VALMISTAUDU KANTAMAAN RISTIÄSI "Katso maailman turhuutta ja

[Jeesuksen oma]

"Katso maailman turhuutta ja ajattele, kuinka katoavaa kaikki on, äläkä rakasta mitään muuta kuin Kristusta. Murehdi sitä, että Kristus näkyy niin vähän maailmassa, että niin harvat häntä tarvitsevat ja että ajalliset asiat miellyttävät heitä enemmän. Suruttomalle sielulle Kristus on vain tarua, Raamattu vain satua. Murehdi ajatellessasi, kuinka monet ovat kastettuja ja ulkonaisesti seurakunnan jäseniä, mutta eivät ole armosta osallisia. Heillä on paljon huolta velvollisuuksien täyttämisestä ja vas­tuusta, vähän huolta Kristuksesta, vähän kokemusta armosta.
Valmistaudu kantamaan ristiä, toivota se tervetulleeksi ja kanna sitä riemuiten niin kuin Kristuksen ristiä, olipa se pilkkaa, ivaa, naurua, ylenkatsetta tai vankeutta. Mutta katso, että se on Kristuksen risti, eikä itsesi tekemä."

Kallis Hunajan pisara - T.Willcox

[rita4]

Tässä on jotain sitä, mitä olen miettinyt.. Siinä on se suru uskovien sydämen tilasta ja miten Raamatun Sanaa vesitetään suruttomasti, jopa uskovien parissa ja seurakunnissa, eikä pelkästään; vielä uskosta osattomien parissa. Kun ei haluta kantaa ristiämme, vaan tahtoisimme vaihtaa sen helpompaan ja kevyempään ristiin, joka antaa mahdollisuuden elää vain itselleen, sekä maailman herkuja nautiskellen ilman Jumalan pelkoa, katumusta, tai ..omantunnon pistoksia.

Meille on annettu risti, niin kuin Jeesuksin kantoi omaa ristiään, niin samoin meidänkin tulee, ei tulisi, vaan TULEE kantaa nöyrästi omaa ristiämme. Se risti, joka niin usein painaa, hiertää olkapäällämme, niin se kuitenkin on se paras ja oikeanlainen juuri meitä jokaista ajatellen.

Toisella voi olla kevyempi risti, koska Herra tietää, ettei hän kykene kantamaan raskaampaa ristiä. Mutta toisella taas sitten onkin tosi raskas risti ja sekin vain sen takia, koska Jumala tietää meidän kestävän kaikesta huolimatta sen painon ja pystyvän sitä kantamaan. Niin kuin sanotaankin Raamatussa, että:

Luukas 12:47-48
Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.

Kun ajattelet itseäsi, uskoasi ja katselet toisia siskoja ja veljiä, niin joudut ennemmin tai myöhemmin kuitenkin se kuin totetamaan, että: noinhan se juuri onkin, niin kuin jo Sanassakin sanotaan; Toiselle annetaan enemmän kestettävää, kuin toiselle. Kullekin sen mukaan kuin hän kykenee kantamaan taakkaa, surua, murhetta, sairautta, hylkäämistä, tms..

Alkuun kun tulin uskoon, niin muistan hiukka kapinoineekin sitä vastaan, kun ristini on niin painava kantaa. Ja varmasti meistä jokainen on kokenut sen oman ristinsä ainakin joskus liiankin raskaaksi kantaa, vai mitä? Nurisemme sen takia, kun liha haluaisi päästä helpolla ja helpommalla. Mutta jos ja kun vain pysähdymme oikein miettimään omaa ristiämme, sekä sen painoa harteillamme, niin on jo kumma jos ei hoksaa miten se raskaalta tuntuva risti saa myöskin meidät helpommin polvillemme ja rukoukseen, ja lopulta kuin suostumaan siihen mikä on kohdallamme Isän Jumalan tahto; eikä enään meidän oma tahtomme. Oletko kanssani samaa mieltä?

