Pitkä odotusaika oli tehnyt hänet toivottomaksi. Usko oli hiipunut olemattomaksi. Auttajiakaan ei ollut. Jumala valitsee, kenet tahtoo ja milloin tahtoo. Jumalan toiminta on yllättävää.
Niin.. kuinka moni onkaan joutunut odottamaan ja jo alkanut kuin turhautumaankin, kun Herra Jeesus ei vaan paranna, vaikka onkin jo niin ja niin paljon rukoillut sekä ollut rukoiltavanakin, niin mikään ei muutu.. Se luo helposti väsymystä ja epätoivoisiakin ajatuksia, jopa luovuttaminenkin voi käydä mielessä, tms.. Kun ois niin kova tarve, kaipauskin; ja Halu parantua, halu olla terve jälleen, ja tuo ikävä sairaus, tai sairaudet jäisivät jo sinne menneisyyteen.. Mutta ei, on aivankuin Jumala ei kuulisikaan huokauksiasi, rukouksiasi, eikä siis tahtoisikaan parantaa sinua: jonkun vierailevan puhujankaan kautta, omista srk veljistä nyt puhumattakaan.
Oletko kenties jo menettämässä uskosikin, tai ainakin se on mennyt
vain terveyden saamisen odottamiseksi ja kaikki muu uskossasi onkin kuin jäänyt sivuseikaksi? Uskotko, että: "Herran on
pakko parantaa sinut?" Onko todella?
Ei, ei hänen ole mikään pakko.. Vaan hän toimii sen mukaan
kuin hän tietää ja katsoo parhaaksemme, vaikka sitten pitää meidät sairaina. Minä olen joutunut hyvinkin paljon miettimään juuri tuota parantumista. Varsinkin kun vaivoja on enempi joskus kuin edes jaksaisin kantaa. Niinpä... oishan se upeeta parantua niistä kaikista, mutta.. Olen tullut siihen
lopputulokseen, että: jos Herra parantaisi kaikki vaivani, tai ainakin nämä vaikeimmat ja kiusallisemmat, jotka jo ihan haittaavat tätä jokapäiväistä elämäänikin, niin.. Tulisiko minusta mahdollisesti sen myötä ylpeä, tai sellainen vaatimuskone, joka sit oisin vaatimassa jatkuvasti Herraa parantaan, tai .. auttaan minua? Vetoomalla, kun jo silloinkin auttoi, tai paransi.
Todennäköisesti näin saattaisi käydä ja silloin en sit enää pysyisikään siellä verisen ristinsä juurella joka päivä parannusta tehden; siellä suostuen johdatettavakseen
Hänen tahtonsa mukaisesti: Ei. Vaan ehkäpä tulisin todellakin kuin
'omapäiseksi ja vaativaksi', että: kun sä Herra autoit mua tossa asiassa, niin autteleppas sit muissakin asioissani vaan kiltisti ja tottele minua, siis toisin sanoen, kuin alistu minun tahtoni alle: eikä mun tartte alistua enää sun tahtoosi Herra... Voiih, miten hirveää edes ajatellakaan sellaista..!
Olenhan minä toki saanut
useastikin kokea Herran parantavan ja ihmeellisen kosketuksensa. Ja olen
aina ollut niistä todella yllättynyt, sekä tosi kiitollinen. Mutta sen olen kuin
sisäistänyt itselleni näiden uskossa olo vuosieni myötä, ettei se jatkuva jonkun käsien alla hönttääminen auta mitään, eikä ketään. Vaan se kertoo
vain siitä, että; usko perustuu
vain siihen mitä saa Herralta, eli: parantumiseen ja muuhunkin apuunsa. Mutta
ei olekaan sitä todellista halua nöyrtyä, suostua, alistua Hänen tahtonsa alle tottelemaan ja vain jäämään kuin pieneksi, heikoksi, vajavaiseksikin ja katsoa vain yksin Herraan, kuin pieni lapsi; Uskoen ja luottaen siihen, että Herra tietää kyllä mikä on minulle omaksi parhaakseni. Vaikka sitten elää sairaana ja kuitenkin turvallisissa käsissä ollen, niin ettei mitään tapahdu minulle: Isän sitä sallimatta/tahtomatta! Ja näin asia on sinunkin kohdallasi rakas sairas ystäväni, uskon ystäväni. Kaikki on Isän Jumalan kädessä sekä tiedossaan.
