ilosanoma.munfoorumi.com

Per-olof Malk

Johanneksen evankeliumin 5. luvun alussa kerrotaan eräästä juutalaisten juhlasta Jerusalemissa. Juhlan keskuspaikka oli temppeli, jossa juutalaiskansan hengellinen parhaimmisto, kirjanoppineet, Raamatun tuntijat ja opettajat, fariseukset ja muut arvovaltaiset ihmiset kulkivat värikkäissä puvuissaan ja keskustelivat syvällisesti Vanhan testamentin teksteistä.

Jeesuskin oli lähtenyt noille juhlille. Mutta näyttää siltä, että hän ei kauaa viipynyt tuossa kunnianarvoisassa juhlaseurassa, koska hän pian ilmaantui Jerusalemissa sijainneen Betesda-nimisen vesialtaan äärelle. Altaan ympärillä oli maassa ”suuri joukko”, ehkä kymmeniä tai satoja sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Kansan keskuudessa eli uskomus, että se, joka ehtii altaan veteen ensimmäisenä, kun sen vesi kuohahti, paranisi taudistaan.

Jeesus tiesi, että tämän altaan äärellä ei juhlittu, täällä ei kuljettu hienoista kankaista tehdyissä koristeellisissa puvuissa eikä täällä keskusteltu henkevästi Raamatusta tai mistään muustakaan. Hän tiesi (niin kuin toki tiesivät fariseukset ja kirjanoppineet ja koko juhliva kansakin), että tämän altaan luona makasi likaisissa ryysyissään nälkäisiä, voimansa menettäneitä, sietämättömistä kivuista kärsiviä, sokeutuneita, raajarikkoja ja halvaantuneita toisen luokan kansalaisia, Jumalan valtakunnan ulkopuolelle jätettyjä tavallisia ihmisiä tavattoman suurissa vaikeuksissa.

Mikä vastakohta ja näky tämä ryysyisten joukko olikaan temppelin juhlavaatteisten ihmisten jälkeen! Pesemättömiä sairaita kurjissa rievuissa pahan hajun keskellä.

Tätä joukkoa katsellessaan Jeesuksen silmät osuivat mieheen, joka oli sairastanut 38 vuotta, siis lähes koko elämänsä ajan, sillä ihmisten keskimääräinen elinikä tuon ajan Palestiinassa oli noin 45 vuotta. Inhimillisesti katsottuna mies oli menettänyt koko elämänsä. Miksi hän oli syntynytkään, kun elämä oli ollut tällaista, ei ainoastaan täysin turhaa, vaan jatkuvaa kärsimystä? Hänellä ei koskaan ollut ollut mitään merkitystä kenenkään silmissä. Jo ennen lähestyvää kuolemaansa hän oli ”ei mitään”, unohdettu.

Ilmeisesti hänen tilanteensa oli kaikkein kurjin noiden maassa makaavien joukossa, sillä Jeesus meni ja puhutteli häntä. Jeesukselle oli ja hänellä on aina kyky löytää joukosta se, jonka elämäntilanne on kaikkein ahdistavin. Muistathan sinä sen kun itse joudut elämässäsi suurempaan hätään kuin ennen.

Jotkut ovat arvelleet, että mies tuotiin altaan luo aamuisin odottamaan veden mahdollista kuohahtamista ja että hänet haettiin iltaisin pois. Näin saattaa olla, vaikka miehen sanat puhuvat toista. ”Minulla ei ole ketään”, olivat hänen ensimmäiset sanansa Jeesukselle. Jos oli olemassa tällainen tuoja, joka auttoi miehen aamuisin altaalle ja vei hänet illalla pois, niin eikö tämä auttaja olisi myös viipynyt joskus miehen luona koko päivän, että hän olisi päässyt veteen, kun vesi kuohahti?

Mutta luultavasti miehellä ei ollut ketään päivisin eikä aamuisin eikä iltaisin.
Mies eli elämäänsä yksin.

Yksinäisyys oli sairauden ohella päällimmäinen tuska hänen elämässään, sillä hän ei voinut liikkua ilman toisten apua. Ja liikkumista olisi tarvittu paranemiseen.

Mitä hän siinä päivisin mietti? Minulla ei ole ketään ihmistä, ei lähimmäistä, ei Jumalaa, ”ei ketään”. Hän ei voinut jakaa
taakkojaan kenenkään kanssa – kun ei ollut ketään. Kukaan ei kuunnellut häntä – ei ollut ketään. Hän ei saanut apua mihinkään – ei ollut ketään. Ja mitä hänen sairauteensa tuli, ”aina joku toinen ehtii ennen minua, kun vesi kuohahtaa”, hän sanoi Jeesukselle. Toivon kipinä syttyi joka kerta kun vesi altaassa kuohahti. Ja toivon kipinä sammui yhä uudelleen kun hän ei päässyt veden ääreen.

