ilosanoma.munfoorumi.com

Sellainen ajatus on jo pitkään pyörinyt mielessäni, kun tiedän erään minua hiukan vanhemman rouvan, jonka muisti on alkanut kadota ja olen saanut tutustua häneen vasta viimeisen vuoden aikana ja suren tuon naisen puolesta, joka ei ole uskossa.. Sellainen valtava sääli ja kipukin on tullut sydämelleni tuon ihmisen puolesta. Ja olenkin tahtonut häntä kantaa rukouksissani ristin juurelle joka päivä. En ole ns best friend kanssaan, vaan ihan sellaista tapaamista lenkillä ym.. Mutta kuitenkin olen kokenut, ettei se ole vain sattumaa, että olemme lähentyneet viimeisten kuukausien aikana varsinkin, vaan että se on ihan Korkeimmankin tahto ja johdatustaan..

Kuinka paljon onkaan lähellämme ihmisiä, jotka eivät ole ottaneet Jeesusta sydämeensä asumaan ja ovat sairastuneet. Noh, joku ois jo heti viemäsä jonkun parantaja pastorin käsien alle sellaista, mutta minulla ei ole edes tullut sellaista mahdollisuutta mieleenikään. Vaan uskon Jumalan voivan jopa parantaa dementiakin, Jos se on Hänen tahtonsa! Mutta ehkä.. niin ei ehkä, vaan paljon tärkeämpää on kun ihminen pelastuu, vaikka ei paranisikaan.

Mutta, miten kertoa heille Jeesuksesta ja että Jeesus on vain ainoa tie taivaaseen, kun he ovat niin syvällä ja tiukasti kiinni valtion kirkon väärässä opetuksessa siitä, miten vauvakaste pelastaa ja konfirmaatio on sen sinetöimistä, ilman uudestisyntymisen ihmettä, tarvetta? Niinpä?

Mutta Jos se on Herramme tahto, niin me voimme ja saamme olla kertomassa heillekin totuuden Raamatun Sanankin perusteella ja rakastavina lähimmäisinä olla johdattamassa heitä ahtaan portin sisällekin asti ja taivastielle. Ei katsota ihmiseen, eikä pelätä ihmistä, vaan katsotaan yksin Jeesukseen ja kerrotaan ristin sanomaa rohkeasti, kun siihen vain syntyy mahdollisuus. Siis, kun Herran Henki, Pyhä Henki saa meitä olla johdattamassa ja neuvomassa, jne.. Olipa kysymyksessä sitten nuori, tai vanha, tai ..Ollaan rohkeita Herramme todistajia, miten Hän [Jeesus] tahtoo pelastaa ihan jokaisen ihmisen ja avata taivaan portit kerran sen myötä jokaiselle ihmiselle!

Tänään tahdon miettiä ja rukoillakin niiden siskojen ja veljiemme puolesta, jotka sairastavat. Kun itse joutuu elämään monenkinlaisten sairauksien kanssa päivästä toiseen, eivätkä ne vaan parane, poistu, niin ehkä?.. voin hiukan edes aavistaa sitä tuskaa ja väsymistäkin, ym, joka syntyy kun on sairas ja sairaus vain pahenee ja pysyy.

Onko meillä sääliä sydämissämme toisten sairaiden uskovien puolesta? Jeesushan sääli aina sairaita ja tahtoi auttaa, sekä rohkaista heitä jaksamaan ja kestämään. Onko meissä, minussa, yhtään Jeesuksen rakkautta ja olemmeko Jeesuksen seuraajia tässäkin asiassa. Vai pitäisikö sanoa; tässäkään asiassa?

Matt. 9:
35 Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.
36 Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.
37 Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.
38 Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa."


Jeremia 15:
5 Kuka säälii sinua, Jerusalem, kuka surkuttelee sinua, kuka poikkeaa kysymään sinun vointiasi?

