Herran parantava kosketus

[rita4]

Vesa Holma

Kuljin yksin metsässä, kun sain yhtäkkiä migreenikohtauksen. Sellaiset olivat vaivanneet minua jo vuosia. Lähdin nopeasti ajamaan kotiin päin, ja tuosta 30 kilometrin kotimatkasta jäi vain hämärähkö muistikuva.

Näin oli käynyt ennenkin. Vuotta aikaisemmin olimme Helsingin matkallamme käyttämässä lapsia Korkeasaaressa. Paluumatkalla sain niin pahan migreenikohtauksen, että auto oli ajettava tienposkeen ja minun oli käytävä selälleni märkä rätti silmieni peittona. Tästä tilanteesta otettiin valokuvakin muistoksi.

Vaarallisen ajomatkan jälkeen makasin olohuoneen sohvalla kylmä vesihaude silmilläni. Liikkua ei kärsinyt, särkylääke oli tehoton, koska se ei pysynyt sisällä.

Illalla oli seurakunnan rukouskokous. Siitä oli tullut henkikasteeni jälkeen viikon tärkein kokous. Päätin lähteä kokoukseen, vaikka ulkona oli myrsky. Kasvot valkeina hiivin maanalaiseen seurakuntasaliimme. Nojasin päätäni viileään tiiliseinään. Silloin tunnistin Komulaisen Hannun äänen. Ihmettelin sitä, sillä olin todennut hänet maan hiljaisimmaksi mieheksi.

- Herra, sinä näet Vesa-veljen kipeän pään. Paranna hänet!

Silmänräpäyksessä katosi vihlonta päästäni. Tunsin vain hikikarpaloiden valuvan kasvoiltani. Ihmissydämestä lähtenyt sana oli yhdistänyt näkymättömän mutta todellisen Jumalan maailman tähän kipujen ja tuskien alhoon.

Puistelin päätäni, ensin varovasti ja sitten tosissani. Olo oli vielä hutera, ja kokouksesta poistuvat ihmiset kertoivat myöhemmin minun vielä olleen kasvoiltani vitivalkoinen. Vuosia kestänyt tuska oli kuitenkin poissa, lopullisesti. Vuodet ovat vierineet, eikä se ole palannut.

[Kiitos Vesa veljellemme väkevästä todistuksesta Ristin Kansa lehdessä, sekä kiitos kaikesta Jumalalle! Kunnia Hänelle, joka Voi parantaa ja auttaa! Halleluja!]

[rita4]

Niinpä,kuinka moni meistä.. varmasti jokainen sairastava ihminen, uskova toivoisi saavansa kokea Herran parantavan kosketuksen ja jos vaikka joku, joka tietää kipujemme määrän sekä laadun myöskin kuin huokaisisi yläkertaan; "Herra, paranna (nimesi?) vaivat!"

Mietin tuota omakohtaisestikin, koska kannan monenkinlaista kipua, vaivaa, rajoittuneisuutta toimia enää terveeseen ihmiseen verrattuna, jne..Voiih, kuinka oiskaan mahtavaa saada/voida olla jälleen terve vaivoistaan, sekä jos ja kun pystyisi käsillään tekeenkin jotain ja.. Niin, noh, se kaikki on Jumalan kädessä. Mutta viimeistään rajan tuolla puolen kaikki vajavaisuus ja säryt, kolotukset, ym katoaa tyystin ja silloin ainakin saan olla minäkin jälleen terve vaivoistani.

Niin, minulla on paha epäilys joka vaivaa mieltäni ajoittain ja sit se on taas jonkin aikaa poissa, mutta palaa mieleen taas jonkun vaikka luetun artikkelin kautta, tai kuvan kautta..Kun puhutaan, miten pitää heti mennä lääkäriin, jos on sellainen vaiva. Se vaikuttaa viattomalta, mutta kun pelko tulee sihen kaveriksi ja kuin koko ajan törmää siitä kertoviin kuviin ja juttuihin, niin kyllähän se tuolla selkärangassa on koko ajan muistissa, epäilyksenä, ehkä jonkinlaisena pelkonakin, ettei nyt taas sitä sairautta..

Noh, olen jo päättänyt, että maanantaina koitan päästä lekuriin ja tarkistaa asia ja onko epäilykseni oikea. Mutta oli aika jänskä juttu, kun Herra laski muutama päivä sitten sydämelleni asian, jonka hän nosti mieleeni useammankin kerran ja eilen sitten sen tein, kun se ei vaan poistunu mielestäni.. Koin, että olen tottelematon ja epäuskoinenkin jos en toimi niin kuin Hän minua on kehottanut. Ja voinhan minä sen kertoakin, koska ei se ole mikään ns salaisuus. Se oli, että: minun tuli pyytää miestäni voiteleen minut öljyllä ja rukoileen puolestani. Mutta koville otti pyytää sitä häneltä, kun on asioita, jonka takia tiesin sen olevan hänelle vaikeaa suostua pyyntööni. En siitä puolesta sen enempää.

Nooh, pamautin sit eilen sen hänelle ja niin kuin arvasinkin niin hän alkoi heti estellä, kun hän ei osaa, jne.. Kerroin miten Jumala oli sen sydämelleni laskenut ja se ei vain poistu, niin kysyn nyt ainakin. Ja sit sainkin kohta neuvoa häntä, että miten siinä toimitaan jne. Mutta lopulta hän kuitenkin suostui, koska hän itsekin koki, että olisi tottelematon Jumalalle jos ei suostu siihen. Ja niin hän teki öljyllä ristin merkin otsaani ja rukoili sen jälkeen puolestani. Ja siinä hetkessä kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin, kun koin miten Herran Henki yhtyi siihen hänen ja minunkin rukoukseeni ja näin kuin pienen murto-osan kuinka Jeesus kumartui puoleeni kuin rakkautta ja sääliä täynnä ollen. Se oli niin suloista, liikuttavaa ja rohkaisevaakin. Kiitos Jeesus!

Ollaan ystävät rohkeita rukoilemaan sairaidenkin puolesta ja jätetään työ ja vastuu Herralle, koska eihän me ihmisinä voida ketään parantaa. Sen tekee, jos tee yksin Herra Jeesus! Mutta me voimme olla kuuliaisia ja totella, tehdä se, mihin meillä jokaisella on Herran omana ja uudestisyntyneenä Jumalan lapsena oikeus ja etten sanoisi velvollisuuskin. Työ on Herran, mutta meistä joka ainoa voi saakin olla Herran käytössä, rukoillen ja voidellen öljylläkin, jos ei ole srk veljiä sitä tekemässä.