Hän siis lienee ollut tämän kurjan joukon kurjin, kaikkein huonoimmassa asemassa, ehkä yksinäisin ja hylätyin. Ja tätä hän oli kokenut 38 vuotta.

Jeesus ei alkanut kysellä miehen vointia. Parin lyhyen lauseen sananvaihdon jälkeen Jeesus sanoi miehelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.”

Juuri tällainen on Jeesus. Juuri tämän takia me puhumme hänestä. Juuri tämän tähden me keskitymme häneen. Hän kyllä jättää ne, jotka tulevat toimeen omillaan ja jotka kokevat olevansa selviytyjiä. Hän jättää suuret juhlat ja kansankokoukset. Hän jättää ne, joiden on vaikea ymmärtää heikkoutta ja tappioita ja sairautta ja syntielämää ja hylätyksi tulleita ja vanhoja. Hän ei karta minkäänlaisia ryysyjä, olivat ne sitten pesemättömiä ja kuluneita vaatteita tai ihmissydämen ryysyjä, rikkinäisiä ihmissuhteita, hylättynä olemista, suunnatonta heikkoutta ja surua elämän tähden.

Rauhallisesti hän menee niiden luokse, jotka eivät selviydy omin avuin, joiden voimat ovat loppuneet kesken, joiden terveys on kadonnut, joiden toivo on sammunut, häpeä tahrannut, jotka ovat toisten tuomitsemia.

Tällaiseksi Johannes kuvaa Jeesuksen, ja Johannes halusi, että Vapahtaja myös aina muistettaisiin tällaisena. Olihan Herra itse sanonut: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat” ja ”Ihmisen Poika on tullut etsimään sitä, mikä on kadonnut”.

Kirjassaan ”Haavoittunut parantaja” Henry Nouwen kertoo Talmudissa olevasta legendasta, jossa kuvataan, miten rabbi Joshua Ben Levi kerran tuli profeetta Elian luo ja kysyi profeetalta: ”Milloin Messias tulee?”

Elia vastasi: Mene kysymään häneltä itseltään.
– Missä hän on?, kysyi rabbi.
– Istuu kaupungin portilla.
– Mistä minä tunnen hänet?
– Hän istuu köyhien keskellä ja kaikki ovat täynnä haavoja. Toiset käärivät kaikki haavansa auki kerralla ja sitten sitovat ne uudestaan kääreisiin. Mutta tämä yksi käärii yhden haavan auki kerrallaan ja sitoo sen uudelleen ennen kuin avaa uuden haavan. Samalla hän puhelee itsekseen. ”Ehkä minua vielä tarvitaan. Siltä varalta minun on aina oltava valmiina enkä voi kääriä kaikkia haavoja auki kerralla. Kun minua tarvitaan, en saa viivytellä hetkeäkään.”

”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava...”, kuvaa profeetta Jesaja Messiasta. Profeetan sanat sopivat hyvin Talmudin legendaan. Mutta niin sopii myös Johanneksen 5. luvun alku. Jeesus ei ole siellä, missä selviytyjät ovat vaan hän menee sinne, missä tappion kärsineet ovat. Pyhällä kädellään hän koskee saastaisiin, rikkomuksiinsa vajonneisiin, hengellisestikin liikuntakyvyttömiin ja parantumattomiin. Sanalla sanoen niistä, jotka eivät omissa ja muitten silmissä ole mitään, Jeesus poimii helmet Jumalan valtakuntaan.

Usein Jeesuksen hyvyyteen kuuluu armollinen kutsu ”Tulkaa... tulkaa minun luokseni, minä annan...” Kertomus Betesdan altaan ääreltä osoittaa, että silloin kun joku ei enää kykene edes tulemaan, silloin Jeesus menee hänen luokseen. ”Minä tulen” hän sanoo tänäänkin.

Jeesus ei alkanut kysellä miehen vointia. Parin lyhyen lauseen sananvaihdon jälkeen Jeesus sanoi miehelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.”