6 Sinä olet hyljännyt minut, sanoo Herra, olet kääntynyt pois; niinpä minä olen ojentanut käteni sinua vastaan, ja minä hävitän sinut. En jaksa enää armahtaa.
7 Minä viskaan viskimellä heidät maan porteilla; minä teen lapsettomaksi, minä hukutan kansani, kun he eivät ole teiltänsä kääntyneet.
8 Heidän leskiänsä on oleva enemmän kuin meren hiekkaa; minä tuon heidän nuorukaistensa äitien kimppuun hävittäjän keskellä päivää, langetan äkkiä heidän päällensä tuskan ja kauhun.
9 Seitsemän pojan synnyttäjä menehtyy ja huokaisee henkensä pois; hänen aurinkonsa laski, kun vielä oli päivä, hän joutui häpeään, sai hävetä. Ja mitä heistä jää, sen minä annan miekalle alttiiksi heidän vihollistensa edessä, sanoo Herra."

10 Voi minua, äitini, kun minut synnytit riidan ja toran mieheksi koko maalle! En ole lainaksi antanut enkä lainaksi ottanut; kuitenkin kiroavat minua kaikki.
11 Herra sanoi: "Totisesti, minä kirvoitan sinut, niin että sinun käy hyvin; totisesti, minä saatan viholliset pyytämään sinua avuksensa onnettomuuden ja ahdistuksen aikana.

Nämä 2 Raamatunpaikkaa nousivat mieleeni, kun ajattelin; sairautta ja tuskaa, hävitystä, pelkoa, ym.. Ja kun ajattelen sääliä, jota Jeesus osoitti kärsiville ja aina tulee osoittamaankin, kun he kääntyvät vain Hänen puoleensa: pyytäen apuaan sekä voimaansakin. Eivätkä käänny ihmisten puoleen ja hae parantumisia jatkuvasti vain heidän käsiensä alta, siis: vaikka nuo parantajat eivät pysykään Sanassa ja Totuudessa edes. Joillekin on samantekevää, mitä puhuja puhuu ja miten hän toimii, elää, millaista oppia seuraa ja jakaa.. Kunhan se ja se vain tulee seurakuntaan parantamaan ja nuo sairaat, onnettomat kiirehtivät heidän rukous jonoihinsa ja käsiensä alle odottaen nyt jo paranevansa.

Ei välitetä, käyttääkö heitä Herra Jumala, vaiko maailman ruhtinas, kunhan vain on Raamattu, Jeesus nimi ja luvataan parantaa..Ei tarkisteta lähdettä, josta he juovat ja syövät, tai ketä he oikeasti seuraavat. Kun voidaan seurata Herraa Jeesusta ja myöskin: vale jeesustakin. Missä on henkien erottamisen lahja/kyky/halu? Jokainen Raamattuaan lukenut kyllä pystyy erottamaan väärän opetuksen, jos kuuntelee sillä korvalla,tarkkana, ilman tuota armolahjaakin (henkien erottamisen armolahja)

Miksihän minusta tuntuu nykyään, että: Niitä, joita Herra saa ja voi käyttää, kun he suostuvat käytettäväkseen ja tahtovat elää; parannuksessa, sekä tahtoen olla verellä pestyinä synneistään.. Niin heillä on sydämen halu olla rinnallakulkijoina ja rukoilla, mutta niin usein heitä ei arvosteta mihinkään, päinvastoin. Koska he puhuvat parannuksesta ja synnistä, niin he ovat melkeinpä kuin vihollisia heille, koska on miellytty väärään ja helppoon uskonelämään, jossa ei kärsitä parannuksen teon saarnoja, eikä siis tahdota tehdä parannusta, kuolla itselleen, haluilleen, vaan halutaan elää niin kuin maailmakin elää ja toimii, ja olla muka siltikin Jumalan omina ja käytössään, johdatuksessaan..

