ilosanoma.munfoorumi.com

Niin, jokainen, jolla on kotieläin, tietää että Herra auttaa myöskin eläintä. Onhan Jumala koko luomakunnan perustaja/Luoja.

Ilm. 4:11 "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".

Saarn. 3:19-21
Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun. Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?

Otin tohon pari mieleeni noussutta Raamatunpaikkaa.

Minä olen elämäni aikana nähnyt hyvinkin monta kertaa, kun Isä on parantanut eläimen rukousten kautta. Uskon, että, me ihmiset ollaan erikoisen rakkaita Jumalalle, mutta niin varmasti on myöskin eläimetkin. Nyt, kun oma koirani on sairastanut jo jonkin aikaa, niin olen jälleen saanut huomata, miten Jumala haluaa parantaa myöskin eläimen, kun sitä vain häneltä pyydämme.

Hän, Isämme on antanut meille eläimiä hoidettavaksemme ja niistä kuuluu pitää huolta, rakastaa, sekä auttaa kun eläin on sairas ja kärsii.

Joona 4:11 Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?"

Helposti ajattelemme, että Herra parantaa vain ihmisiä, mutta kyllä hän voi ja tahtookin parantaa myöskin eläimiä, tahtonsa mukaan.

Samoja ajatuksia minullakin ollut, tuo niiniveen paikkakin
Lisäksi tuli vielä tämä paikka mieleeni jonka laitan tähän jatkoksi;

Matt. 12:11

Niin hän sanoi heille: "Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös?

Halleluja; Jeesus elää!

Laitoin silloin tuon kirjoituksen siitä miten Jumala voi parantaa eläimenkin. Jolla on kotieläimiä ymmärtää kuinka tärkeää sekin on. Nyt kun on tuolla ylempänä ollut puhetta ja linkkejäkin parantamisesta, niin jotenkin huomaan uskoville tulleen kaikkein tärkeimmäksi asiaksi juuri parantamisen ja parantuminen, joka on omalla tavallaan ikäväkin ilmiö, kun pelastus ja evankeliumin totuus ja sen mukaan eläminen on aina kuitenkin se ns ykkös juttu.

Minä kun en enää sillai usko, että saadakseen Pyhän Hengen, tai parantuakseen pitää olla jonkun uskovan käsien alla; ehei! Vaan Herra voi periaatteesa parantaa vaikka ruokapöydässä, kävellessä, nukkuessa, tms.. Ei siihen aina tarvita muita, kunhan on se lapsenusko ja luottamus Jumalan mahdollisuuskiin auttaa ja koskettaa, parantaa; Jos se vain on hänen tahtonsa.

No, mutta kuitenkin, palaan koiraani ja sen sairastamiseen, jota on kestänyt jo n 1½kk ainakin ja se veden juominen on vain pahentunut koko ajan ja on ollut välillä kuin kuollut ja tajusin siinä olevan sokeritauti, kun vettä meni päivässä litra tolkulla ja sit sain juosta öisinkin sitä käyttämässä pisulla.. Ja alkoi saada kuin tajuttomuus kohtauksia, varsinkin öisin, mutta päivälläkin jo.. Luin sit vasta erästä eläinklinikan lääkärin kirjoitusta ja muiden koirien omistajien keskustelua sessuistaan, joilla oli sama juttu kuin meilläkin. Ja tajusin, "Hei, siinähän on sokeritauti!" Ei voi olla totta!

Ja luin miten sitä tutkitaan ja hoidetaan. Sokeritautihan ei ole minulle sillai outo juttu, kun omaishoitajana hoidin anoppiani, jolla oli sokeritauti. Mutta että pitäisi viedä kauas elukkalääkärille verikokeisiin ja alkaa insuliini pistokset ja juoksuttaa koiraa vähän väliä seurannassa, ym.. Tajusin, ettei se onnistu, koska meillä ei ole kellään talossamme ajokorttia, eikä kyllä siksi autoakaan, eikä edes varaakaan sellaiseen.. Olin masentunut. Niin rakas kuin koira onkin minulle, niin emme voisi alkaa juoksuttaa sitä kymmenien kilometrien päässä ja .. Eikä ole edes resusseja taloudellisestikaan sellaiseen.