Tänään viimeksi rukouksessa ollessani mietin omaa ristiäni ja näitä monia sairauksiani, lasteni käytöstä minua kohtaan, ym.. Niin tuli tunne, että, voishan tämä elämä helpompaakin olla ja kivuttomampaa.. Mutta sitten kuitenkin huomasin ajattelevani, että: Jos Herra tahtoo parantaa vaivani, tai kun hän pelastaa lapseni, tai kun.. Niin on parempi hyväksyä tämä kohtalo ja vain suostua siinä pysymään; ristinsä juurella ja katsomaan yksin vain Jeesukseen! Ei itseeni, ei olosuhteisiin, eikä vaivoihini, tms.. Vaan ja ainoastaan ristille katse suunnattuna ja kiitosmieli siitä, mitä Jeesus on jo tehnyt ja vielä tekee puolestani ja kaikkien ihmisten puolesta! Halleluja!

[rita4]

"Katso maailman turhuutta ja ajattele, kuinka katoavaa kaikki on, äläkä rakasta mitään muuta kuin Kristusta. Murehdi sitä, että Kristus näkyy niin vähän maailmassa, että niin harvat häntä tarvitsevat ja että ajalliset asiat miellyttävät heitä enemmän. Suruttomalle sielulle Kristus on vain tarua, Raamattu vain satua. Murehdi ajatellessasi, kuinka monet ovat kastettuja ja ulkonaisesti seurakunnan jäseniä, mutta eivät ole armosta osallisia. Heillä on paljon huolta velvollisuuksien täyttämisestä ja vas­tuusta, vähän huolta Kristuksesta, vähän kokemusta armosta.

Valmistaudu kantamaan ristiä, toivota se tervetulleeksi ja kanna sitä riemuiten niin kuin Kristuksen ristiä, olipa se pilkkaa, ivaa, naurua, ylenkatsetta tai vankeutta. Mutta katso, että se on Kristuksen risti, eikä itsesi tekemä."

Kallis Hunajan pisara - T.Willcox]

Katselin näitä jo vanhempia kirjoituksia ja löysin tällaisen.Ollaan paljon puhuttu viime aikoina mieheni kanssa, kuinka kaikki tässä maailmassa on jo nähty ja koettu, eikä mitään uutta enää ole, jonka takia haluis elää täällä vielä kauan aikaa. Tämä kaikki, mitä tämä maailma voi enää antaa on jo nähty ja koettu tässä iässä. Ei olla enää nuoria, joilla kaikki on vielä edessä ja kokemattakin, ehei. Vaan Herran omina on enempikin kaipaus jo päästä kotiin.. Odottaa Jeesusta Kristusta hakemaan kotiin, sillä Hänessä on se kaikki mitä tarvitsemme jaksaaksemme ja kestääksemme, luottaen sekä Häneen turvautuen, pelkäämättä sitä mitä tulossa vielä on.. Ja Jos mahdollista, niin vielä kutsua ihmisiä pelastukseen..

Mutta mikä on tullut elämässä tärkeimmäksi? Pyrkiä elämään lähellä Herraa Jeesusta, sekä olla verensä pesussa joka ikinen elämämme päivä, kiittää armosta, sekä anteeksi annostaankin ja katsoa vain ristille..Maailma ei enää pelastu millään päättäjien ym konsteilla varjella maata.. Ei! Tämä maailma on tulelle annettu/talletettu ja jos ei ole silloin ottanut elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi Jeesusta Kristusta, niin muuta apua tai pelastajaa ei ole, eikä tule.

Moni luulee vilpittömästi, että kirkkoon tai johonkin muuhun heng yhteisöön kuulumalla pelastuu. Ja kuinka suuret määrät kirkkoihin liitettyjä lapsikasteen kautta... tuudittautuu vauvakasteen valheelliseen armoon ja kuvittelee sen kautta pelastuvansa ja pääsevänsä taivaaseen. Voi Voiih!!

Ja sanompa ettei mikään kaste pelasta ketään, ehei... Oli se sitten millainen päähän valelu, tai upotuskaste, tms. Jeesus osoitti oikean kasteen, menemällä jordanilla Johanneksen kastettavaksi.. Mutta silti Hän ei sanonut että kun sut kastetaan niin olet takuulla pelastunut ja pääset taivaaseen. Ei. Miksi ei? Koska kasteelle meno on kuuliaisuuden teko, hyvän omantunnon pyytämistä, mutta ei pelastava teko, ei todellakaan ole...

Ps. 37:
37 Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,
38 mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.
39 Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.
40 Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.

Joona 2:
8 Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi, sinun pyhään temppeliisi.
9 Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät armonantajansa.
10 Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Herrassa on pelastus."
11 Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.

Nuo Raamatunpaikat nousi mieleeni.