Minä olen nyt hiukan ikävä tyyppi, mutta koin, että: minun täytyy sanoa tämä siltikin, vaikka loukkaantuisitkin minuun sen takia. Niin ilman parannuksen tekoa, siis sydämesi pohjasta nöyrtymistä ja suostumista luopumaan ylpeydestäsi, ja toisen uskovan aliarvioimisesta, niin sinä saat huutaa kurkku suorana apuaan, niin; Hän ei kuule, koska Isä Jumala odottaa nöyrtymistä, lihansa tahdolle kuolemista, sekä maailman tarjonnallekin kuolemista, sekä halua Muutokseen, palaamaan sinne ensirakkauteesi, ristinsä juurelle, alkulähteelle ja lähtemään kuin uusin eväin ja uudessa voimassa eteenpäin, Katsoen yksin vain Jeesukseen, eikä enää ihmisiin, eikä edes itseemmekään.

Hän ei välttämättä paranna sinua, minua, mutta Hän antaa meille voiman kestää se kaikki mikä meitä sitten kohtaakin. Hän lohduttaa ja vahvistaa meitä, kun pyydämme voimaansa ja lohdutustaan, johdatustaankin. Hän sitoo haavamme ja parantaa lyöntien arvet sydämistämme. Hän ei syytä, eikä loukkaa meitä, vaan ymmärtää ja tahtoo johtaa meidätkin ikuisuuden rantaan, jossa ei enää ole kipua, eikä murhettakaan. Me itse päätämme; auttaako Hän meitä, vai sulkeeko Hän meiltä korvansa, koska olemme uppiniskaisia, ylpeitä ja tottelemattomia tahtoaan ja Sanaansakin kohtaan. Mutta Hänellä on Halu auttaa!

Job 5:
17 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.
18 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.

19 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.
20 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.
21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.

22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.
23 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.
24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.

26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.
27 Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."

Tänä armon päivänämme ajattelin hiukan pohtia sitä: miten valtavasti on sairautta ja sellaisia sairauksia varsinkin, joille ei kuin löydy syytä. Lääkäritkin ovat usein nostamassa käsiä pystyyn, kun eivät löydä syytä ja mitä ne kaikki oikein on ja miten niitä diagnisoida, hoitaa, tms...

Kun itselläni oli muutama viikko sitten kohtaus, johon ei sitten löytynyt mitään varmaa vastausta, tietoa ja kun olen seurannut erään ihmisen sairasteluja ja miten ne vain venyy ja ei löydy syytä, että: mitä se on ja mistä ne tulee, on..? Käy lääkäreillä, mutta ne arviot mitä he epäilee, niin jotenkin vain tuntuu ettei ne ole oikeita tietoja, vaan ihan jotain muuta, selittämätöntä, kestämätöntä sille ihmiselle ja ..En tiedä?? MIKSI on niin paljon selittämätöntä sairautta, vaivaa ja kipua nykyään ihmisillä? Herra; miksi?

Tuossa Raamattua pläräsin ja sieltä tuli tällainen kohta ja koin, että mun täytyy se tuoda tänne, vaikka säikähdin sen sanomaa ja peljästyin, vapisen sen edessä..

Jesaja 13:
6 Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.
7 Sentähden herpoavat kaikki kädet, ja kaikki ihmissydämet raukeavat.
8 He peljästyvät, kivut ja tuskat valtaavat heidät, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, tuijottavat toisiinsa tyrmistyneinä, kasvot tulenkarvaisina.
9 Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.

Siis, kertakaikkiaan tuo Sana peljästytti minut, kun ensin kuin ajattelin sitä, miten se ihana päivä on tulossa, kun Jeesus tulee noutamaan omansa taivaan kotiin, mutta.. Niin,... mutta kun on niin paljon ihmisiä/uskovia jotka ovat pois poikenneet totuuden tieltä, evankeliumin puhtaudesta, ja ovat mieltyneet johonkin muuhun, kuin Herransa Jeesuksen Kristuksen seuraamiseen. Uskosta on tullut pakkoa ja ahdistavaa, ja haetaan virkistystä kaikesta muusta kuin Jumalan Sanasta, tai rukoukseen suostumisesta,....Ja uskosta osattomat eivät ole kiinnostuneita uskoontulosta, muuttumisesta, tms..Vaan uskovat olevansa taivaskelpoisia ilman pelastusta, eli: uudestisyntymääkin. Surullista!

