Olavi Peltola
RAAMATTU JA SAIRAUTEMME
Raamatun mukaan sairaus yhtä hyvin kuin kuolema kuuluvat tähän elämään (vert. Elisa 2 Kun 13:14). Ne ovat ihmisen osa. Paratiisillisen hyvän olemme menettäneet (Room 8:23). Siksi profetia sanookin Jeesuksesta: "Kipujen mies ja sairauden tuttava" (Jes 53:3). "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy" (Job 14:1-2). Sairaus on lakastumista, se on sitä, että "tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan" (2 Kor 5:1).
Täällä "kylvetään katoavaisuudessa" ja vasta siellä "nousee katoamattomuudessa...kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa" (1 Kor 15:42-43). Useimpien meidän on pakko kohdata kuolema sairauden uuvuttamana. Kerran tulee aika, jolloin Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet eikä kuolemaa ole enää oleva eikä murhetta eikä valitusta eikä kipua (Ilm 21:4). Nyt se aika ei ole vielä tullut.
Jumala on antanut elämän, hän myös ylläpitää sen. Niin kuin savi on savenvalajan kädessä, niin olemme uskon kautta Herran kädessä (Jer 18:6). "Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut" (Matt 10:29-30). Hän on antanut elämän ja hän ottaa sen myös kerran pois. "Herra antaa kuoleman ja antaa elämän" (1 Sam 2:6). "Niin, minä tiedän, sinä viet minut kohti kuolemaa" (Job 30:23). "Hänen päivänsä ovat määrätyt ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi. Sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse" (Job 14:5). Siksi "otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" (Job 2:10).
Ennemmin tai myöhemmin todellisinkin uskova kuolee johonkin sairauteen tai onnettomuuteen, viimeisen sukupolven uskovia lukuunottamatta. Sairaus voittaa, "ulkonainen ihmisemme menehtyy" (2 Kor 4:16). Sairaus sanoo elämämme viimeisen sanan. Sairaus on uskallettava kohdata. Saamme ottaa sairautemme Jumalan kädestä, hänen sallimina. Lääketieteen nykyisessä kehitysvaiheessa elämämme viimeinen jakso saattaa olla varsin pitkä ja tuskainen sairastamisen vaihe. Elämän pidentyminen merkitsee yleensä aina myös sairauksien määrän ja kivun kasvua. Toki aina joukossamme on sellaisia, jotka ovat aina olleet terveitä ja kuolevat äkkikuoleman joskus 80 vuotiaina. Olkoot onnellisia tästä poikkeusterveydestään. Kukaan ei kuitenkaan tiedä tänään, mikä meitä odottaa huomenna.
Sairauden kanssa on siis opittava tulemaan toimeen. Sitä ei tule pelätä, ei kammoksua. Sairaus kuuluu siihen elämään, jonka Jumala on meille tässä ja nyt antanut. Meille voi olla suurena apuna eräs pieni Paavalin sivulause: "Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan" (2 Tim 4:20). Paavali joutui lähetystyössä kokemaan suurta ruumiillista heikkoutta (1 Kor 2:3). Hänellä oli jopa sellainen sairaus, jonka tähden häntä olisi voitu halveksia ja vierastaa (Gal 4:13-14). Hänen lihassaan oli pistin, saatanan enkeli rusikoimassa häntä (2 Kor 12:7). Kuitenkaan hän ei jättänyt työtään kesken, vaan uskalsi jopa kerskata sairautensa aiheuttamasta heikkoudestaan (2 Kor 12:10).