Juuri tällainen on Jeesus. Juuri tämän takia me puhumme hänestä. Juuri tämän tähden me keskitymme häneen. Hän kyllä jättää ne, jotka tulevat toimeen omillaan ja jotka kokevat olevansa selviytyjiä. Hän jättää suuret juhlat ja kansankokoukset. Hän jättää ne, joiden on vaikea ymmärtää heikkoutta ja tappioita ja sairautta ja syntielämää ja hylätyksi tulleita ja vanhoja. Hän ei karta minkäänlaisia ryysyjä, olivat ne sitten pesemättömiä ja kuluneita vaatteita tai ihmissydämen ryysyjä, rikkinäisiä ihmissuhteita, hylättynä olemista, suunnatonta heikkoutta ja surua elämän tähden.

Rauhallisesti hän menee niiden luokse, jotka eivät selviydy omin avuin, joiden voimat ovat loppuneet kesken, joiden terveys on kadonnut, joiden toivo on sammunut, häpeä tahrannut, jotka ovat toisten tuomitsemia.

Jäin kuin miettiin tätä..Jeesuksen ei tarvinnut kysellä miehen vointia. Miksi? Noh, koska hän tiesi millaisessa kunnossa ja millaisin ajatuksin hän siinä oli, odottaen pääsyä sinne veteen, jotta paranisi. Mekin helposti selittelemme Jeesukselle sitä ja tätä, mutta meidän ei tarvisisi tehdä sitä, koska Jeesus JO Tietää; Miten voimme, mitä ajattelemme, ehkä pelkäämmekin, tunnemme, toivomme, jne.. Meidän ei siis tarvitse kertoa kuin olennaisin ja sanoa; "Herrani, sinä tiedät jo; auta minua!" Ja hän rientää auttamaan meitä, tai hän onkin jo lähellämme ja odottaa vain oikeaa hetkeä, jolloin toimia tahtonsa mukaan.

Ehkäpä Jeesus sanoo sinullekin, tai minulle; "Ota vuoteesi ja kävele!" Ehkä olemme kuin jääneet kiinni, jumiin, kuin kahleisiin, joista emme tahdo päästä eroon/irti. Tai ehkä olemmekin jo niin tottuneet sairauksiimme ja vaikeuksiimme, ettemme enään edes usko niihin tulevan edes minkäänlaista apua, tai voimaa tulevankaan. Olemme jähmettyneet paikoillemme ja emme jaksa, tai edes haluakkaan enään rukoilla muutosta, apua..Koemme, ettei Herra tahdo meitä auttaa, tai peräti parantaa, vaan hän on unohtanut, tai jopa hylännyt meidät vaikeuksiimme ja sairauksiemme kanssa taistelemaan yksin.. Siispä olemme antaneet epätoivolle ja epäuskolle vallan ja suostumme kuuntelemaan kuiskutuksia joita kenties sielunvihollinen kuiskii korvaamme ja koittaa saada meidät luovuttamaan, luopumaan uskomisesta, ja jättämään lopulta taaksemme ainoan ja oikean Auttajamme; Jeesuksen Kristuksen.

Olen myöskin miettinyt elämän tuomia haavoja, pettymyksiä, kipua, tuskaa, ja kun aina vaan törmää uusiin vaikeuksiin, tai tulee uusia sairauksia, se on kuin loputon ja päättymätön vaikeuksien taival. Kun ei saa kokea rakkautta, turvaa, saa olla onnellinen, tai terve, vaan koko ajan tulee jotain ja ei sitten millään enään jaksaisi mitään uutta..Mieli painuu maahan ja usko rakoilee..Tekisi mieli huutaa ääneen; "Herrani, missä sinä olet, kun koko ajan on niin vaikeaa, raskasta, sattuu sydämeen ja sattuu joka paikkaan jo muutenkin! En jaksa enää tällaista elämää, mikset jo auta minua!?

Rehellisesti sanottuna,..uskon vahvasti että tuon em kokee sydämessään hyvinkin suuri määrä ihmisiä ja uskovia. Niistä vain ei puhuta ääneen, vaan vaietaan ja hävetään, kärsitään sen takia huonoa omaatuntoa, joka syyttää ja syyllistää ja se taas sitten vaikuttaa luottamukseen Jumalaa ja Jeesustamme kohtaan, uuden paremman toivon tulemisen uskomista, jne... Ei ole mikään häpeä sanoa; "Noh, elämä ei ole ollut minua kohtaan koskaan oikein suosiollinen, vaan olen joutunut kokemaan sellaista elämää ja asioita, käytöstä minua kohtaan, joka ei ole ollut alkuunkaan inhimillistä tai että olisi ollut kysymys helposta, tai mukavasta elämästä, ei todellakaan, ei..."