Me uskovina tiedostamme ja ymmärrämme sen Raamatun Sanan mukaan, että: Herran päivä tulee kuin varas yöllä ja siksi meidän ei pidä nukkua uskossamme, tai mieltyä maailmaan, lepsuuteen, korvasyyhy saarnoihin, jotka lupaavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ja kuitenkin; ne kaikki lupaukset ovat katteettomia. Tai kun ajattelen itseänikin, niin miten helposti jokin muu harrastus, toiminta saattaa tulla tärkeämmäksi, kuin: olla rukouksen hengessä ja tutkia Jumalan Sanaa, sekä jos mahdollista, niin olla Sanan kuulolla. Jos ei muuten, niin vaikkapa netin kautta kuunnella raitista ja tervepohjaista Jumalan Sanan opetusta, ettei liiaksi mieltyisi muuhun, laittaisi Jeesusta kakkoseksi elämässä, tai jopa nukkuisi pelastuksensa ohi..Etten olisi juuri silloin kun Jeesus saapuu tekemässä jotain, ihan muuta ja tarpeetontakin ikuisen elämän kannalta olevaa, joka ruokkii kyllä lihaa, mutta ei henkeä ja jäisin tänne vaivaan, kun muut pääsevät kotiin Herran luokse.

Entäpä sitten nuo vielä maailman ruhtinaan talutusnuorassa elävät ja olevat, joille on kirkkonsa opettanut [aivopessyt], ettei tarvita mitään muuta, kunhan on vauvana kastettu, konfirmoitu ja tekee hyviä tekoja, niin se riittääkin pelastukseen. Mikä Valtava Vale ja kauhistus! Mutta niin minäkin uskoin vahvasti, ennenkuin Herra otti mua ns niskavilloista kiinni ja avasi silmäni ja sydämeni tajuamaan, ettei se ole Hänen tahtonsa, eikä Hänen ajatteluaan, vaan se on sielunvihollisen ovela juoni saada turrutettua kansa uskomaan valheitaan ja sen myötä jäämään myöskin pois Karitsan [Jeesuksen Kristuksen] hääjuhlasta: taivaspaikasta.

Olkaamme siis valona ja suolana ja jos ei muuten saa viestiä vietyä heille ns perille, niin ollaan uskollisia ja kestäviä rukouksessa heidänkin puolestaan, kantaen heitä sinne Golgatan keskimmäisen, verisen ristinpuun juurelle, jotta Isä Jumala saa pelastaa heidätkin omikseen. Niin kuin kaikki maailmaan tms rakastuneet uskovatkin. Sitä anomme Jeesuksen nimessä ja ristinsä veren voittovoimassa; uskoen sen tapahtuvan, kun Herra saa olla meitä Henkensä kautta vahvistamassa ja kääntämässä nenujamme takaisin sinne alkulähdettä kohti, ensirakkauteemme palaten, nöyrtyen, sekä kiittäen läsnäolostaan, sekä avustaan, voimastaan, rakkaudestaankin meitä kurjia ja vajaita lapsiaan kohtaan. Hän, Herramme Jeesus Kristus tahtoo olla kanssamme ja heidänkin auttajansa, siis; auttaa, vahvistaa, siunata.. Amen!

Pysy Jeesuksen omana, ja pidä tilivälit Hänen kanssaan lyhyinä.