On suuri lahja Raamatun pohjalta oppia tyytymään omaan sairauteensa pelkäämättä sitä. "Voi minua vammani tähden. Kipeä on minun haavani. Mutta minä sanon: Tämä on minun vaivani, minun on se kannettava" (Jer 10:19). Jeesuksessa Kristuksessa katoaa sairauteen liittyvä kirous ja pimeyden valta, kuten kuolemaammekin liittyvä tuomio. Kuitenkaan Jeesus ei poista elämästämme sairautta eikä kuolemaa. Sen sijaan saamme yhdessä hänen kanssa kärsiä (Room 8:17) myös sairautemme aiheuttamia tuskia. Silloinkin voimme turvallisin ja kiitollisin mielin tunnustaa: "Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus" (Jes 63:9). Sairaus tulee, kun sen aika on tulla ja se menee ajallaan, jos Herra niin tahtoo. Useimmat meistä olemme suostuneet siihen, ettei hän niin tahdo.
IHMEET JA RAAMATTU
Raamattu korostaa usein, ettei mikään ole Jumalalle mahdotonta. Jumala on kaikkivaltias. Vanha Saara oli naurahtanut kuultuaan, että hänellä olisi oma lapsi vuoden kuluttua. Silloin Herra sanoi Aabrahamille: "Onko mikään Herralle mahdotonta" (1 Moos 18:14). "Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee" (Job 23:13). "Meidän Jumalamme on taivaissa, mitä ikinä hän tahtoo sen hän tekee" (Ps 115:3, 135:6). Job toteaa kriisistään selvittyään: "Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdotonta toteuttaa" (Job 42:2). "Suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä" (Jes 40:26).
Koska Jumala on Raamatun mukaan kaikkivaltiasta, niin miksi emme uskoisi, että Hän voi meidän pienessä elämäntilanteessa tehdä ihmettä ja muuttaa kaiken valoisaksi ja onnelliseksi. Toki Jumala voi. Ei ole kysymys siitä, mitä Jumala voi, vaan siitä mitä hän tahtoo ja mitä hän tekee. Emme ole hänen salaisia neuvonantajiaan, joille hän ilmaisee kaiken, mitä hän aikoo tehdä. "Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä" (Room 11:33).
Raamattu on täynnä poikkeuksellisia Jumalan tekoja, ihmeitä. Nooan pelastuminen vedenpaisumuksesta oli ihme. Iisakin syntyminen oli ihme. Israelin vapautuminen Egyptin orjuudesta oli ihme. Kansan ylläpito autiomaan kuumuudessa 40 vuotta oli päivittäistä ihmettä. Jordanin juoksun pysähtymien ja Jerikon muurien sortuminen oli ihme. Gideonin voitot ja Simsonin voimateot olivat ihmeitä. Elian rukousta Karmelin vuorella seurasi taivaallinen ihme. Elisan elämässä oli monia ihmeitä. Jerusalemin pelastuminen assyyrialaisten sotajoukon piirityksestä Hiskian aikana oli ihme. Miten Heprealaiskirje kuvaakaan: "Jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudessa, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot" (Hepr 1:33-34).
Uusi testamentti on täynnä ihmeitä. Sitä oli Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä, kaikki enkeli-ilmestykset, Jeesuksen ihmeteot ja ennen kaikkea hänen ylösnousemuksensa. Myös apostolit kokivat ja tekivät ihmeitä.
IHMEET TÄNÄÄN
Eikö tänäänkin elävään kristillisyyteen kuulu samalla tavoin voimateot ja ihmeet? Eihän Herra ole muuttunut. Hän on sama tänäänkin.
Me aivankuin hengitämme itseemme Raamatun sivuilla uskoa ihmeisiin ja ihmeitten kokemista. Onko ihme, jos nyt sitten ilman muuta oletamme Jumalan olevan saman tänäänkin ja että tämä Jumalan samana oleminen merkitsee sitä, että hän haluaa tehdä nytkin meidän nähtemme yhtä suuria ihmeitä tai meidän tekevän tosiuskovina suurempia ihmeitä kuin Jeesus (Joh 14:12).
