Mietin sairautta, sairaaksi tulemista, sekä miten niin usein nuo sairaudet vain lisääntyvät elämässämme. Sen sijaan, että: ne vähesi ja loppuisi kokonaan, niin aina kun jokin vaiva/sairaus on tullut, niin eipä mee kauaakaan kun tuleekin jo toinen, uusi vaiva sen entisen lisäksi, kuin päälle ja taas kohta jotain uutta, joka masentaa mielen, kun rukoilee parantumista, sekä käy rukoiltavana ja öljylläkin veljet voitelee ja rukoilee, niin ei.. ei vain parannu. Saattaapa jopa tuntua, ettei Jumala edes haluakkaan minua parantaa, vaan enempikin lisätä taakkaa, murhetta, kipua.. Ja epäusko/epätoivo saattaa iskeä, sekä lamaannuttaa mielen, jopa uskonliekinkin melkein kuin saada sammumaan..
Jeesus tavoitti niitä, joihin koski, ja heidän tarpeensa kosketti Häntä. Katso Jeesusta ja opi, miten Hän haluaa, että sinun rakkautesi tavoittaa muita.
Tämä kohta sitä lukiessani kuin riipaisi syvältä sisimmästäni;
"Osaanko minä olla tuollainen, kuin Jeesus oli ja on; 'välittää toisesta, kärsivästä, tulla samalle tasolle kanssaan, puhua, kuunnella, välittää, ymmärtää, osoittaa rakkautta ja välittämistäni toista sairasta ja kärsivää ihmistä kohtaan; lohduttaen, säälien terveellä tavalla ja joskus jopa vain vaietenkin?!" Vaikka itselläni onkin hyvin moniakin sairauksia ja kipuja (koviakin), kaikenlaisia vaivoja ja uusia näyttää taas vain satelevan ja on vähän kuin sellainen olo, että: Hei; Mikäs tämän tarkoitus nyt taas olikaan, haloo?! Niin,.. sanon tämän Hyvin alhaalta ja arkana, niin.. Että: olen kuin
alkanut oppia hyväksymäänkin asioita, sairauksia, hylkäämisiä, loukkauksiakin, ym.. Ja se kaikki mitä on ollut ja tullut elämääni, niin se on pienen kapinoinnin jälkeen vienyt minua kuin vain lähemmäksi Jeesustani,Auttajaani, kun
ei ole ollut ketään muuta, joka olisi edes halunnut, tai jaksanut, kiinnostua siitä; Mitä minulle tapahtuu, kuuluu, mitä tunnen, miten jaksan, kestän, tms.. Ja kuka auttaisi minua? Kuka tulisi rinnalleni ja olisi vaikka sitten vain ihan hiljaa, mutta olemus ja katse kertoisivat ymmärryksestä.
Sairautta on niin paljon ja moni uskovakin sairastaa mitä ihmeellisempiäkin sairauksia ja vaivoja ja eikä vain parane, vaikka kuinka rukoiltaisiin puolestaan. Moni kulkee ja käy kuin rukousmyllyssä, saamatta apua ja sitten hän taas vain pettyy lisää, kun ei parantunutkaan, ei Jumala koskettanutkaan...parantamalla. Nythän on kuin vallalla ajatus, ettei uskovan tarvitse, tai ei edes kuulukaan sairastua, sairastaa ja jos on sairas eikä parane, niin sitten on syntiä sydämmellä, tai jotain muuta Jumalan tahtoa vastustavaa.
Tosi ilkeää minusta sanoa, tai edes ajatella kenestäkään noin, koska näkisin tänä armon päivänämme, että: Jumala
saattaa antaa meidän sairastua ja sairastellakin, parantumatta, sen sijaan niitä tulee vain lisää, erilaisia vaivoja, niin se on myöskin sitä, että: Hän tahtoo kuin vetää sitä kautta ihmistä, omaansa itseään lähelle, lähemmäksi vain; elämään ja oppimaan siitä, mitä:
Hän tahtoo meille puhua sekä antaa, siis; Rauhansa ja voimansa, jota Hän tahtoo antaa/lahjoittaa omalleen, koska Hän rakastaa jokaista lastaan.Kun itselleni tuli nyt viikko sitten taas uusi juttu, sairaus ja sitä nyt sit tutkitaan kyllä, niin tuntuihan se aluksi,
ettei tää voi edes olla tottakaan, apuuva: taas vain lisää sairastamista.. Mutta sitten sain siinä miettiessäni kuitenkin sydämelleni kuin
valtavan taivas kaipuun; päästä jo kotiin, sekä samala, kuin: voiman jaksaa taas tämäkin, sekä kestää, ja tulla vain yhä lähemmäksi ristiäkin sekä ristin Herraa Jeesusta Kristusta ja vain jäädä Hänen sylihoitoonsa, varaansa, luottaen: ettei mitään tapahdu, joka ei olisi Isän tiedossa, sallimaakin. Se toi rauhan sydämeeni ja lepo Herrassa palasi jälleen, sekä halu saada olla kärsivien rinnalla: Välittää, ymmärtää, rohkaista, tukea, lohduttaa toisia sairaita ja kärsiviä, eikä niinkään katsoa vain itseeni ja elää kuin itsesäälissä, ei!
Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa ja harvapa meistä sitä pystyy ymmärtämään, että: miksi on näin, miksi sairastan, miksi ne ei jo lopu, ja miksi en parane niistä. Ne on vain ja pysyy, aika usealla uskovallakin, tahdoimmepa sitä sitten tai emme. Ja kukapa nyt sairas haluaisi olla; Ei kukaan!
Kestää sekä vain suostua katsomaan;
poispäin itsestään.. Vaikka nyt sitten toisia kärsiviä, sekä tsempata heitä, olla lähellään, välittää.. Kas siinäpä sitä onkin jo sairastavalle ihmiselle tehtävää. Mutta, tietenkin oman jaksamisen rajoissa, ei mitään yltiöpäistä yrittämistä. Vaan kun käännämme katseemme ja ajatuksemmekin pois itsestämme ja huomaamme, että on muitakin sairaita uskovia ihmisiä, niin tavallaan, niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin se
saattaa lohduttaa ja vahvistaakin meitä taas jaksamaan niiden omien kipujen ja ongelmien, vaivojemme kanssa taistelua. Tai sitten ei. Se, kun riippuu paljolti meistä itsestämmekin, ja kuka sanoo, etteikö Isä antaisi meille sairaille ja vaivaisille vielä terveempiäkin päiviä.. tai sitten ei. Kaikki On Isän kädessä, ei meidän, eikä niiden rukoilijoidemmekaan kädessä, ehei.
Mutta minulla on ollut ajatus, että:
"Vaikka sairaana, mutta perille mennään, vaikka kontaten!" Joh. 11:
1 Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana.
2 Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä.
3 Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa".
4 Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi".
5 Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
34 ja hän sanoi: "Mihin te panitte hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule ja katso".
35 Ja Jeesus itki.
36 Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!"
37 Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?"
38 Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi.
39 Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää".
40 Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?"
41 Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut.
42 Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut."
43 Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!"
44 Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä".
45 Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.Tämä Raamatunpaikka koskettaa minua joka kerta syvältä ja kuinka sanotaan, että: Lasarus oli Jeesukselle rakas. Mekin olemme Jeesukselle rakkaita, vaikka sairastammekin, tai emme sairasta. sairas ei ole Isän silmissä/ edessä sen huonompi uskovana, kuin tervekään on. Tuosta nousee mieleeni se
Valtava ylösnousemusvoima, joka Jeesuksessamme meilläkin on uskovina, omanaan, kun tahdomme pysyä omanaan ja seurata vain yksin Häntä. Kärsiä tähtensä ja nimensäkin tähden. Olla vajavaisia ja heikkoja, herkkiä, tai vahvaluonteisia, sairastaa, tai olla terve.. Tärkeintä on sitten vain yksi ja se on halu totella Sanaansa, seurata
Vain Häntä, eikä ihmisiä, niitä hyviäkään puhujia, ihmeiden tekijöitä..
Hän Jeesuksemme on ainoa oikea Ihme , jota on turvallista kuunnella, uskoa Häneen, seurata Häntä, sekä elää kuuliaisuudessa, suostuen kuolemaan itsellemme..maailmalle, omille haluillemme, tai jopa suostua viimeinkin nöyränä polvistumaan eteensä ja sanoa;
" Minä kiitän sinua Herra, Jeesus Kristus, joka olit ja joka olet ainiaan. Joka sallit minun sairastua näin vaikeasti, mutta siltikään et ole hylännyt minua, vaan huolehdit minusta päivittäin ja kaikista tarpeistani, ym. Opeta minua kiittämään vaikeuksistakin, sairauksistani, sekä iloitsemaan, kun saan olla Sinun lähelläsi, omanasi, johdatuksessasi loppuun asti, kunnes kirkkauden ranta jo edessäni odottaa pääsyä; Jumalan lasten kirkkauteen ja ihanuuteen, rauhaan ja lepoon, jossa ei enää ole murhetta, eikä kipua, kyyneliä. Vaan on vain iloa ja rauhaa, terveyttä.. Kiitos Jeesus, että: opetat minua hyväksymään kaiken sen mitä en voi itse muuttaa. Ja muuttaa sen, minkä Sinä tahdot minun uskonelämässäni, arjessanikin jne muuttuvan!" Amen!
Lähetetty: 05.07.2017 21:00