Niin, me useinmiten voimme vain olla rinnalla, välittää, kuunnella, tsempatakin ja rukoilla, kun sairastava ihminen tulee lähellemme tuskaisena ja pelokkaanakin, kokien ettei edes Jumala välitä tai rakasta häntä, ei muka tahdo auttaa häntä, tms... Moni uskovakaan ei kestä sairautta, vaikka Jeesus on luvannutkin olla kaikkien häntä lähestyvien, sairaiden ja epäonnistuneiden, pelokkaidenkin ym lähellä ja auttaa, antaa voimaansa jne.. Ja Raamattu kertoo monien uskovien vaikeuksista, sairauksistakin, sekä siitä, kun Herramme Jeesus Kristuskin joutui kärsimään kipua, hylkäämistä, tuskaa, pilkkaa, jotta meillä Hänessä ja Hänen nimessään, ristinsä veren kautta olisi ikuinen elämä kerran taivaassa, koska olemme saaneet Hänen maahan vuotaneessa sovintoveressään syntimme anteeksi, toki niitä ensin anteeksi pyytäessämme, niin ne kaikki saamme silloin Häneltä anteeksikin.

Vaan siltikin he tuskailee ja etsii apua kaikkialta muualta kuin Jumalan Sanasta, rukouksesta, pyytämättä edes esirukousta, kun ollaan niin kamalan ylpeitä, ettei voi tunnustaa ainakaan muille tarvitsevansa rukousta; Jeesusta? Ei sittenkään, vaikka onkin uskova? Ollaan ihan oikeesti niin ylpeämielisiä, ettei kukaan vain saa tietää ongelmistaan, sairauksistaan, tai sitä, ettei enää jaksa, kestä. HMM? Surullista, hyvin surullista. Jeesuskin varmasti suree sitä ja itkee vuoksensa, joka näin ei usko, luota Häneen tai apuunsa, voimaansa, jne..

Laul. l. 2:5-6
Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas." Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.

Minua oikein siunasi tämä mahtava Raamatunpaikka. Olenko minä, tai sinä ikuisuusarvoinen, kallisarvoinen ystäväni rakkaudesta sairas, rakkaudesta; Herraamme Jeesukseen Kristukseen, joka hellii ja huolehtii meistä omistaan?!

Jer. 13:15-17
Kuulkaa, ottakaa korviinne, älkää ylpeilkö, sillä Herra on puhunut. Antakaa Herralle, teidän Jumalallenne, kunnia, ennenkuin tulee pimeä ja jalkanne loukkaantuvat vuoriin hämärissä. Silloin te odotatte valoa, mutta hän muuttaa sen pilkkopimeäksi, tekee sen synkeydeksi. Mutta ellette kuule tätä, niin minun sieluni salassa itkee sellaista ylpeyttä, itkee katkerasti, ja minun silmäni vuotavat kyyneleitä, kun Herran lauma viedään vankeuteen.

Tämä Raamatunpaikka nousi mieleeni ja minusta tässä on juuri se mistä vajavaisesti koitan puhua, elikkäs; Ylpeydestä ja haluttomuudesta totella Jumalan Sanaa, sekä ääntään, ja ehdottomasti; kuolla itsellemme, jne..

Minä en ole mikään sanomaan kenellekään yhtään mitään, koska olen itsekin sairas ja heikko, vajaa monissa kohdin omassa uskonelämässäni, mutta.. En voi vaietakaan, kun Herra alkaa puhua sydämelleni Henkensä kautta. Hän odottaa meiltä jokaiselta omaltaan, niin minulta, niin kuin sinultakin rakas kanssamatkaajani; luopumista omavanhurskaudestamme, lihamme tahdon kuolettamista rukouksessa ristinsä juurella viipyen: yhä vain useammin ja joka ikinen elämämme päivä, sekä vapautumista ihmispelosta ja siitä lihaamme hivelevästä ylpeydestämme. Miten on; suostutko nöyrtymään ja etsimään apua, sekä voimaansa: yksin vain ja vain ainoastaan rukouksesta, ristinsä juurella viipyen, sekä verensä pesua pyyytäen syntiesi ylle, puhdistusta, muutosta, vapautusta ja voimaa kestää se, mikä ei muutu?! Mietippä sitä hetkisen.

