ilosanoma.munfoorumi.com

Tällainen ajatus alkoi pyöriä mielessäni, että: Hoidammeko itseämme/huolehdimmeko itsestämme? Vai mennäänkö päivästä toiseen; niin kuin on aina menty, toimittu, eletty ja ne perusasiat vain pidetään yllä. Mutta koska olemme Jumalan temppeli ja Hän, Herramme haluaa meidän huolehtivan myöskin itsestämme, niin teemmekö sen, vai onko se vain kuin jokin pakko, jotta jaksaa päivästä toiseen. Vai onko jopa niin, että: Olemme imeneet itseemme ajatuksen, ettei uskovan tarvitse huolehtia itsestään sen kummemmin, koska Jumala pitää kyllä meistä huolen ja parantaa, eikä Hän salli omilleen sairautta, tms?

Mikä kimmoitti tuollaisen ajatuksen on varmastikin se, kun jälleen kerran, ties kuinka monennen kerran huomasin ja tajusin, miten ihmeellisesti Jumala huolehtii minunkin kurjan asioista ja terveydestä. Minä itse oon menny köhinäni ym kanssa vain päivästä toiseen ja koittanu kuin jaksaa. Olen kuin sallinut itselleni välinpitämttömyyden omaa terveyttäni ja jaksamistanikin ajatellen ja selitellyt sitä väsymiselläni ja hyökkäyksillä ja..

Ja olenkin ollut väsynyt ja hyökkäykset ovat välillä tosi rankkojakin jotka vievät melkein masennukseenkin asti.. Ja kun on joutunut kuin maksaan niin kamalan kalliin hinnan; päättäessäni lähteä koko sydämisesti seuraamaan, sekä tottelemaan Herraani Jeesusta Kristusta, niin.. Onhan ollut luopumista rakkaistani, rakkaista asioistakin, totutuista tavoistani, lihantahdon on kuoltava ja se on ristiinnaulittava joka ikinen päivä ristille. On myöskin ollut tosi isoja kysymysmerkkejä ilmassa ym ym.. Tie on ollut raskas ja kovakin, mutta silti se on ollut niin siunattu ja on oppinut turvautumaan yhä enemmän vain Herraan ja jäämään ristinsä juurelle pyytäen veren puhdistavaa voimaansa, ym..

Nyt sitten soitin ajan maanantaina tk,n poskionteloideni takia ja korvanikin takia ja sain heti seuraavalle päivälle ajan, jota kyllä rehellisesti sanottuna ihmettelin, että: "Mites mä nyt noin heti sain ajan ja sopivaan aikaankin vielä?!" Ja sit eilen aamusella kävin sairaanhoitajalla, joka olikin oikein mukava ja asiallinen, työnintoa täynnä oleva. Hän kuunteli keuhkoni, katsoin kurkun, korvat, poskiontelot ja kyseli kaikenlaista. Ja siinä kuin vasta itsekin tajusin, miten olin taas ollut välinpitämätön omien vaivojeni takia ja vain siirtänyt ja siirtänyt tk,n menoani, kun olin ajatellut, etten saa kuitenkaan sieltä apuja. Ja tilanteeni oli aika hankala juuri tuon bronktokiesani takia.

Noh, se pimu vaihtoi lääkitykseni ja laitoi pef-mittauksiin ja nyt kun mieheni haki aamusella ne lääkkeeni apteekista, niin ensin kauhistuin lääkkeiden määrää ja sit vasta aloin kuin tajuta, miten taas oli Isä asialla ja sain juuri ne lääkkeet, joita nyt tarvitsenkin; limaisuuteeni ym..Ja kuinka tarkka oli taas aikataulu näissäkin asioissa.