Laitoin jo silloin viime kuussa tänne esirukouspyynnön koirani puolesta. Koska uskon vahvasti rukouksen voimaan!

Ja nyt, kun tilanne meni jo niin pahaksi, että se joi ja joi vain ja makasi kuin raato, kuin jo kuollut ja.. Sanoinkin eräälle naiselle lauantaina, että, jos apuja ei löydy (ruokavalio, tms), niin joudun nukuttaan sen ettei kärsisi, koska en halua eläimen kärsivän, sen enempää kuin ihmisenkään. Mutta ihmisen voi viedä sairaalaan, mutta koira..niinpä niin ?!

Valvoin lauantain ja sunnuntain välisen yön omien kipujeni takia ja olin jo todella huolissani ja surullinen. Paijasin koiraani ja.. Noh aamulla kun taas olin rukouksessa, niin pyysin uskollisesti, että Isä parantaisi koirani, Jos se on hänen tahtonsa, koska en halua menettää sitä vielä, kun se on vasta 11v4 kk vanha ja jouduin edellisen koirani nukuttaan sen ikäsenä, kun sen jalka lähti irti lonkasta ja kiepsahti ympäri..eikä enää eläinlääkärikään voinut tehdä asialle yhtään mitään ja kivut sillä olivat aivan hirvittävät.

Menin sänkyyn koittaan nukkumista, niin tuskin olin päässyt pitkäkseni, kun koin hengessäni sanat: " Mitä sinä sinne petiin menit, nouse ylös ja mene takaisin leevin luokse ja ala rukoilla !" Pomppasin samassa välittömästi pystyyn ja menin keittiöön ja aloin silittää koiraani ja rukoilla, julistaa parantumista Jeesuksen nimessä ja veressä. Vetosin Jumalan Sanaan, jossa luvataan, että: Jumala auttaa niin ihmistä, kuin eläintäkin. Ja vetosin siihen, kun Isä antoi silloin edellisen koirani menetyksen jälkeen tuon koiran, joka on kuin kopio väriltään kuin luonteeltaankin edelliseen koiraani verrattuna, siis mieluinen. Se oli niin ihmeellistä, miten silloin sain leevin.. Siinä oli niin täydellinen Jumalan johdatus silloin -07

Koira istui nätisti paikoillaan ja kun koskin rukoillessani sen päähän, niin se kuin liikuttui ja oli jännän oloinen, sitä en osaa sanoin edes kuvata, mutta koin, kuin siinä olisi ollut Jeesuksen kädet koirani pään päällä samaan aikaan. Kun olin rukoillut, menin takaisin nukkumaan vielä ja kun siitä on nyt jo kulunut pitkästi toista päivää, niin ...Kiitos Isä, Kiitos!! Koira ei enää juo kuin ihan normaalisti ja on alkanut piristyä, ja nukkuu taas ihan normaalissa asennossakin ja ja..vautsi; Mahtavaa, olen niin onnellinen!

Olen niin Valtavan Kiitollinen taivaan Isälle, joka paransi koirani ja saamme vielä viettää yhteistä aikaa ja saamme perheenä iloita siitä, onhan se kuin perheenjäsen. Kiitos Jeesus, tuntuu, että voisin riemusta ja ihmetyksestä, kiitollisuudesta Herraa kohtaan hyppiä ja riemuita, vaikka olenkin aika rauhallinen luonteeltani, hillitty..

Kuinkahan monta kertaa olenkaan ihmetellyt näinä kahtena päivänä kun se ei enää ole koko aikaa juomakupilla, tai makaa kuin raato ja on virkistyny toisin kuin silloin, kun oli saanu kuin selvästikin verensokeria kohoamaan jollain sokerisella... Niin sit virkisty hetkeksi.