Tämä laulu lopuksi; Maria Laakso, JEESUS SÄ AINOA

Sain puhelun tänä aamuna sairaalta ystävältäni, nooh, ehkei sellainen ystävä, jonka aina haluaisin kuitenkaan tulevan kotiini, mutta kuitenkin olen hänet aina ottanut lämpimästi vastaan erikoisesta käytöksestään ja puheistaankin huolimatta ja pitänyt vieraanani. Toki näiden 16v aikana on ollut muunkinlaisia tilanteita, jolloin olen joutunut pyytämään häntä, että: "Ole ystävällinen ja lähde kotiisi." (mieheni aina oli huvittunut miten sanoin ihmisille, kun hermostuin, tuon em lauseen) Mutta kaiken kaikkiaan hänkin on Jumalan luoma ihminen ja onneksi enää nykyään on yhä harvemmin kertoja, jolloin mennään liian korkeella ja liian kovaa..

Hän on hyvin sairas ihminen ja onpa joskus kuulemma yritellyt uskoonkin, mutta .. niin en tiedä, että onko se hänen ns mielenterveys ongelmansa esteenä pelastumiseensa, vai mikä? Mutta ei kuitenkaan vastusta, niin kuin ei tänäänkään, kun sanoin rukoilevani hänen puolestaan ja perheensäkin puolesta. Hän siinä kertoi sairauksistaan ja huomasin miten hän selvästikin pelkää kuolemaa.. Niin kuin pelkäävät monet muutkin, jopa uskovat..

Minulle on nyt noussut useammankin kerran ajatus sairaiden parantamisesta ja että Herra sittenkin saattaisi minuakin kurjaa siinä työvälineenään jopa käyttää?!

En tiedä oikein, mutta jotain sellaista Herra on nyt puhunut sydämelleni jo pisemmänkin aikaa, että: "Hän tahtoisi minun olevan käytössään" ja samalla Hän on kuin nostanut sydämelleni muutamia naisia, uskovia ja ei uskoviakin, joita Hän, siis; Jeesus Kristus, Herramme tahtoisi auttaa, sekä koskettaa, ehkä jopa parantaakin.

Mutta minä koen kelvottomuutta, kyvyttömyyttä, heikkouttakin voida olla niin suuressa tehtävässä mukana Hänen kanssaan, vaikka tiedänkin tasan tarkkaan sen tosiseikan;" Etten minä edes voisi, itsessäni, millään tavalla parantaa ketään. Mutta Herra Jeesus yksin voi!" Mutta olen valmis käyttöönsä, JOS Hän niin tahtoo oikeestikin, niin ettei se ole vain mun omia lapsellisiakin ajatuksiani, luulojani, tms.. Mutta kyllähän se laittaa pienelle paikalle ja polvetkin tutisemaan, kun Jumala alkaa puhua: uudestaan ja uudestaan sellaisesta tehtävästä; Rukoilla sairasten puolesta, jotta HÄN Voi parantaa heidät!

Ei siinä ritan nokka nouse, vaan ennemminkin painuu yhä alemmas ja aremmaksi, Jumalan pelko sydämessäni. Mutta: Olen valmis työhönsä rukoilijana ja siunaamaan sairaitakin, jos se on oikeestikin Hänen suunnitelmansa minun lapsensa kohdalla. En aio kieltäytyä, vaikka pelottaakin tietyllä tavalla jo pelkkä ajatuskin ja antavatko ihmiset edes rukoilla puolestaan, siis Minun, joka en ole muiden silmissä mitään; pelkkä nolla uskovana ja monien mielestä tottelematonkin, tms. Ja on monenkinlaista ja vääränkinlaista: ikävää mielikuvaa siitä, kun kerran suostuin Isän Jumalan tahtoon ja jäin vain Herran varaan elämään uskoani todeksi. Ja antavatko heistä kukaan edes minun rukoilla puolestaan, kun sitä heille esittäisin, eikä vain niiden vahvojen ja kuuluisienkin Herran palvelijoiden ainoastaan..joissa on heidän mielestään ainoastaan Herran voitelu ja voima, armoitus..?? Laitan vielä lopuksi tuon mieleeni nousseen Raamatunpaikan.