Kun luemme tarkemmin Raamattua huomaamme millaisia Raamatun ihmeet olivat. Nooa eli 950 vuotta (1 Moos 9:29) ja koki vain yhden ihmeen lähes tuhatvuotisen elämänsä aikana. Aabrahamin elämä oli 175 vuoden arkista työtä. Hänen ainoa ihmeensä oli Iisakin syntyminen. Koskaan Jumala ei toistanut Egyptistä lähdön ihmeitä Israelin elämässä. Jerikon muurit sortuivat vain kerran eikä Raamatussa kerrota yhdenkään muun kaupungin muurien sortumisesta.
Raamatun ihmeet olivat ainutkertaisia ja jäljittelemättömiä. Aina ne liittyivät Jumalan suunnitteleman pelastushistorian tärkeisiin vaiheisiin tai keskeisten Jumalan työaseitten elämään. Ihme ei ollut ihme itsensä vuoksi, vaan se aina viittasi ja teki mahdolliseksi jonkin ihmettä tärkeämmän asian toteutumisen Jumalan kansan elämässä. Ihme oli vain työväline, jonka avulla Jumala toteutti pelastushistoriaansa ja opetti kansalleen perusasioita valtakunnastaan.
Myöhemminkin erityisinä herätysaikoina kirkkohistoriassa kerrotaan monenlaisista ihmeistä. Oikeastaan jokaisen vähänkin suuremman joukkoherätyksen alkuvaiheesta kerrotaan ihmeellisistä tapahtumista. Silloin Herra antaa myös erityisillä armolahjoilla varustettuja työntekijöitä.
1700-luvulla Englannissa Whitefieldin ulkoilmakokouksissa pikkupoikia kehotettiin tulemaan alas puista, jonne olivat kiivenneet nähdäkseen. Kokouksissa oli väkevä tunnelma ja ihmiset kaatuivat ja siksi pojat saattoivat pudota ja loukkaantua.
Pielisjärvellä 1817 kolmisenkymmentä nuorta joutui voimakkaan hengen valtaan. Viiteen päivään he eivät syöneet, vaan rukoilivat ja puhuivat kielillä. Kaksi vuotta myöhemmin joutui jälleen joukko nuoria hengen valtaan ja he tanssivat kokouksissa ylös ojennetuin käsin ja puhuvat väkevän tunteen valassa kielillä. Kun Paavo Ruotsalainen tuli rauhoittamaan ja meni luhtiin nukkumaan hän kuuli ulkoa omituista kapsetta. "Joukko heränneitä hyppi erinomaisen autuudentunteen vallassa pihalla ylös ojennetuin käsin".
1880-luvun herätysten aikana Kiuruvedellä kerrankin eräässä talossa pidettiin seuroja. Lopuksi kansa meni polvilleen rukoillakseen. Rukoushetki oli niin väkevä, että monet kertoivat tunteneensa kuinka koko mäki liikkui, jolle talo oli rakennettu. Toisen kerran miesjoukko tuli seuroihin pilkatakseen. Kun he tulivat sisään joukon johtaja kaatui Herran lyömänä lattialle. Toiset kantoivat hänet ulos ja siellä mies alkoi huutaa niinkuin helvetissä ja voivotella kauheaa tilaansa. Tovereille tuli hätä ja yksi heistä juoksi järveen ja muut joutuivat kiskomaan hänet rantaan.
Timorin saaren herätyksistä 1970-luvulta kerrottiin monenlaisista ihmeistä. Kerrankin 800 ihmisen nähden vesi oli muuttunut viiniksi, eräs maanviljelijä Jeesusta avuksi huutaessaan sai karkotettua rotat talostaan. Kerran enkeli piti sateenvarjoa 15 km:n matkan uskovien yllä ja he eivät kastuneet.
Kristillisten kirkkojen historiassa on tapahtunut paljonkin yllättäviä ja ihmeellisiä asioita. Mutta ne ovat tulleet silloin, kun ovat tulleet. Usein suurena yllätyksenä kaikille. Ei ihmeitä ja Jumalan suoranaisia asioihin puuttumisia ole ennakolta järjestetty. Jumalalla on ollut omat sotasankarinsa, joiden kautta hän on seurakunnan elämässä saanut paljon näkyvää aikaan. Mutta sitten saattaa olla vuosisatoja, jolloin kaikki näkyvä on poissa. On vain vaellettava uskossa kirjoitetun sanan lupauksiin.
ERÄS TULKINTA RAAMATUN IHMEISTÄ
Meidän ajassamme yhä voimakkaammin on saanut valtaa Jumalan ihmeitä tekevään voimaan liittyvä määrätynkaltainen raamatuntulkinta. Siinä poimitaan Raamatusta tietyt kohdat, irrotetaan ne yhteydestään ja niiden avulla tarjotaan uskovalle eräänlaista Jumalan yliluonnollisen voiman pakettia. Otan muutamia tällaisia harhauttavia tulkintoja:
"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä" (Jes 53:4). Tämä suurenmoinen profetia Jeesuksen sovituskärsimyksestä Golgatalla tulkitaan nyt niin, ettei enää uskovan tule olla sairas. Jeesus on kaikki hänen sairautensa jo ottanut pois. Nyt uskova voi olla aina ja täysin terve. Jos uskova sairastaa se on merkki siitä, ettei hän todella usko Jeesuksen ristinuhriin.
"Aasa sairastui jaloista ja hänen tautinsa yltyi hyvin kovaksi. Mutta taudissaankaan hän ei etsinyt Herraa, vaan lääkäreitä" (2 Aik 16:12). Todellinen uskova sairastuttuaan ei turvaa maallisiin lääkäreihin, vaan odottaa yksin taivaasta Herran parantavaa voimaa.
"Et sinä pelkää ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu...Ei kohtaa sinua onnettomuus" (Ps 91:5-7, 10). Todellinen uskova ei koskaan joudu onnettomuuteen. Herra varjelee häntä kaikesta pahasta.
Jesaja kertoo tilanteesta, jossa Herra kehottaa Aahasta vaikeassa elämäntilanteessa pyytämään merkkiä. Mutta Aahas vastasi: "En pyydä enkä kiusaa Herraa" (Jes 7:10-13). Se oli väärin. Samoin uskovankin tulee pyytää vaikeissa elämäntilanteessa merkkejä ja ihmetekoja Herralta. Jos hän ei niin tee, hän laiminlyö Jumalan sanan.
Tällaisessa raamatuntulkinnassa uskosta tulee uskovan herruuden ja vallan väline, ikäänkuin valtikka hänen käteensä. Hänet on nyt korotettu valtaistuimelle yhdessä Jeesuksen kanssa, "korkeammalle kaikkea hallitusta, valtaa ja voimaa" (Ef 1:21) ja Jumala on "yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin" (Ef 2:6). Siksi uskova voi nyt hänessä olevan uskonsa voiman avulla muuttaa itselleen vastenmielisen todellisuuden oman mielensä mukaiseksi. Hän uskon kautta kukistaa valtakuntia ja saa kokea lupauksien toteutumista (Hepr 11:33). Mikään ei ole enää hänelle mahdotonta, sillä "kaikki on mahdollista sille, joka uskoo" (Mark 9:23). "Niin kuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon" (Matt 8:13). "Mitä te anotte rukouksessa uskoen, sen te saatte" (Matt 21:22).
Koska usko on lujaa luottamusta ja ojentautumista (Hepr 11:1), ei uskova saa hetkeäkään herpaantua ja epäillä oman uskonsa voimaa. "Jos joku sanoisi tälle vuorelle: Kohoa ja heittäydy mereen, eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi" (Mark 11:23). Usein tässä opetuksessa kielletään käyttämästä Jeesuksen sanoja Getsemanessa: "Mutta ei mitä minä tahdon, vaan mitä sinä" (Mark 14:36). Tämän rukouksen käyttö on epäuskoa. Uskovan pitää olla vuorenvarma.
Jatkuu..