Kyllä meillä on ystävät ihmeellinen Jumala, niin kuin Ps 4:4,kin sen ilmoittaa: Hän, joka kuulee rukoukset ja auttaa tahtonsa mukaan. Edellisen koirani menetin rukouksistani huolimatta, mutta, nyt kävi onneksi näinpäin. Kunnia ja ylistys Jumalallemme, joka auttaa, parantaa, jopa eläimenkin. Onhan Hän luonut eläimenkin ja siksi voi auttaa, parantaa jos niin tahtoo. Menetin 2 vanhinta lastani ex-ni vaimolle (äitipuolensa), mutta koiraani en menettänyt, koska en tiedä miten sen oisin enää kaiken kokemani jälkeen kestänyt, mutta Isä tietää ja tuntee meidät...Kiitos siitä Jumalallemme! Hän on niin IHMEELLINEN!

Lämmin ja kaunis kiitos kaikille esirukoilijoille! Jatketaan niityttären sessun puolesta rukoustamme!

Ps. 36:6-8 Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

Kuinka koskettava todistus Jumalan Ihmeellisestä huolenpidosta! kiitos Herralle!

Kiitos Jumalalle

Miksihän niin monille on vaikeaa uskoa, että Jumala voi parantaa myöskin eläimen? Siis puhun nyt uskovista ihmisistä. Vai ajatellaanko, ettei se Jumala tahdo auttaa, parantaa sellaisen uskovan eläintä, joka ei käy seurakunnassa? Ja siksi ei voi myöskään käyttää sellaista uskovaa parantaakseen sen eläintäkään? Muusta työstä Herran käytössä nyt edes puhumattakaan..

Olen nyt törmännyt tähän ajatukseen, koska näyttää joillekin uskoville olevan mahdotonta uskoa, että; Herra paransi koirani. Mutta en välitä siitä, koska tiedän ja tiedämme perheeni kanssa miten asia oikeasti on. Mutta kyllähän se ihmetyttää, toki.. tuollainen negatiivisuus.

Tänään sitten huomioin asian, jota en ole koskaan edes ajatellutkaan, mutta Pyhä Henki sen nosti sydämelleni, kun ajattelin käyntiäni erään sairaan ihmisen (ei uskova) luona tänään. Sain todistaa hänelle, joka on ollut hyvin kielteinen uskon asioille aikaisemmin, niin todellakin sain todistaa hänelle tänään; Jumalan voimasta ja halusta parantaa myöskin eläin.

En ollut ajatellut siitä hänelle puhua, mutta koska pyysin sinne lähtiessäni Herraa auttamaan ja ohjaamaan käytöstäni, sekä puheitani hänen luonaan PH,sä kautta. Niin huomasin yht' äkkiä vain innoitusta alkaa puhua koirani sairastamisesta ja kuinka sen todisti eräs ulkopuolinenkin ihminen: kodissamme käydessään ja miten olin antamassa jo nukutuspiikkiä koiralleni, niin Jumala laittoi rukoilemaan koirani puolesta ja se on ollut siitä lähtien terve ja on kuin ainakin ois nuortunut monia vuosiakin.

Sitten vain sanoin, ettei sitä moni oikeesti edes usko, että Jumala voisi parantaa eläimen, ihmisen kyllä, mutta ei eläintä. Mutta kyllä Jumala voi parantaa niin ihmisen kuin eläimenkin.

Ja nyt vasta myöhemmin kotona olen sitä miettinyt ja jutellut siitä miehellenikin, et miten aloinkin siitä puhua hänelle ja kuinka helppoa se puhuminen oli, se vain tuli, kun avasin suuni. Siis nyt oli oikea aika puhua siitä ja hän otti sen kiinnostuneena ja hyväksyen vastaan. Ja ehkäpä se laitttoi hänetkin miettimään sitä, että: voisiko Jumala kohdata häntäkin...ja parantaa jopa. Mutta parantumista tärkeämpäähän kuitenkin on sielun pelastuminen ja uskoontulo.

Olkaamme rohkeita todistamaan Herrastamme, ajattelematta sitä; millaisen ihmisen kanssa olemme tekemisissä. Kun Herra antaa innoituksen puhua ja koemme että se on helppoa, niin älkäämme ystävät rakkaat vaietko, vaan annetaan Pyhän Hengen johdattaa ja antaa sanoja, mitä tulee puhua.

