillä, niin jos en olisi alkanut jo pikkasen oppia elämään näiden kipeiden, kankeiden, tönkköjenkin sormieni kanssa, kun rannekanava leikkaus vain pahensi sormieni tilaa, niin .. En tiedä miten olisin jaksanut tapella sen ajan, että sain koneeni toimimaan pitkästä aikaa ja langankin jopa pujotettua neulan silmään ja neulottua sen vaatekappaleen edes jollakin tavalla kuin kursittua kasaan, niin.. En saanut langasta kunnolla kiinni tunnottomilla sormillani, ja .. Just? Olihan se taistelua sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta en ole koskaan ollut ns helposti luovuttava ja sain kuin sainkin sen korjattua; Kiitos Herralle!

Sitten huomasin ajattelevani, että: "Onhan paljon ihmisiä, joilla ei ole ollenkaan sormia, tai puuttuu sormia, kuten eräältä ystävältänikin, ja ei ole ehkä edes käsiäkään ja minulla nyt on kuitenkin vielä sormet ja kun pyydän ja saankin avun taivaasta ja näin saan asian tehtyä edes jotenkin ja siihen on tyytyminen." Se kuin lohdutti, niin hullulta kuin se varmasti kuulostaakin. Ajattelen usein taivasta ja millaista on olla sitten kerran siellä täysin terveenä ja onnellisenakin. Sen täytyy olla tosi ihmeellistä ja mahtavaa, i-h-a-n-a-a!!!

Siihen asti tarvitsen yhä vain enemmän Herrani apua ja voimaa, lohdutustaan, sekä rohkaisemistaankin. Etten niinkään katsoisi olosuhteisiin, ja vaikeuksiini, kipuihini, kun niin moni asia kropassani on mullin mallin ja sekasin, kipeänä, sekä nuo vihollisen kavalat juonet, joilla se koittaa tuhota ihmisuhteitakin,.... Niin kerran me saamme nähdä, kun voittajien Voittaja ja herrojen Herra tulee ja tuhoaa saatanan ja saamme elää ikuisesti taivaassa, johon hän, Jeesuksemme on mennyt valmistamaan meille majaa. Siihen asti; Koitetaan kestää, jaksaa, antaa anteeksikin niille jotka meitä loukkaavat ja haavoittavat ja vain pyrkiä siunaamaan, sekä näkemään sen; Miksi on näitä vaivoja meille suotu, ja ettei meidän koskaan edes tarvitse niitä yksin koittaa kantaa, vaan meillä On Auttaja ja Hän, Jeesuksemme, joka tulee kun rukoilemme, huokaamme puoleensa ja auttaa, antaa voimaansa kestää, kun kaikki tuntuu kaatuvan niskaan sekä kuin murskaavan meidät alleenkin.. Hän pitää omistaan hyvää huolta, eikä anna yhtään enempää, kuin mitä jaksamme kestää, kantaa, vaikka sitä onkin niin usein niin kovin vaikeaa uskoa..

Hepr. 10:
19 Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",
22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen

Nämä laulut meille vielä lopuksi; Lahja suurin

Samuli Siren Yksin en kulje

Tänään jälleen mietin tätä elämää, isolla Eellä. Ja kun sairastaa, on kipuja ja hankaluutta liikkumisessa ym..En niinkään kysele, että; miksi? Vaan mikä tämän kaiken tarkoitus on? Ja kun näen, miten ihanasti Isä hoitaa asioitani ja johdattaa, niin kyllähän se laittaa pakostakin: kiitos mielelle, sekä turvaamaan Jeesukseen yhä vain lujemmin.

Niin, mulla on huono selkä ja se on jo leikattu syksyllä-07 kun olin jo ihan halvaantua. Oli se rankkaa aikaa. Mutta nyt on toinen puoli selästäni oireillut jo pitkään ja nyt kun tässä aivan hiljan olin poikani kanssa maalaamassa tuvan kattoa ja oviakin, niin selkä ja jalka vaivaantui tosi pahasti, jonka johdosta iski järkky iskiaskipu oikeaan jalkaani/pakaraani/varpaisiini asti. Ja oli jo seuraavana päivänä mentävä lääkäriinkin sen johdosta. Lääkäri laittoi heti lähetteen magneettikuvaan, jossa kävin viime viikon torstaina ja tänään kun kyselin tuloksia, niin kohta tuli soitto taas mehiläisestä ja sain ajan ortopedille tulevan keskiviikon iltapäivälle. Siellä on nyt jotain pahasti pielessä ja siksi kipuni ei ala helpottaan..

Tätä sisäistä rauhaani tässä jälleen kuin samalla ihmettelen, kun on rauha sydämessäni, eikä ole pelkoa, ei kuin mitään hätää, vaan varmuus siitä, että: Kaikki On Isän kädessä sekä tiedossa. Ja ettei mitään tapahdu Hänen tahtomattaan, ei yhtään mitään. Kiitos Isä!!

Se on taas rankka istuminen n 100km/suunta. Ja kuka sanoo ettei ne ota heti sisään ja leikkaa?