Jaak. 5:[Biblia]

11 Katso, me sanomme ne autuaiksi, jotka kärsineet ovat. Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet ja Herran lopun te nähneet olette; sillä Herra on sangen laupias ja armollinen.
12 Ennen kaikkia, rakkaat veljeni, älkäät vannoko, ei taivaan kautta eikä maan, ei myös yhtään muuta valaa; mutta olkoon teidän puheenne niin kuin niin on, ja se olkoon ei kuin ei on, ettette ulkokullaisuuteen lankeaisi.
13 Jos joku kärsii vaivaa teidän seassanne, se rukoilkaan, jos joku on hyvällä mielellä, se veisatkaan virsiä.

14 Jos joku sairastaa teidän seassanne, hän kutsukaan tykönsä seurakunnan papit, ja ne rukoilkaan hänen edestänsä, voidellen häntä öljyllä Herran nimeen.
15 Ja uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra ojentaa hänen, ja jos hän on syntiä tehnyt, niin ne hänelle anteeksi annetaan.

16 Tunnustakaat toinen toisellenne teidän rikoksenne ja rukoilkaat toinen toisenne edestä, että te terveeksi tulisitte. Vanhurskaan rukous voi paljo, koska se totinen on.
17 Elias oli ihminen, niissä haluissa vikapää kuin mekin ja hän rukoili rukouksella, ettei pitänyt sataman, ja ei satanutkaan maan päällä kolmena vuotena ja kuutena kuukautena,
18 Ja hän taas rukoili, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
19 Rakkaat veljeni, jos joku teistä eksyis totuudesta ja joku palauttais hänen,
20 Se tietäkään, että joka syntisen palauttaa tiensä erehdyksestä, se vapahtaa sielun kuolemasta ja peittää syntein paljouden.

Tänään olen jälleen miettinyt sairautta ja sairaita ystäviänikin. Kun itselläkin on tullut vuosien aikana monenkinlaisia uusiakin ja inhottavia sairauksia, niin sitten kuin kuitenkin huomaa, että; minulla on kuitenkin loppujen lopuksi kaiken kaikkiaan hyvin sittenkin asiat, koska huomaan, että: on paljon sairaampiakin ja vaikeampia sairauksia, kuin mitä itselläni on ja joita ei ole Jumala kuitenkaan parantanut ..Ei ainakaan vielä.

Kun törmää uskovaan ihmiseen joka aivan kuin kituu ja kärsii, kokee syvää masennusta, etten sanoisi jopa epätoivoa. Ja se herättää ainakin minut miettimään omia kipujani, vaivojani ja vaikeuksiani sairauksieni takia. Ja huomaa laittavansa kädet ristiin sekä huokaamaan: "Herra auta heitä, meitä ja ilmesty, vahvista jaksamaan ja uskomaan sinun hyvyytesi kaikesta huolimatta!"

Jer. 31:9 Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni.

Sananl. 16:20 Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa!

Tuo Sananpaikka nousi mieleeni, koska olen alkanut ymmärtää yhä vain selvemmin sen totuuden, että: "Juuri Jumalan Sana ja sen tutkiminen, siihen turvaaminen (luottaa, uskoa Sanan ilmoitukseen). Sekä se, kuinka Jumalan Henki antaa voimaa jokaiselle sairaallekin elämäänsä ja sairauksiinsa, kuin myöskin kaikenlaisiin vaikeuksiinsakin, rukouksen sekä Sanan lukemisenkin avulla/kautta!"