Lueskelin noita aikasempia kirjoituksia ja siitä on jo reilusti yli vuosi kun tuo kaikki kohtasi meitä, ja kun koirani parani täysin sen rukouksen jälkeen. Ja on myöskin pysynyt täysin terveenä. Mitä nyt tietenkin, kun ikää tulee, kohta 13v jo niin onhan niitä vanhuuden kipuja ja hidastumista, enempi unta tarvitsee, mutta niinhän se on ihmisenkin kanssa aivan sama juttu. Mutta joka päivä nousee kiitosmieli taivaaseen, kun saimme vielä pitää koiramme ja iloita siitä. Kiitos Isä; Jeesuksen nimessä ja veressä!

Aattelinpa hiukan jatkaa tuohon, kun nyt on jo aikaakin kulunut viime päivityksestäni ja tilanteita on tullut uusia saman koirani kohdalla. Niin nyt viime kesänä sitä puri käärmeenpoikanen pihallamme ja koska en ollut silloin itse kotona, niin luulin sitä vain purreen ampparin tms. Mutta kun se alkoikin mennä huonoon kuntoon ja naama turpos ja hengityskin alkoi olla hankalaa, niin tuli hätä. Ja kun oli viikonloppu edessä, niin en vienyt sitä eläinlääkärille (ei löytyny kyytiä), kunnes se oli kuolla käsiini, siis tukehtua ja seuraavana aamuna sain kuin sainkin meille kuskin ja veimme sen eläinlääkäriin, joka heti tuumas, että: Käärmehän sitä on purrut ja tilanne on jo tosi paha. Valvoin koirani vieressä koko edellisen yön kun se meni tajuttomaksi ja vain korisi kuin kuolemaa tekevä.. Voih, miten Huusin Herran puoleen ja pyysin apua ja ettei se kuolisi. Sain sanat; Vie se heti aamusta lääkäriin, niin se selviää. Olihan mulla hätä ja tuska, paha olla..

Ja eläinlääkäri kävi katsomassa sitä vielä nesteytyksen ym jälkeen kotonamme muutaman pv jälkeen, koska oli kuulemma aivan varma siitä, ettei se enää selviä. Ja siltä se tosiaankin näytti vielä 2kk,kin sen jälkeen, mutta selvisi kuitenkin. Kiitos Herralle!

Sitten sillä oli jo viime kesänä myöskin suurentunu pallit ja eläinklääkäri sano niissä olevan syövän, jota ei kannata leikata kun on niinkin vanha koira ja on kamalan kallistakin hommaa ja ettei se kestäisi välttämättä enää leikkaustakaan.. Nooh, ne pallit on nyt jättisuuret ja heiluu kuin seinäkellon heiluri kävellessä puolelta toiselle. Ei pysty istuun enää kunnolla, eikä oikein nukkumaankaan..

Ja viime kuuussa oli punkki silmän päällä ja vaikka se saatiinkin pois niin on punainen jälki sillä kohdalla. On ollu taas tosi huonossa kunnossa ja jo monta kertaa olen ollut varma, että: kohta se varmastikin jo kuolee. On menty todellista ns matalalentoa taas ja olen rukoillutkin Herraa parantaan sen vielä kerran, kun en haluaisi vielä luopua siitä, mutta nyt en enää koe tarvetta rukoilla parantumista, vaan että jos ei enää parane, niin Herra antais sen vain nukkua nätisti pois.

Mutta haluan viimeiseen asti kuitenkin hiljaa toivoa muutosta, parantumista, jatkoaikaa ja .. En tiedä..Toisaalta olen kuin luovuttamassakin, mutta sitten kun on parempia päiviä ja se on virkeempi niin aina nousee kuin toivon mieliala ja .. Nooh; Herra tietää ja kaikki on Hänen kädessään! Mutta olen tosi kiitollinen Isälle jo tästäkin yhteisestä ajastamme. Nyt on ollu 2 parempaa päivää, huomisesta en tiedä, mutta Herramme tietää ja jätänkin sessuni Hänen huolehtiviin ja rakastaviin käsiinsä.