Usein saatamme jo olla niin alaspainettuja, väsyneitä kaikkeen ja kuvittelemme Jeesuksen haluavan olla vain hyvin pärjäävien ja hienojen, hienosti puhuvien joukossa. Ettei hän (Jeesus) ole kiinnostunut minusta, tällaisesta rääsyläisestä, kurjasta, aina ja kaikessa epäonnistuvasta,..Ja kun sitten näin uskomme ja ajattelemme, niin kyllähän siinä jo mieli painuu maahan ja kokee olevansa kurjin maan matosista, joka ei osaa tai saa kokea mitään hyvää.

Mutta rakkaat ystävät, maan matoset, sairaat tai terveet, Jeesus ei katso ulkoiseen, ei omaisuuden suuruuteen, ei hienoon käytökseen, tms..Vaan .. kuuntele, lue tarkkaan: Jeesus tulee juuri sinun luoksesi ja lähellesi ja hän ei syytä, ei arvostele, ei tuomitse, ei vaadi sinulta mitään, kunhan vain tahdot antaa hänen tulla sydämeesi asumaan ja jos olet jo kerran ottanut hänet vastaan, niin hän tahtoisi sinun haluavan uudistua uskossasi, sekä palaavan ristinsä juurelle tekemään parannusta.

Se ei tarkoita, että olisit huonompi, tai syntisempi, ei! Vaan se tarkoittaa vain sitä, etä Sinä tahdot alkaa luottamaan Jeesukseen ja hänen mahdollisuuksiinsa, sekä suostut ottamaan vastaan apunsa. Ei siis nukuta, ei etsitä apua maailmasta, tai kuuluisista julistajista jotka lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen.. uutta ja parempaa asiaa sinulle. He ei voi sinua auttaa, eikä puhdistaa sydäntäsi sillä ainoalla maahan vuotaneella sovintoverellä, jolla vain ainaostaan Jeesus Kristus, Poika Jumalan sen voi tehdä, sekä myöskin tahtoo tehdä. Mutta tahdotko sinä kuolla itsellesi, sekä maailmalle? Sinä itse sen valitset, kukaan ei sinua siihen pakota, ei edes Jeesus, Auttajasi ja ystäväsi.

Rauhallisesti hän menee niiden luokse, jotka eivät selviydy omin avuin, joiden voimat ovat loppuneet kesken, joiden terveys on kadonnut, joiden toivo on sammunut, häpeä tahrannut, jotka ovat toisten tuomitsemia.

Ja lopuksi tämä lainaus:

Usein Jeesuksen hyvyyteen kuuluu armollinen kutsu ”Tulkaa... tulkaa minun luokseni, minä annan...” Kertomus Betesdan altaan ääreltä osoittaa, että silloin kun joku ei enää kykene edes tulemaan, silloin Jeesus menee hänen luokseen. ”Minä tulen” hän sanoo tänäänkin.

rita4 kirjoitti:Ehkäpä Jeesus sanoo juuri nyt sinulle, tai minulle; "Ota vuoteesi ja kävele!" Ehkä olemme kuin jääneet kiinni, jumiin, kuin kahleisiin, joista emme tahdo päästä eroon/irti. Tai ehkä olemmekin jo niin tottuneet sairauksiimme ja vaikeuksiimme, ettemme enään edes usko niihin tulevan edes minkäänlaista apua, tai voimaa tulevankaan. Olemme jähmettyneet paikoillemme ja emme jaksa, tai edes haluakkaan enään rukoilla muutosta, apua..Koemme, ettei Herra tahdo meitä auttaa, tai peräti parantaa, vaan hän on unohtanut, tai jopa hylännyt meidät vaikeuksiimme ja sairauksiemme kanssa taistelemaan yksin.. Siispä olemme antaneet epätoivolle ja epäuskolle vallan ja suostumme kuuntelemaan kuiskutuksia joita kenties sielunvihollinen kuiskii korvaamme ja koittaa saada meidät luovuttamaan, luopumaan uskomisesta, ja jättämään lopulta taaksemme ainoan ja oikean Auttajamme; Jeesuksen Kristuksen.

Olen myöskin miettinyt elämän tuomia haavoja, pettymyksiä, kipua, tuskaa, ja kun aina vaan törmää uusiin vaikeuksiin, tai tulee uusia sairauksia, se on kuin loputon ja päättymätön vaikeuksien taival. Kun ei saa kokea rakkautta, turvaa, saa olla onnellinen, tai terve, vaan koko ajan tulee jotain ja ei sitten millään enään jaksaisi mitään uutta..Mieli painuu maahan ja usko rakoilee..Tekisi mieli huutaa ääneen; "Herrani, missä sinä olet, kun koko ajan on niin vaikeaa, raskasta, sattuu sydämeen ja sattuu joka paikkaan jo muutenkin! En jaksa enää tällaista elämää, mikset jo auta minua!?

