ilosanoma.munfoorumi.com

Nimeni on Mirja ja haluan tässä kertoa Jumalan huolenpidosta ja rakkaudesta, jota olen saanut elämässäni kokea.

Minulta leikattiin syöpä vajaa 2 vuotta sitten. Kuukausi ennen leikkausta tutkittiin, otettiin koepala ja tehtiin kartoitus, jolla tutkittiin onko syöpä levinnyt. Lopullinen varmistus syöväksi tuli vasta leikkauksen yhteydessä. Vaikka epävarmuuden aikaa kesti reilun kuukauden, en silti yhtään huolehtinut ja pelännyt. Minulla oli lepo ja rauha kaiken aikaa. Sain konkreettisesti kokea todeksi Jeesuksen sanat:

" Minun rauhani minä annan teille"..

Leikkausta seuraavat sytostaatti- ja sädehoidot kestin hyvin. Ensimmäinen vuositarkastuskin on käyty ja olen tällä hetkellä terve. Kiitän Taivaan Isää jokaisesta päivästä!

Tässä pieni pätkä elämääni, jonka toivon olevan rohkaisuksi jollekin, joka ehkä tällä hetkellä käy läpi samoja asioita. Saat uskoa ja luottaa siihen, että Hän ei hylkää eikä jätä sitä, joka panee toivonsa Häneen.

Siunausta elämääsi!
Mirja O

On aina ihanaa ja siunattua kun saa jäädä Jeesuksen varaan ja luottaa, että; on hyvissä käsissä, vaikka mikä sairaus kehoamme runtelisikin. Syöpä on jo sanana ja kuultuna usein kamala ja puistattava, pelottava.

Mutta tässä sisko puhuu miten Jumalan rauha ja lepo oli sydämessään kaiken sairaudenkin keskellä. Ja sitä me voimme vain sairaina uskovina kuin ihmetellä usein miten Herra pitääkin meistä omistaan niin mahtavan hyvää huolta ja auttaa jaksamaan, sekä kestämään kaiken tulevankin.. Toki mekin uskovina saatamme pelätä ja murehtiakin, jopa masentuakin, mutta.. olemmehan kuitenkin vain ihmisiä, ei jotain ihme olentoja, ei! Mutta aika pian kun vain pysyy verisen ristin juurella ja turvautuu ja jättäytyy täysin Isän huolenpitoon, niin alkaa pelko kadota ja tilalle alkaakin tulla se rauha, lepo, taivaallinen rauha sydämeen. Ja vaikka kivut ei katoaisikaan ja ei enään paranisikaan, niin se tieto, että pääsee taivaan kotiin pelastettuna on jo sellainen ilouutinen kaiken murheenkin keskellä, että se varmastikin antaa voimaa jaksaa. Näin uskon.

Siksi olisikin ihanaa ja suloista jos ei muuten, niin viimeistään sairauden tulessa haluaisi löytää Pelastajansa ja vain kuin jäädä hänen käsiinsä turvaan, tiedostaen ettei ole enään sinne kadotukseen menossa, kun on antanut elämänsä Jeesukselle ja hänen verensä on saanut pestä puhtaaksi kaikesta synnistä. On puku valkoinen ja ristinsä juurella vaikka vain huokaillenkin, niin saa pysyä Voittajan puolella loppuun asti.

Mutta niin usein tulee katkeruus, kapina, kauna Jumalaa kohtaan, kun sairastuu vakavasti. Tai joku lähiomainen sairastuu vakavasti. Mutta katkeruudella ei voita mitään, päinvastoin: tuhoaa sen lopunkin kauniin ja hyvän. Mutta mutta.. katkeruudesta ei pääse eroon vain päättämällä lopettaa se, siihen aina tarvitaan ensisijaisesti Jumalan apua ja voimaa. Se on hirveä elämän pilaaja ja tuhoaja tuo katkeruus ja kauna..Siksi sen ei kannata antaa vahvistua ja kasvaa enään yhtään enempää sydämessään, vaan jo kiireesti pyytää rukoillen Jeesusta Kristusta vapauttamaan siitä aivan kokonaan! Hän kyllä sen tekee aivan varmasti!

Mottoni on ollut; Vaikka sairaana mutta perille kotiin asti mennään; Jeesuksen kanssa! Onko se sinunkin mottosi rakas sairas ystäväni? Toivon sitä sydämestäni, koska se on paras tapa suhtautua kaikkeen täällä ajassamme. Olemmehan vain muukalaisia, toisen maan kansalaisia, kun olemme antaneet elämämme Taivaan Kuninkaalle, Jeesukselle Kristukselle aivan kokonaan! Kotimme ei ole täällä ajassa, vaan taivaassa, kirkkaudessa. Olemme siis kautta kulku matkalla kohti iäistä kotiamme. Sinne jo sydämeni kaipaa, odottaa Jeesusta noutamaan kotiin! Mutta siihen asti tahdon rohkaista kaikkia muitakin vain kilvoittelemaan hyvä uskon kilvoitus, sen voiman mukaan mikä itse kullakin on.. Heikoissa Herra on väkevä!