Päivitänpä vielä tätä, kun taas on kulunut aikaa viime kirjoituksestani ja on menty tosi masentavissa tunnelmissa sen viimeisen jälkeen. Silloin kesällä alkoi ns kakomaan (yskii) ja pyörtyilee millo mihinkin, kuin epilepsia kohtauksia? Sitten jo mentiin siihen, että se ns kakominen oli lähestulkoon jatkuvaa ja yötkin valvotti. Piti päästää aina ulos niin sit se helpotti vähäksi aikaa? Väsyin jo itsekin niin totaalisesti nousemaan montakin kertaa yössä, kun se alkoi ns yskiä, jolle ei tullut loppua ollenkaan.. Näytti että suuhun nousi jotain..Ei jaksanu enää lenkille, mutta ruokahalut pysyi normaaleina. Sillai mentiin n kk Ja jos se ei kakonut, niin sit menin katsoon, että: onko se enää hengissäkään, .. Hm?

Sitten eräänä päivänä olin tiskaamassa kun mieleeni laskeutui hyvin Voimallisesti sana; Närästys! Aivan kuin joku oli sen minulle sanonut ylhäältäpäin. Nooh kiireesti etsiin tietoa netistä närästyksestä, mutta ei mitään. Mikään tai kukaan artikkeli/artikkeleissa ei puhunut sanaakaan ns kakomisesta, vaan ihan kaikesta muusta. Mutta yskästä kun etsin tietoa niin löytyi 3 syytä: syöpä, sydämen vajaatoiminta ja loiset. Annoin matokuurin ja 2 viikon päästä toisenkin, mutta ei mitään apuja. Sitten koitin gavisonia antaa viikon ajan, ei mitään apua. Kakominen vain jatkui ja jatkui, ja koira piti mua valveilla..Mies kyllä nukkui nukahtamislääkkeidensä avulla.

Kerran kun sanoin jo taas Herralle, että; Anna sen vain jo nukkua pois, kun se kärsii ja nukuttamaan en ala, niin ja pyysin anteeksi kun epäilin sanojaan, vaikka mikään ei osoittanutkaan että se olisi närästystä, vaikka sen suuhun kakomisen lopuksi aina nousikin jotain.. Silloin erään rukouksen jälkeen koin että mun pitää vielä etsiä tietoa siitä närästyksestä ja menin nettiin ja löysinkin sellaisen sivuston jota en ollut aikaisemmin löytänyt, ja jossa joku kertoi antavansa koiralleen närästystabletteja ja sitten löysin ihan eläinlääkärinkin jutun myöhemmin, jossa se kehoitti antamaan jopa 20mg locek, tai pepsid närästystab koiralle 2-3 viikon kuurina.

Olinhan jo ostanut apteekista antepsin närästyslääkkeitä (1g) mutta ne on niin isoja, ettei se niitä suostunu syömään, ei edes murskattunukaan ruokaan.. ja annoin sit taisteluni lopuksi kokeeksi omaa somac 20mg tabletin ja toisenkin toisena päivänä ja kas vain, kakominen väheni puoleen ja alkoi nukkua yöt.. ja nyt olen antanut joka ilta yhden tabletin ruokaan sekoitettuna ja ne on niin pieniä, ettei se edes huomaa niitä siellä ruuan seassa.

Nyt olen n melkein viikon niitä antanut ja on saatu molemmat nukuttua yöt; minä ja sessukin. Ja kakominen on enää ollut vain satunaista, mutta pyörtyily yhä jatkuu, aina kun se haukkuu pitkään, juoksee, tai innostuu niin; lakoo maahan ja vääntelehtii tosi hurjan näkösesti hetken aikaa. Se on tosi kurjaa katella ja koira aina kuin pelkää niitä kohtauksia. Ne alkoi sen punkin pureman jälkeen.. Mutta se on 14v ja sairastaa syöpää, niin en vie enää elukkalääkärille, vaan jos se pahenee, niin sit en tiedä mitä pitää tehdä.. Mutta minulla on siihenkin jo uusi ajatus, mutta kokeilen sen ensin, ennenkuin sanon sitä ääneen..