En ole koskaan edes kuvitellutkaan, että; Jumalan pitäisi minut parantaa kaikesta ja ettei uskova voi myöskin sairastua ja sairastaa. Elikkäs; en ole mennarioppia itselleni mieltänyt..Vaan kaikella on oma tarkoituksensa, myöskin sairaudet on myöskin uskovan elämään kuuluvia. Ja kaikki eivät aina parane, sekin kuuluu asiaan. Joillekin sairaus voi olla myöskin Herran keino pitää uskova ristinsä juurella ja uskossa elävänä, koska parantuessaan saattaisikin käydä niin, ettei enää usko sillai kiinnostakaan, vaan se muuttuukin vain uskonnollisuudeksi.

Nyt mennään näillä eväillä ja kuulostellaan.. Niin, uskon yhä silti, että; Herra haluaa meidän panostavan omaan jaksamiseemme ja terveyteemme, vaikka onkin näitä ns pysyviäkin sairauksia, jotka ei selveästikään tuu koskaan kokonaan parantuunkaan. Herra antoi, Herra otti: kiitetty olkoon silti Herran nimi! Amen!

Matt. 25:36 ...minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.' ja tämä; Jes. 38:1-

Niinpä; huolehdimmeko itsestämme? Jos on kipee, masentunut, tms..niin ei sitä jaksa, eikä välttämättä edes jaksa välittääkään itsestään. Joskus Jumala sallii erilaisia sairauksiakin, tai muita asioita, joiden kautta hän tahtoo kuin pysäyttää meidät ja toivoo mitä todennäköisemmin, että: me alkaisimme tutkia sydämemme tilaa, uskomme tilaa ja miten olemme huolehtineet itsestämme ja toisistakin. Ja miten elämme elämäämme arjessamme. Kokouksissa voivat monet esittää vaikka mitä (hyvää, hurskasta ym) mutta mikä on totuus, kun Jumala katsoo meitä taivaastaan?

Minut on jälleen kuin pysäytetty ja näytetty miten elämän tilanteet voivat muuttua hetkessä. Tänään emme vielä (onneksi) tiedä, mitä huominen voi tuoda tullessaan. Kaikki saattaa tapahtua niin nopeasti, arvaamattakin. Niin kuin nyt jälleen minullekin tapahtui tuon sormeni suhteen. Maanaantaina kun kävin sairaanhoitajalla astmani takia, niin ei ollut aavistukaan mitä on tulossa keskiviikkona, torstaina ja perjantaiksi. Minä vain ihmettelin rajua, just ja just kestettävää järkkyä särkyä vasemmassa kädessäni ja rystysissä. Luulin jo reuman puhjeneen ja minulla on korkea kipukynnys, mutta meinas voimat ja järkikin loppua säryn takia.

Herra pysäytti minut ja en ole nyt pystynyt tekemään oikeastaan yhtään mitään käteni ja sormeni takia. Olen vain lukenut heng kirjoituksia, Raamattua ja huokaillut yläkertaan kiittäen kaikesta huolimatta. Olen kuunnelllut heng puheita/opetuksia ja levännyt ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, jota en olekaan tehnyt enää aikoihin. Vaan oon menny kovaa vauhtia vain eteenpäin..Herra Jumala katsoi, että nyt tämä likka saa jo ottaa rauhallisemmin ja pysäytti..

Ja kun sitten oli jo ihan pakko lähteä pitkänä perjantaina Oys päivystykseen, niin olipa niin mahtava ajoitus, että sain taksikuskikseni miehen, jonka kanssa oli helppoa puhua uskon asioistakin ja todistaa.. Ja nyt oon antibioottikuurilla ja voimat nollassa.. Mutta kyllä tästä taas noustaan ja tämä pysäytys tuli ihan tarpeeseen, kun sitä nyt tarkemmin ajattelen.. Herra tietää; mitä tarvitsemme ja Hän saattaa pysäyttää jos mennään liian lujaa, tai muuten jos joku alkaa erkaantua hänestä, taii..Mitä vain, jolloin on aika vain jäädä verisen ristinsä juurelle ja rukoukseen, Sanaa tutkien.. Kiitos Jeesus!