J.A.M - Tule sellaisenaan

Hetken pohdin että kirjoitanko vaiko en, mutta tahdon kuitenkin sanoa sinulle joka sairastat ja et vain parane, vaikka kuinka rukoiletkin, tai olet jopa käynyt rukoiltavana ja öljylläkin ovat veljet sinut voidelleet Raamatun Sanan mukaan, mutta et ole vain parantunut, sittenkään ja alat olla jo toivoton, epäuskokin nostaa päätään ja luottamus Jumalan apuunkin horjuu.. Niin kysyn; Kumpiko on sinulle tärkeämpää; Tulla terveeksi ja olla terve, ja ehkä lipua kauemmaksi Herrastasi, Sanan totuudessa pysymisestäsi ja itsesi tutkistelustakin, sekä: tarpeesta saada syntisi anteeksi, vaiko; olla sairas ja silti lähellä Jumalaa sekä päästä kerran taivaan kotiinkin ja saada olla siellä ikuisesti ja ihanasti terve vaivoistasi? Mikä on sinun arvomaailmasi tässä asiassa?

Mietin itseäni ja aina vain uusia ja uusiutuviakin sairauksiani, joista en näymmä pääse eroon, en sitten millään, vaikka kuinka rukoilenkin ja olen pyytänyt esirukouksiakin, sekä on voideltu öljylläkin ja veljet ovat rukoilleet että parantuisin.. Silti olen sairas ja monet vaivani eivät ole parantuneet. Ja vahvasti alkaa näyttää siltä, että tietyt vaivani vain jäävät olemaan ja jopa pahenevatkin.. Siinä on pitänyt vain mennä rukoukseen ja pyytää voimaa kestää, nähdä sen kaiken kivun ja vaivankin ylitse: taivaallisia, jottei ihan romahtaisi, kun moni asia on vain vaikeutunut, eikä helpottunut, niin kuin olisin niin kovin jo toivonut. On vain pitänyt kuin suostua särkymään ja olemaan sairas, vaivainnekin. Ja nähdä, kokea: Ettei Isä hylkää omiaan. Koska Hän antaa rauhansa sydämeeni, niin kuin sinunkin sydämeesi Hän sen lahjoittaa, kun pysyt vain kiinni Jeesuksen viitantupsussa..

Mutta mutta... Niin kuin olen sanonutkin, ja sanon yhä, niin mieluimmin sittenkin menen vaikka ontuen ja vaivaisena, sairaana taivaaseen, kuin uskosta luopuen ja muuttuen vain uskonnolliseksi, luullen yhä olevani Herraa lähellä elävä, vaikka en olisikaan, päinvastoin, vaan saatana olisi saanut minut uskomaan valheensa ja eksyttämään; nauttimaan tämän maailman tarjonnasta, tai jopa moittimaan Jumalaa, kun Hän ei parannakaan minua, vaikka niin moni lupaa parantumista, kuin Jumalan olisi mukamas pakko parantaa .. Ei Hänen ole pakko parantaa ketään: Ei minua, eikä edes sinuakaan, ei todellakaan. Vaan näillä sairauksilla ja vaivoilla on aivan varmasti jokin syvempi tarkoitus, jota en/emme pysty ihmisenä tajuamaan. Kuitenkin arvelen, että niillä on Isän hyvä ajatus ja tarkoitus kasvattaa minua/sinuakin vain kestämään vaikeuksiakin sekä: pysymään lähellä Golgatan veristä ristinpuuta, rukoillen ja kiittäenkin!

Hoos. 6:
1 Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät.
2 Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.

3 Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.
4 Mitä on minun tehtävä sinulle, Efraim, mitä on minun tehtävä sinulle, Juuda, kun teidän rakkautenne on kuin aamun pilvi, kuin varhain haihtuva kaste?
5 Sentähden minä olen antanut heille iskuja profeettain kautta, olen kuolettanut heitä suuni sanoilla. Ja sinun tuomiosi nousevat kuin aamun valo.

6 Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja;
7 mutta he ovat ihmisten tavalla rikkoneet liiton: siinä he ovat olleet minulle uskottomat.

Laitan vielä tämän Raamatun paikan; Jer. 17:
5 Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta.
6 Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa.

7 Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on.
8 Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.

9 Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?
10 Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.

11 Peltokana, joka hautoo, mitä ei ole muninut, on se, joka hankkii rikkautta vääryydellä; päiviensä puolivälissä hänen täytyy se jättää, ja hänen loppunsa on houkan loppu."
12 Kunnian valtaistuin, korkea ikiajoista, meidän pyhäkkömme paikka!

13 Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran."
14 Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni.