ilosanoma.munfoorumi.com

Tänä armon aamuna tahdon kertoa Jumalan kunniaksi tapauksesta, joka tapahtui minulle pari päivää sitten. Sanoin mielessäni ja Herralle, että kerron siitä muillekin, kun kolmas päivä on yhä sama tilanne on siis pysynyt samana.

Olin torstaiaamuna ennen leipomisurakkaani tapani mukaan polvillani tuolla sohvan edessä rukouksessa. Se oli ihan normaalia rukousta ja mietin miten pystyn leipomaan pullia, siis pyöritteleen niitä ja vaivaan ison taikinan, kun vasen käteni on ollut niin kamalan kipeä: etusormen ja peukalon takia. Särky on ollut hermojakin repivää ja jatkuvaa etusormessani ja tunnottomuus, kankeus. Se on olut kuin pieni rautakanki koko sormi. Ja ei ole oikein kärsinyt näppäimistöäkään koskea..Ja kun kirjoitin jotain.. niin se oli kuin puukepillä ois painellut..

Tätä kaikkea on kestänyt oikeastaan siitä asti kun n 2v sitten minulle tehtiin rannekanavaleikkaus, joka epäonnistui.(ei lääkärien mielestä, vaan minun mielestäni) Tuntevat sormet tulivat tunnottomiksi ja äärettömän kipeeksi, joissa särky todellakin on ollut sen ajan mitä olen hereilläkin ollut ja yölläkin..niin se on ollut hermosärkyä, johon ei ole auttanut mikään, ei kerta kaikkiaan mikään.

Suunnittelin jo meneväni lääkäriin ja pyytäisin uusintaleikkausta, kun eräskin sh sanoi Rokualla ollessani, että siellä on hermo jäänyt jänteen alle jumiin ja sen tuntee kämmentä kun hieroo/painelee. Ja ohjeita olen saanut..miten sitä kipua ja kankeutta voi helpottaa, mutta ei.

Minulla on nivelrikkokin ja ajattelin sen vaikeuttavan ja aiheuttavan sen kivun. Ja varmasti vaikuttaakin, mutta ei kokonaan. Nivelrikon takia kipuja tulee aina olemaankin ja sen olen sisäistänyt. Mutta tuo etusormen särky on ollut ihan muuta ja paljon rajumpaa kuin nivelrikon särky, jota minulla on jaloissa ja ..

Niin palaan takaisin siihen torstai aamuun ja rukoukseen. Olin todellakin siinä rukouksessa ja yht' äkkiä kämmenet lämpisivät ihanasti. Niitä kuumotti jonkin aikaa, mitään muuta en tuntenut kuin sen kämmenien kuumotuksen kun ne olivat yhdessä, kun pidän uein sillai käsiä vastakkain kun rukoilen. En ajatellut sitä sen kummemmin siinä hetkessä, hiukka toki ihmettelin, mutta oli kiire leipomaan..

Mietin: oliko se sittenkin Jumalan kosketus, joka minua kosketti ja auttoi ettei enään särje ja sitten jo häpesin ja pyysin anteeksi epäuskoani Herraltani.

Nyt on siis kolmas aamu, kun ei etusormeani särje, ja ei ole niin kankeakaan ja kärsii hyvin kirjoittaa tätäkin, eikä ole kuin rautakangella kirjoittais, sillä erotuksella, että siihen särkee, mutta rautakanki ei tunne mitään, sormi tuntee...

Olinhan joskus (muutamia kertoja 2v aikana) pyytänyt Jeesustani parantamaan sen kivun ja ottamaan sen pois, mutta en ole sillai sen takia rukoillut. Olen vain ajatellut, että:"Se on nyt tätä ja piste ja mun on se vain hyväksyttävä!" ja siksi olinkin ihmeissäni ja olen yhä ja niin kiitollinen, kun saan olla Herran omana ja käytössään ja kertoa ihmeistään kaikille! Halleluja! Kiitos Jeesus, kiitos!!!

Ja Herra on puhunut tästä käsieni lämpiämisestä muutakin, mutta siitä sitten lisää, jos Herra suo. Mutta olen ÄÄRETTÖMÄN KIITOLLINEN ISÄLLE AVUSTAAN JA KOSKETUKSESTAAN!

Niin rakkaat; kuinka harvoin me annamme kiitoksen kuulua huuliltamme, kun Herra on kanssamme; sairauden keskellä ja siten jaksamme laahustaa päivästä toiseen ja kestämme kaikki mitä kestettäväksemme onkin sitten annettu. Rutista on paljon helpompaa, sekä olettaa ja odottaa, että: Herran on parannettava meidät nyt ja heti, tai ainakin mahdollisimman pian..