Älkäämme
tuhlatko aikaamme
vain etsien, kaivaten parantumista, vaikka se arvokas ja tärkeä asia
toki onkin. Vaan panostakaamme siihen,
mikä on Isän tahto kohdallamme, miten hän haluaa meitä työssään, sekä Hänen ominaan käyttää; sairainakin. Et sinä kuule saa apua, etkä parane, vaikka kävisit keiden tahansa veljien käsien alla ja missä vain rukousjonoissa hakemassa apua, parantumista,
jos Herra ei sinua paranna, vaan sinun osasi on olla sairas, tai nyt hetken aikaa ahdistuksessa, jossa Herra haluaa vetää sinua puoleensa, lähelleen, syliinsä turvaan ja vain suostua katsomaan yksin ja ainoastaan: Isän kasvoihin, silmiin, kuin ainakin pieni lapsi katsoo luottavaisesti, kipeenäkin ollessaan isänsä silmiin, joista heijastuu rakkaus ja hyvyys, lohdutus, turvallisuus, sekä kuin luottamus, että: Isä kyllä tietää jo kaiken ja hän auttaa.. Ei Isä halua lapselleen mitään pahaa, tehdä kiusaa, tms. Ei!!
Mitä lähemmäksi
pyrit päästä Herraasi, ja tahdot
suostua tahtoonsa, suostua sairastaan, suostua niihin koettelmuksiin, joita hän antaa vetääkseen sinua niiden kautta
takaisin lähelleen, niin rakas ystäväni; SUOSTU, ÄLÄKÄ ENÄÄ KAPINOI VASTAAN, vaan suostu jo tulemaan pieneksi jälleen, lapsen asemaan, jolle riittää se mitä Isä sanoo ja antaa! Lopeta jo jatkuva käsien alla hönttääminen ja istu penkissä luottaen, että:
Jos se on Isäni tahto, että: Hän minut parantaa, tai auttaa asioissani, niin sinä saat sen avun sinne penkkiinkin, tai siellä kotonasi rukoillessasikin, eikä sinun
enää tarvitse
pakonomaisesti juosta rukousjonoissa, tai yleensäkään kenenkään käsien alla, kertomassa aina vain uudestaan ja uudestaan sitä
samaa juttuasi rukoilijalle. Hän, Herramme Jeesus Kristus; parantaa ja hän auttaa sinua ihan varmasti, kun
laitat asiat tärkeysjärjestykseen ja Jeesus Kristus saa tulla sinulle yhä vain rakkaammaksi sekä tärkeämmäksi, läheisemmäksi, niin sen myötä sitten jaksat vaikka sairaanakin elää,
jos se on Herramme tahto, tai niissä ongelmissasi, koetuksissasi elää..
Laitan mieleeni tulleet pari Raamatun kohtaa lopuksi. Voimia sinulle raskas uskon ystäväni ja muista, että:
Jeesuksen veri riittää! Siunaamaan jääden sinua!
Hepr. 12:
1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
12 Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";
13 ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.
14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä HerraaJa nämä vielä:
Mark. 10:15-16
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.
1. Kor. 13:11-12
Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.Ei olla niin aikuista, vaan uskalletaan ja halutaan olla jälleen kuin pieni lapsi, Jumalan lapsi, joka ei hylkää lapsenmieltään koskaan, tai minkään asian takia!
Lähetetty: 09.07.2015 19:31