Kuunteleppa: Uskovainen - Palmupuu

Tänään tahdon kertoa rakkaasta siskostani, joka sairastaa syöpää. Syöpä on sana jota varmastikin ihan kaikki ihmiset pelkää. Hän ei ole uskossa, mutta on sairauden selvittyä hänelel ja mitä se on, niin huomaan ja kuulen, että: hän sanoo rukoilevansa. Se on aina hieno asia. Ja jospa ne hänen rukouksensa kantavat hänet vielä pelastuksen satamaankin asti, sitä taas minä rukoilen. Mutta onhan se minullekin tietyllä tavalla kova paikka, kun on eletty melkolailla 70v yhdessä. Ja tämän sairauden ennuste on hyvin huono.

Tuntuu,että ne omat vaivat ja kivut, vaikeudet aivoinfarktien jälkeen on kuitenkin vain pieniä asioita, hänen sairautensa rinnalla. Ja kuinka paljon onkaan heitä, joilla on tämän pahanmainen tauti elämässään ja arjessaan mukana. Varmastikin aivan liian monilla. Minäkin toki tiedän mitä on kun sanotaan, että; Sinulla on syöpä. Kyllähän siinä elämä kulkee läpi kuin filminauha ja kuolemakin nousee mieleen..

Luuk. 8:
43 Ja siellä oli nainen, joka kaksitoista vuotta oli sairastanut verenjuoksua ja lääkäreille kuluttanut kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa.
44 Tämä lähestyi takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua, ja heti hänen verenjuoksunsa asettui.

45 Ja Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" Mutta kun kaikki kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan: "Mestari, väentungos ahdistaa ja pusertaa sinua".
46 Mutta Jeesus sanoi: "Joku minuun koski; sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta".

47 Kun nainen näki, ettei hän pysynyt salassa, tuli hän vavisten, lankesi hänen eteensä ja ilmoitti kaiken kansan kuullen, mistä syystä hän oli koskenut häneen ja kuinka hän oli kohta tullut terveeksi.
48 Niin hän sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".

Minusta tässä on ihana kohtaus, kun nainen etsi apua; siltä ainoalta, joka voi häntä enää auttaa, sekä mahdollisesti jopa parantaakin. Hän oli varmasti kuullut puheita siitä, miten tämä Jeesus Nasaretilainen: parantaa sairaita, sekä herättää kuolleita. Ja se pieni toivon kipinä nousi hänen sydämeensä; "Oi, jospa Hän koskettaisi minuakin ja parantaisi minut tästä kamalasta vaivastani!" Ja niin hän väentungoksen läpi, varmaankin kinkkasi, että saisi edes koskettaa Mestarin viitantupsua.. Ja vaikka siellä olikin koolla tosi paljon ihmisiä, koska sanotaan väentungos ahdistaa sinua, Jeesukselle, niin kaikesta huolimatta Hän, Jeesus koki, että; Joku on sairas ja tarvitsee Hänen rakkauden kosketustaan, ja niin Hän kääntyi peloissaan olevan naisen puoleen ja sanoi: "Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan" Mikä riemu syntyikään naisen sydämessä, kun hän koki olevansa Terve; Halleluja! Amen!

Mekin saamme tulla sinne Jeesuksen lähelle rukouksessa, sekä vedota Sanan lupauksiinkin, sillä niin se vain on rakkaat, ettei meitä voi kuitenkaan kukaan niin parantaa, kuin vain Yksin Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja meidän Herramme, sekä Vapahtajamme. Lääkärit toki voivat Jumalan avulla parantaa jotain, ja lääkkeetkin on tärkeitä, mutta kuitenkin Ainoa ja Oikea Auttajamme, sekä Parantajamme on vain yksin Jeesus Kristus!! Tulipa mieleeni yksi Raamatun paikka tähän vielä, jota mekin saamme rukoilla Herraltamme:

Matt. 8:2-3
Ja katso, tuli pitalinen mies ja kumartui maahan hänen eteensä ja sanoi: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa". Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu". Ja kohta hän puhdistui pitalistaan.

Hän, joka on koko maailmankaikkeuden Jumala, niin Hän voi puhdistaa meidät, sekä parantaa.

Matt. 6:33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.