Nyt kun itselläni on ollut jo kohta 2kk tämä selkähermojen, välilevyn kuin luiskahtelu aina hiukka eri asentoon, jonka takia hermot selässä ja jalassa on koko ajan jumissa ja jalka kuin rautakanki, puutunut ja .. Niin totta puhuen, niin kyllä on alkanut jo tuntua, ettei se koskaan paranekaan. Fysioterapautti on aina neuvonut jonkun jumppa liikeen ja se on toiminut muutaman päivän ja näyttänyt jo että se paranee, mutta.. Sitten teen jonkun vääränlaisen liikkeen jalalla, ihan pienenkin vain ja taas olen jumissa, ja jalkapöytä, kantapää, pohje taas aivan jumissa ja issias hermon kipuja..

Nooh, nyt oli jo jopa 2pv asiat aikalailla hyvin ja voi miten olinkaan iloinnut siitä, kun taas jo pystyin lenkkeileenkin hiukka pisempiäkin lenkkejä, tosin paljon paljon lyhyempiä, kuin mihin olen aina ennen tottunut, mutta kuitenkin.. Ja sitten kaikki romuttui ja olin alkupisteessä, jossei jopa pahemmassa kunnossa, kun tyhmyyksissäni koitin hillitä nuorta ja voimakasta koiraani pääsemästä karkuun ulos eilen eteisestä ja .. Niin voittekin arvata ottiko muuten aivoon? No otti ja rankasti ottikin. Toruin koiraakin, vaikka eihän se oikeestaan sen syy ollut, vaan mun, kun menin pitään sitä kiinni, ettei se karkaa.. kun se nuori mies jäi kuin vatuloimaan ulos eikä tullutkaan heti sisälle, kun avasin sille ulko-oven.

Mutta yöllä kun olin taas rukouksessa, niin koin, että; mua koetellaan tämänkin kautta ja oli asioita joita kuin piti panna pois, tehdä parannustakin ja pyytää voimaa muutokseen.. Noh, tuskinpa se kaikki sen asian takia tuli, mutta se vain alkoi kuin haitata mieltäni ja piti rukoilla anteeksiantoa Herraltamme. Ja kun sen olin tehnyt, niin tuli sellainen ihana varmuus anteeksianostaan, sekä vapaus asian ylle ja sain jättää sen Ristinsä juurelle ja olla verensä pestävänä sekä murrettavana ja muutettavanakin. Ja aamulla oli taas jo sellainen fiilis, että: "Periksi en anna vaan tästä vielä selvitään!"

Herra on Hyvä; Amen! Kiitellään siis rakkaat kipujemmekin keskellä vain yksin Herraa Jeesustamme ja pannaan pois nurjamielisyys ja masennuksenkin niin helposti tuoma periksiantamisen väsy.. Herra on kanssasi; Älä anna periksi! Hän tahtoo auttaa sinuakin aivan varmasti. Kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unhota mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt.. Ps 103

Mä tykkään tästä laulusta ja olenkin laulanut sitä tosi paljon; Herra, kädelläsi (Virsi 517)

Sef. 3:17 Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee."

Ps. 20:6-8
Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuansa, vastaa hänelle pyhästä taivaastansa, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla. Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä. He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä.

Aloitanpa noilla parilla Raamatunpaikalla. Mieleeni nousi voimakkaasti kuinka tärkeää meidän uskovina on muistaa sekä halutakin kiittää Herraa siitä, kun Hän auttaa ja varjeleekin, ym..

Meillä eilen poika pesi saunan lauteet ym ja veti veljensä tuoman saunavahan lauteille ym ja minä joka olen onneton ton hajuallergiani takia, niin en olisi edes voinut kuvitellakaan sitä työtä tekeväni, enää.. Nuorempana olin kova maalaileen, mutta silloin ei haitannut hajutkaan..

Mutta eilen oli meikäläisellä kova paikka, kun olin täällä toisessa päässä taloa, niin se katku lopulta tunkeutui tännekin asti ja lopulta mä jo olin aivan Tööt! Sain migreenin ja huonon olon, kunnes lopulta olin jo niin aivan onneton, koska en enää tajunnut mitään, nimetkin joutui hukkaan, jne.. Mua alko jo melkein pelottaan, että:"mikä mulla on?" Ja ulkonakaan käynti lenkillä ei auttanut enää. Olihan ilta ja yö, voi apuuvaa!

Mutta kuitenkin koin että mun on vain koitettava rukoilla, pyytää apua, jne.. Tavallaan rauha alkoi palata sydämelleni, mutta silti olo oli yhtä kurja sanan varsinaisessa merkityksessä. Joka ei sairasta hajuallergiaa pahimmassa mittakaavassa niin ei nyt välttämättä tajua asian vakavuutta ja inhottavuutta, pelkoakin, joka valitettavasti tahtoo vaan hiipiä uskovankin sydämeen salakavalasti.

Miksi siis kiitän, niinkö? No, koska Raamattu kehottaa meitä kiittämään joka tilassa, sekä kun vie asiansa rukouksessa Herralle ja kiittäen avusta, voitoistakin, niin se on Jumalammekin tahto meihin omiiinsa nähden. Mutta ennenkaikea siitä saa itselleen avun, voimankin sekä siunauksen siihen kamalaankin hetkeen, tilanteeseensa sekä luottamuksen: ettei mitään pääse minulle tapahtumaan, Herran Jeesuksen sitä sallimatta, tai edes tietämättä! Kiitos sitä Herrallemme, halleluja, amen!