Olenkin ajatellut sen näin, että; Isä antaa koiralleni ns jatkoaikaa, koska nyt on sellainen tilanne elämässäni, että en ehkä kestäisi juuri nyt koiran menetystä, kun on kaikenlaista vaikeaa jo muutenkin, niin ihmissuhteissa, kuin kivuissanikin.. Minulle kun ei elämä näytä siinä mielessä aurinkoisia kasvojaan. Mutta sittenkin sydämeni täyttää nöyrä kiitosmieli taivaisiin, kun saan viipyä rukousaltatrillani ja saan voimaa, lohdutusta, neuvoja ym Jeesukseltani joka päivään ja hetkeen, sekä sydämen rauhan, yli ymmäryksen käyvän rauhan myrskyjenkin pauhatessa. Kiitos Isä, kiitti!!

Niin tänään sitten loppui sessuni jatkoaika ja eläinlääkäri kävi nukuttamassa sen ikiuneen. Ja kurjintahan kaikessa oli se, kun en pystynyt oleen itse läsnä, vaan poikani joutui olermaan leevin tukena, koska itselläni odotti taksi pihassa lähtöä kohti oulua ortopedille. Minun tuuriani. Noh, Herra antoi minulle voimaa ja rauhoitti mieleni ja niin pystyin lähteen kuulemaan magneettikuvieni tuloksia selästäni. Jotka sitten olivatkin juuri sitä mitä epäilinkin, eli; selästäni on löytynyt 2 välilevyn pullistumaa ja paha hermopinne. Sama kuin vasemmalla puolellakin oli -07 ja leikattiin. Eli leikkauspöytä taas odottaa meikäläistä. Mutta Jumala on auttanut minua niin aivan ihmeellisen ihanasti ja asia toisensa jälkeen on onnistunut ja mennyt tosi nopeaan tahtiin eteenpäin, kun ajatellaan, että pahin särky alkoi 25.10- ja seuraavana päivänä menin jo lääkäriin, torstaina kävin kuvissa, tänään ortopedillä ja varmaankin lähiaikoina on sit se selkäleikkauskin. Ihan menee jo sanattomaksi ja nousee vain nöyrä kiitos taivaaseen; Kiitos Isä!

Joo tuon edellisen postitukseni jälkeen sit mentiinkin koirani kanssa pelkkää alamäkeä ja se oli jo tosi kipeä. Söi ja söi vain ja oli välillä jopa agressiivinenkin. Yöt on valvottu sen köhimisen takia ja kun yhä vain useammin piti käydä päästämässä se yölläkin ulos, jotta sai happea. Ja laihtui aivan järkkynä, sekä kaulakin turpos, ym.. Ja ei enää jaksanu kävellä, masentui selvästikin ja .. 2 viikkoa odotin eläinlääkäriäkin käymään, mutta ei vaan kuulunut kun oli puhe, että se tulee nukuttaan tähän kotipihaan kun on muutenkin asiaa tännepäin. Viime perjantaina ois tullut sijainen mutta en tajunnu vastata outoon puh nroon; "hyvä minä!" Ja tänään se sijainen sit kävi ja nukutti hauvani. Nuorin poikani joutui hiukan vastentahtoisesti olemaan yksin siinä läsnä ja onkin nyt ollut aivan murtunut..

Laitoin haudalleen kynttilälyhdyn palamaan. Siihen loppui meidän melkein 11v9kk yhteiselo. Oli jo 14v Mutta kaiken lopuksi täytyy vain sanoa; Aivan ihmeellisesti Isä auttoi koko ajan koirani kohdalla. Oli sokerirauti, jonka Jeesus paransi, sit oli se käärmeen purema jossa siinäkin Isä auttoi ja sitten oli se syöpä palleissa ja nyt kesällä vielä oli se myrkyllinen punkki sillä.. Ja eläinlääkäri oli kokeillut koirani mahaa kun se oli saanut sen nukutettua, niin oli ollut kuulemma tosi iso syöpäkasvain mahassaankin..Just!

Ehkäpä Herra johdattaa vielä sitten joskus elämääni uudenkin sessun? Mutta ei nyt.

https://www.youtube.com/watch?v=L5zZIMqSA30

https://www.youtube.com/watch?v=U0up8AWDRu8