Uskommeko me Jumalaan, tai että Jeesus on Jumalan Ainosyntyinen Poika, joka voi ja tahtoo pelastaa kaikki, sinutkin, joka et vielä ole Hänen omansa, tai olet, mutta uskosi on hiipunut ja kuivettunut, melkein kuin kuollut..

Uskotko, että Jeesus tahtoo auttaa sinua ja pelastaa, parantaa, lohduttaa, sekä vahvistaa sinun uskoasikin? Olet ollut jo tosi pitkään sairas ja olet kyllä rukoilut, pyytänyt apuaan. Olet ehkä pyytänyt muitakin rukoileen puolestasi, tai olet jopa käynyt veljien luona ja pyytänyt rukousta sekä öljyllä voiteluakin, mutta siltikään mikään ei ole muuttunut, etkä ole parantunut. Ja kivut vain pahenee, tai vaivoja vain tulee lisää..

Ehkä et enää kuin jaksa uskoa, että: Herra haluaa edes parantaa sinua ja tahtoisit jo luovuttaa.. Kaikki tuntuu jo niin turhalta, eikä rukouskaan enää oikein nappaa. Et enää halua mennä edes seurakuntaankaan, kun vaivojesi ja huoliesi takia et enää koe siellä mitään ja kaikki tuntuu jo niin turhaltakin.. Ja kun muut kertovat rukous vastauksistaan, parantumisistaankin, niin haluaisit vain kadota sillä hetkellä maan alle piiloon..

Voin vain sanoa, että itselläni on ollut monenkinlaisia vaivoja jo todella, todella kauan aikaa, ja on ollut murhetta, huolta, jne. Mutta se mitä en ole onneksi alkanut, niin se on sitä; Etten ole katkeroitunut, Enkä ole alkanut syyttää, moittia Jumalaa siitä, kun vaivoja vain tulee lisää jo melkein kuin sieniä sateella, mutta ei ole käynyt edes mielessänikään, alkaa syyttää Jumalaa siitä, kun ei olekaan parantanut minua. Vaikka nää yhä vain ikävämmät vaivat toki masentaakin ajoittain, niin kiitän Herraani, kun vahvistaa ja lohduttaakin minua, että jaksaisin sen kaiken mitä on tapahtunut.. Haluan katsoa tulevaan ja kiittää ajasta jossa ei enää ole näitä vaivoja, murheita, silloin, kun Jeesus tulee noutamaan kotiin kirkkauteen..

Haluan jaksaa loppuun asti, vaikka sitten kontaten, kunhan vain kerran saavutan matkani määränpään ja pääsen kotiin taivaaseen katsomaan Rakasta Herraani Jeesusta Kristusta!! Ja koitan jaksaa kilvoitella eteenpäin, pysyä uskossa sekä jaksaa, jos ei muuta niin huokaista yläkertaan, kertoa Herralleni sen miltä musta tuntuu ja muunhan Hän jo tietääkin.. Joka päivä meille annetaan uusi voima jokaiseen päiväämme.

Tahdon rohkaista kaikesta huolimatta kiittämään Isää, kun pitää huolen ja auttaa..Kiitetään, tuntui joltain, tai oli tuntumatta, niin uskon, että: Herra siunaa niitä, jotka tahtovat elää omanaan ja pysyä totuudessa, elää hyvillä mielin, kun saa olla lapsi Jumalan ja kerran päästä täältä vaivan maasta kotiin taivaaseen. Tiehän taivaaseen vie ainoastaan Jeesuksen kautta. Hän on se silta taivaan ja maan välillä.

Jumala usko ei pelkästään riitä, eikä vie taivaaseen, vaan tarvitaan Jeesus, joka on sinunkin Vapahtajasi ja Hän kuulee heikoimmatkin rukoukset ja auttaa sinua väsynyttä, horjuvaa.. Turvaa siis vain yksin Häneen, niin tulet huomaaman että selviät, eikä saatanan valheet pelästytä sinua, etkä usko niihin..Kun Pyhä Henki osoittaa ja puhuukin sinulle Raamatun totuuden ja Sanasta saat vaikka psalmeista lohdutusta sekä vahvistusta.. Lue Sanaa niin vahvistut!!

Laulua ja musiikkia: Palvoen eteesi jään