Siitä olen tosi kiitollinen Herralle, että: pystyin eilen käymään kokouksessa (ehtooliskok) ja istumaan autossa n 26km/suunta. Olin jo niin kaivannutkin käydä juuri siinä seurakunnassa ja nähdä siskoja ja veljiä sekä saada olla Sanan ääressäkin. Ja minulla oli siellä penkissäni tehtäväkin Herralta, jonka pienen keskustelun jälkeen Herran kanssa toteutin, koska en halunnut olla tottelematon kehotukselleen ja jätin rukoiltavani ristin juurelle sekä Jeesuksen sylihoitoon, johtoonsa ja autettavaksi, pelastettavaksikin. Minä tein vain sen mitä minulta Herra pyysikin ja vastuu kaikesta on siellä taivaan kirkkaudessa..

Vaikka sairaana mutta taivaaseen olen matkalla!! Olethan sinäkin päättänyt samoin rakas kanssamatkaajani! Ei nurista, tai murista, ei kapinoida Herraa Jumalaamme vastaan, eikä katkeroiduta, vaikka onkin sairautta ja kipua, vaikeuksiakin niiden takia elämässämme, vaan kiitellään Herraa, kun on kanssamme Henkensä kautta ja auttaa!! Kiitos Jeesus!! Halleluja!!

Sananl. 15:15
Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot. Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.

Tuo Raamatunpaikka alkoi kuin elää sydämelläni, kun ajattelin näitä mun jatkuvia kipuja ja kolotuksia siellä ja täällä ja aina jossain päin kroppaa..

Ja kun siinä mietin, miten taas tämän kovan säryn kanssa toimin; Otanko särkylääkettä, koitanko liikutella kättä, jalkoja, vai mitä tekisin, kun sataa ja se vain lisää särkyjä yhä vain pahemmiksi. Siinä pohdin ja koitin rauhottua, niin mieleeni nousi tuo Raamatunpaikka ja aloin sitä mutustella mielessäni.. hyvä mieli on kuin alituiset pidot.

Niin juurikin, Jumala alkoi puhua sydämelleni Henkensä kautta siitä, miten myöskin voi kipuja kestää.. Ja mikä voi myöskin auttaa kestämään ja kärsimäänkin, kun oikein kolottaa ja se alkaa jo harmittaan, niin olet varmastikin huomannut, että, kun tuskastuu, hermostuu kun särkee ja särkee, niin oletkos koskaan pysähtynyt miettimään sitä tosi asiaa, että em tavalla kivut vain pahenee ja kestokykymme heikkenee samalla..

Mikä silloin voisi olla avuksi? Lääkettä, kipuvoidetta, vain mikä?

Paras keino on silloin koittaa rauhoittua, koittaa unohtaa säryt ja tehdä, tai kuunnella jotain mukavaa, eli; Kun mieli rauhoittuu, tulee iloisia, kivoja ajatuksia, tunnetiloja, iloa jostakin tai mitä vain positiivista, niin kivut pysyvät kyllä, mutta kestämme ne paljon paremmin jos on jotain mukavaa tekemistä, ajattelua, kuuntelua, ehkä Raamatun lukua, rukoustakin tms.. Mieliala vaikuttaa todella paljon siihen miten kestämme kipuja!

Siunausta ja voimia päiviisi! Jeesus voi auttaa..

Tänään taas mietin tätä elämää ja mitä kaikkea se pitääkään sisällään.. Naapurin mies oli kertonut miehelleni miten hän on kauhean allerginen hirvikärpäsille, hyttysille, jne.. Ja tulee ihan märkiviä paiseita kun ne tulee ns iholle. Itse oon nyt muutaman päivän kipuillut taas selkäni takia/kanssa, kun nähtävästi reväytin sen petiä tehdessäni.. niin pienestä voi kaikki tulla..

Tämä aika on useimille jo muutenkin niin tressaavaa, niin sitten kun vielä tulee kipuja ym niin miettii jo jopa uskovanakin, että; "Kuinka kauan vielä tätä kaikkea pitää kestää, ennenkuin Jeesus tulee hakemaan omansa pois täältä vaivan ajasta pois?!"

Mutta koitetaan kestää ja jaksaa tämä aika ja kaiken..siskot ja veljet Herrassamme! Ja pysytään lähellä veristä ristiä, rukouksessa, parannuksessa, niin pysymme ainakin silloin hereillä, valmiina ja valvovina.

Annetaan anteeksi ja pyydetään anteeksi, niin ettei minkäänlainen kauna tai jopa ihan katkeruus pääse myrkyttämään sydämiämme.. Meille on luvattu taivaspaikka, taivaskoti, jota Jeesus meni meille omilleen valmistamaan.. Jaksa vielä hetkinen, niin jo kohta pasuunat soi ja Vapahtajamme Jeesus Kristus saapuu noutamaan omiaan taivaan hääjuhlaansa,hakee meidät kotiin! Halleluja! Amen!

Joh. 14:
1 "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
3 Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
4 Ja mihin minä menen-tien sinne te tiedätte."
5 Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"
6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.