ilosanoma.munfoorumi.com

Tänä sunnuntaina kirkoissa puhutaan Jeesuksesta, joka parantaa. Raamatuntekstit kertovat Jeesuksen tekemistä parantamisihmeistä: Jeesus teki kuuromykästä terveen, hän avasi sokean silmät.

Sairauden kourissa hyvin monen ihmisen huulille nousee rukous. Myös sairaan ihmisen lähellä rukoillaan usein paljon, vaikkeivät nuo läheiset muuten olisikaan säännöllisiä rukoilijoita. Hätä saa meidät pyytämään apua Jumalalta. Olemme silloin heikkoja, omat keinot eivät riitä.

Yhä edelleen tapahtuu Jumalan ihmeitä, joissa ihminen parantuu. Ajattelen, että Jeesus parantaa myös lääkäreiden, ihmisten antamien hoitojen ja lääkkeiden kautta. Eivät nekään ole automaatteja, jotka aina tepsivät. Siinäkin tarvitaan apua ylhäältä.

Mutta Jeesus-parantaja tekee muutakin. Tärkeintä on, että hän on kanssamme kivussa ja pelossa. Hän parantaa antamalla rauhaa ja luottamusta. Hän on läsnä, vaikkei sairas enää jaksa uskoa eikä huokailla.

Uudessa testamentissa käytetään yhtä ja samaa sanaa sekä parantamisesta että pelastamisesta. Jeesus on auttajamme sairaudessa, mutta vielä suurempaa on se, että hän on pelastaja. Hän antaa synnit anteeksi ja avaa tien ikuiseen elämään. Joskus parantuminen onkin sitä, että sairaus jää, mutta pelastus tulee. Ihminen saa silloin antaa elämänsä, ilonsa ja surunsa Jumalan käsiin ja luottaa hänen rakkauteensa. Se on voimassa joka päivä.

Riitta Särkiö

LauraMaria / Lähellä on Hän

Mutta Jeesus-parantaja tekee muutakin. Tärkeintä on, että hän on kanssamme kivussa ja pelossa. Hän parantaa antamalla rauhaa ja luottamusta. Hän on läsnä, vaikkei sairas enää jaksa uskoa eikä huokailla.

Uudessa testamentissa käytetään yhtä ja samaa sanaa sekä parantamisesta että pelastamisesta. Jeesus on auttajamme sairaudessa, mutta vielä suurempaa on se, että hän on pelastaja. Hän antaa synnit anteeksi ja avaa tien ikuiseen elämään. Joskus parantuminen onkin sitä, että sairaus jää, mutta pelastus tulee. Ihminen saa silloin antaa elämänsä, ilonsa ja surunsa Jumalan käsiin ja luottaa hänen rakkauteensa. Se on voimassa joka päivä.

Näinpä juuri, Tärkeintä on se rauha ja lepo, varmuuskin siitä, että: Jeesus on kanssamme ja auttaa, välittää, tuntui meistä siten miltä tahansa. Niin aina ei kaikki parane, se on totuus ja silloin ei saa missään tapauksessa lähteä kuin syyttämään ihmistä, että hän on synnissä elävä, kun Jumala ei paranna häntä. Se on täysin väärä tapa toimia ja masentaa sairas enstisestäänkin..Ei niin, ei!

Sairaus ja sairastaminen on aina hiukka arvoitus, mistä se tulee ja miksi se tulee toisille ja toisille taas: ei mitään? Toisella voi olla sen kymmenen kolotusta ja vaivaa, mutta joku toinen on pirteä kuin peipponen ja ei sairauksia, vakavia, kestäviä..On varmastikin paljon kysymyksiä kun ihminne ja varsinkin uskova ihminen sairastuu ja miksi minulle kysymykset alkavat soida päässä ja olla rukouksissamme. Harvoin taidamme niihin saada vastauksia. Ja jos siihen tulee joku yli-innokas julistamaan meille, että sinä sairastat sen takia kun elät väärin, tai olet synnissä kiinni, tai..Niin mikä voisikaan satuttaa silloin sieluamme enemmän/pahemmin? Ei mikään, eikä kukaan muu!

Tärkeintä on ja olisi aina se, että me olemme ottaneet pelastuksen vastaan ja saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa Golgatan ristin sovintoveressään. Ja on tietenkin tervettä käydä rukoukseen ja pyytää Herraa osoittamaan meille, jos sydämellämme on katkeruutta, kateutta, anteeksi antamattomuutta, vihaa.. koska ne myöskin sairastuttavat.

Siksi tärkeintä oliiskin rukoustilanteessa rukoilla koko ihmisen puolesta, eikä vain sen tietyn vaivan puolesta. Koska olemme kokonaisuus ja jos olemme haavoittuneet, suuttuneet jollekin, elämme kaunassa ja katkeruudessa, sydän on anteeksi antamaton, jopa koston haluinen, eikä tahdo siunata niitä, jotka satuttaa, tai vainoaa meitä, niin sairauden syy voikin,... hupsista vain löytyäkin sieltä sydämemme asenteesta..Oletko koskaan pysähtynyt tätä puolta ajattelemaan?