Ps. 145:
17 Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja armollinen kaikissa teoissaan.
18 Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.
19 Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.
20 Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.
21 Minun suuni lausukoon Herran ylistystä, ja kaikki liha kiittäköön hänen pyhää nimeänsä, aina ja iankaikkisesti.

Tuossa nousi mieleeni ajatus, että: Voinhan mä näinkin kiittää Herraa näinkin, kun sain jälleen avun vaivoihini..kun soitin tk,n korvastani, joka on yhä lääkekuurinkin jälkeen kipeä, sekä kuulo on heikentynyt,rauhaset turvoksissa ja kurkku punasena, ym..

Nooh, sain uudet tipat kun se on vereslihalla ja kuulemma muuten kuiva? Siis, korvan sisus ja ei voinut mitä vain tippoja määrätä siihen sen takia. Lääkäri oli ihan oikeesti; Isoa kysymysmerkkiä takiani. Ja mä olin jo perua sinne ajan tilaamisenikin. Onneksi en perunut..

Mutta se, että sain heti taaskin ajan sh,le ja sain nyt jopa lääkärinkin sitä katsomaan, on suuri kiitosaihe taivaisiin. Näin meitä kuitenkin autetaan..Kiitti Isä; se oli tosi tärkeä apu sulta!!!

En nyt totta puhuen tiedä, miksi tuo raamatunpaika erikoisesti nostettiin sydämelleni, mutta riittää, kun Herra sen tietää, amen!

Job 22:
25 Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi,
26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
27 Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi.
28 Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo.
29 Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä.
30 Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton; sinun kättesi puhtauden tähden hän pelastuu."

Haluan kiittää Jumalaani, rakasta taivaallista Isääni, joka jälleen kerran auttoi minua vaivoissani, ei parantaen, vaan neuvoen mistä kipuni johtuu. Mulla on nyt reilun viikon ajan ollut varsinkin iltaisin, mutta muinakin aikoina päivää, sekä yötä, kovaa särkyä niskassani, joka on niin Kovaa ja inhottavaa ollut, ettei siihen auta lääkkeetkään, kylmävoide hetkeksi on helpottanut, mutta vain hetkeksi.

Se alkoi, kun olimme mieheni kanssa käyneet ajelemassa tuolla pohjoisemmassa. Ollaan asuttu sielläpäin reilu vuosi sitten. Mitään vaivaa ei ollut reissun aikana, mutta seuraavana päivänä se alkoi.. Noh, tottakai mielsin sen koko ajan lihaskivuksi, jota olen potenut aikaisemminkin, varsinkin vasen käsi, joka on mitä on aivoinfarktien jälkeen. Sitä sit oli ja kesti sen reilun viikon ajan, ja jo ihmettelinkin, että miksi se vain pahenee, eikä ala jo paraneen?

Kunnes se taas eilen tuli niskani, takaraivo sairaan kipeeksi.., niin kun oltiin tapamme mukaan yhteisessä Raamatun luku/rukoushetkessämme, niin halusin rukoilla, että; miksi mun niskani, ja takaraivo, pääni on niin kamalan kipeä ja pyysin toki Herraa parantaan sen..Mutta sainkin neuvon, joka pysäytti minut. Olimme juuri lukeneet netistä lakritsin vaaroista ja mitä lakritsin syöminen saattaa aiheuttaa; verenpaineen nousua, rytmihäiriöitä, migreeniä, kaliumin vähenemistä..jopa hengen menetystä, jos tulee kammiovärinä.

Ja mä oon syönyt lakua aina pari palaa päivässä, ei siis ei juurikaan mitään, mutta se riittää, ja jo pienikin annos voi aiheuttaa ongelmia. Siinä on aineosia, joista ei missään kerrota, siis sen vaaralllisuudesta, vain miten se auttaa jos on kovalla, tms..ja miten johdatuttiinkin sitä tutkiin..? Taisi Herra laittaa tutkiin. Joo-os! Kiitos Herralle siitä!

Mä laitoin heti lakut pois ja katoin verenpaineeni ja ..Huuh; sehän oli todella korkea. Mä oon aina ollut perso lakulle, mutta, kun yhtä vaarallista lakritsi on; teessä, jätskissä, ym ja samoin on salmiakki, sama myrkky siinäkin. Onneksi en enää tykkää salmiakista.

Näin saattaa Herra puhua sydämillemme ja varoittaa saati jopa kieltää syömästä, juomasta jotain joka sairastuttaa.. Pysytään siis lähellä Kristusta ja viivytään ristinsä juurella, usein, niin Hän auttaa, sekä varjelee ja myöskin parantaa..Tahtonsa mukaan.

Ps. 121:
1 Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
2 Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
3 Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
4 Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
5 Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
6 Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
7 Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
8 Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.