Liian monet ovat innokkaita parantamaan sairaita, jotka eivät vielä ole edes uskossa. Eräskin veli sanoi kerran minulle, että: tärkeintä on parantuminen ja sitten se ihminen voi tulla uskoonkin. Olen eri mieltä asiasta. Koska jos me parannamme, tai eihän me ketään itse paranneta, vaan Jumaal parantaa kenet tahtoo, mutta jos ja kun rukouksen kautta ja käsien päälle laskemisen kautta joku parantuu, niin haluaako hän terveenä enään tulla sen jälkeen uskoon? En usko, koska hän on taas terve, mihin hän enään kokee tarvitsevansa Jeesusta, Pelastajaansa? Ei mihinkään. Siinä voisi käydä niin kuin siinä kun Jeesus paransi ne 10 pitaallista ja vain 1 palasi kiittämään, muut ei tarvinneet enään auttajaa. Luuk. 17:11-19

Sairauden kourissa hyvin monen ihmisen huulille nousee rukous. Myös sairaan ihmisen lähellä rukoillaan usein paljon, vaikkeivät nuo läheiset muuten olisikaan säännöllisiä rukoilijoita. Hätä saa meidät pyytämään apua Jumalalta. Olemme silloin heikkoja, omat keinot eivät riitä.

Juuri näin, lähimmäisen sairaus laittaa rukoilemaan sellaisenkin joka ei ole vielä uskossa, tai uskonsa on etäistä, koska ei ole päässyt itse vielä tuntemaan Jeesusta läheisesti. Sääli kuului Jeesuksen sydämen asenteeseen sairasta kohtaan ja niin sen tulee kuulua meidänkin sydämemme asenteeseen. Mutta se sääli ei saa olla säälittelyä, vaan enempikin ois hyvä, jos se olisi rohkaisevaa, toista lohduttava ja tukevaa, rinnalla oloa, niin että sairas saa kokea sen; miten hänestä ollaan kiinnostuneita ja välitetään. Ja silloin olisi hyvä tuoda esille myöskin Jeesuksen rakkaus jokaista ihmislasta kohtaan. Hän ei käännä selkäänsä apua pyytävältä.

Se, miksi joku jää sairaaksi eikä parane, niin siihen tuskin kukaan osaa antaa vastausta. Mutta niinkin voi käydä. ja sekin on Jumalan sallimaa, jossa hän odottaa ihmistä tulemaan häntä kohden, lähemmäksi, pyytämään, sekä myöskin saamaan voimaa kestää se sairaus ja nähdä sinne tulevaan, jossa kaikki kivut ovat kerran poissa. Se on kilvoittelua, niin sairaana kuin terveenäkin, Herran omilla. Me tarvitsemme enemmän tai vähemmän, ihmisestä riippuen toisen läsnäoloa ja välittämistä, mutta kaikki me tarvitsemme esirukoilijoita ja rinnakulkijoita. Näin uskallan väittää. Saat toki olla erikin mieltä kanssani..

Ps. 147:3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.

Yhä edelleen tapahtuu Jumalan ihmeitä, joissa ihminen parantuu. Ajattelen, että Jeesus parantaa myös lääkäreiden, ihmisten antamien hoitojen ja lääkkeiden kautta. Eivät nekään ole automaatteja, jotka aina tepsivät. Siinäkin tarvitaan apua ylhäältä.

Mutta Jeesus-parantaja tekee muutakin. Tärkeintä on, että hän on kanssamme kivussa ja pelossa. Hän parantaa antamalla rauhaa ja luottamusta. Hän on läsnä, vaikkei sairas enää jaksa uskoa eikä huokailla.

On aina siunattua kun ihminen paranee. Mutta parantuminen ei saa kuitenkaan olla se pääasiallinen asia ja rukous, vaan kokonaisuus: henki, ruumis ja sielu, ne on yhtä arvokkaita ja jos ihminen ei vielä ole uskova, niin sielun pelastus menee aina parantumisen edelle kirkkaaasti.

Olen tässä toisten autettavana ollessani ja kivuissanikin miettinyt paljon sairastamista ja kun Jumala sallii sairauden tulla, johon Hän antaa myöskin avun ja ehkä jopa parantumisenkin. Minä en enää niinkään kysele, että; "miksi sinä Isä sallit minut sairastua, vammautua, tms!" Vaan ehkä sittenkin enempi on jo tullut rukousta ja kiitostakin jopa, että: "Jeesus on kaikessa läsnä olevana ja auttaa, vahvistaa, lohduttaa sekä rohkaiseekin jaksamaan: vain pyrkimään eteenpäin, sittenkin; olipa tilanne sitten mikä tahansa." Sellainen nurinamieli on melkein jo loppunut ja alkanut kuin vain suostuminen ja alistuminenkin siihen, miten asiat vain menee..Tuntuipa ne sitten hyviltä, oikeilta itsestäni, tai sitten ei..

Tämä viimeisin juttuni on puhutellut minua todella paljon, koska kivut olivat yli sietorajani meneviä, mutta se apu, jonka kuin ihmeesti sain siihen ja toimin sen mukaan, miten koin minua johdatettavankin, niin kolmessa viikossa ensi käynnistäni lääkärissä, niin olinkin jo leikkauspöydällä ja nyt vain koitan toipua, parantua, uskoa että tästä vielä kuntoudun ja pääsen taas normaalistikin liikkumaan, huolehtimaan perheestäni, joka nyt joutuu huolehtiin minusta.

Ja sellainen kuin nöyrä kiitollisuus Isää kohtaan vain nousee sydämestäni, vaikka olenkin yhä liikuntarajoitteinen ja erilaista kipua on jalassani ja selässäni yhä..Enempikin surua aiheuttaa monet muut läheiseni ja rakkaat uskonystäväni, joiden käytös minua kohtaan on muuttunut sellaiseksi, joka jopa masentaa ja murehduttaa. Mutta en aio antaa murheen viedä haluani parantua, selvitä, vaan koitan jättää heidätkin sinne Golgatan verisen ristin juurelle, Herran Jeesukseni jalkojen juureen ja tietoon, koska matala murhemieli vie voiman parantumisestakin. Iloinen mieli on kuin alituiset pidot, sanoo Raamattu.

Sananl. 15:
13 Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut.
14 Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii.
15 Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.
16 Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.

Sinun varaasi kaiken laitan. Tekstitetty.