Arvio: Kotiin palasi vieras mies – Kun puolison persoona ja

[rita4]

Arvio: Kotiin palasi vieras mies – Kun puolison persoona ja käyttäytyminen muuttuvat sairauden myötä
16.2.2024 RV
Suvi Laru & Johanna Elomaa: Lupasin sinulle rakastaa – koskettava tositarina rakkaudesta, tappavasta sairaudesta ja toivosta. WSOY, 2024. Sid. 254 s.


Kantaako avioliittolupaus silloinkin, kun puolisosta tulee ihan toisenlainen? Tämä kipeä kysymys on parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtajana työskentelevän psykologin ja psykoterapeutin Suvi Larun omakohtaisen kokemustarinan keskiössä. Sielunkumppanuus ja saumaton yhteys loppuvat kymmenen avioliittovuoden jälkeen äkkiarvaamatta siihen, kun Larun aviomiehellä todetaan aivokasvain. Kiireellisten aivoleikkausten jälkeen kotiin palaakin kuin vieras mies. Aivojen tunnekeskus on vaurioitunut ja avioliiton lämpö jäänyt leikkauspöydälle.

Mitä lopulta on kaiken voittava rakkaus?

Kirjan äärellä tulee miettineeksi, kuinka paljon ihminen voi avioliitossa muuttua ilman aivokasvaintakin. Tunteet haalistuvat, intohimo katoaa, ja tulee kommunikointiongelmia, kylmyyttä ja etääntymistä, jollei rakkaussuhteesta pidetä huolta. Lopulta puolisot saattavat olla kuin tuntemattomia toisilleen. Kuinka isoista kriiseistä voi selvitä? Voiko yhteyden löytää uudelleen? Mitä lopulta on kaiken voittava rakkaus?

Lupasin sinulle rakastaa on täynnä elämän ja ihmisyyden haurautta. Samalla se tihkuu periksiantamattomuutta, vahvoja yhteisiä muistoja ja riippumista kiinni toivonriekaleessa. Laru kertoo omaavansa ”uskonnollisen vakaumuksen” ja määrittelee itsensä liberaaliksi luterilaiseksi. Yökerhot, tanssilattiat ja avoliitto kuuluvat hänen nuoruudenvalintoihinsa. Jeesusta ei mainita, vaikka puolison kanssa kyllä rukoillaan herkimmillä hetkillä. Mielenkiintoinen sivujuonne on helluntailainen ystävä Anna, joka laulaa Chariotsissa ja kuolee liian nuorena syöpään. Hänestä Larulla on pelkkää hyvää sanottavaa – hän ilmiselvästi loisti Kristuksen rakkautta ympäristöönsä.

Larun tositarina on rajusti pysäyttävä lukukokemus. Pohjimmiltaan vakavan sairauden, suurten mullistusten, tunneyhteyden puuttumisen ja vierauden ilmaantumista elämään ei voi ymmärtää kukaan muu kuin sellainen, joka on kokenut samaa itse. Silti kirja antaa paljon ajateltavaa ja tarjoaa vertaistukea kenties niillekin, jotka eivät ole kokeneet aivokasvainta, mutta kylläkin sen, kun työstä tulee koko elämä tai minua ei saa koskea tai kun kodissa huutaa pelkkä hiljaisuus, kuten kirjan luvut sanoittavat.

Tekstissä on läpitunkevaa hätää mutta myös luottamusta.

Kerrontaa maustavat sekä Larun omat päiväkirjamerkinnät että hänen puolisonsa viestit ja muistiinpanot. Ne ovat täynnä läpitunkevaa hätää mutta myös luottamusta: ”Kiitos Luoja, kun et anna minun vajota.” ”Autathan Luoja, etten menetä uskoa hyvyyteen ja rakkauteen.” ”Ajatus, joka antaa minulle voimaa: aina on toivoa, aina on uskoa.”

Minua kirja kosketti niin, että luin sen yhdessä päivässä, mutta mutustelin tekstiä ja sen tunnelmaa pitkään. Haluan kiteyttää lukukokemuksen Larun omiin sanoihin: ”Tahtoisin, että tarinamme loisi ihmisille toivoa ja osoittaisi, että yhteyden luominen on mahdollista sellaisessakin maaperässä, missä sen versominen tuntuu aluksi mahdottomalta. Toivo ja sen ylläpito on minulle kaikki kaikessa. Toisinaan olo oli vuosien aikana toivoton, ja tuntui, että oli mahdoton löytää päivistä valoa. Mutta aina sain pidettyä toivosta kiinni, välillä rystyset valkoisina.”

Anniina Jakonen

[rita4]

Tuosta edellisestä aiheesta nousi mieleeni oma kohtani sairastumisssa. Olen nyt paljonkin miettinyt elämääni ja siihen tulleita sairauksia, ym..Ja varsinkin viime syksynä olleet aivoinfarktit, joiden takia jouduin magneettikuvauksiin, joista sit paljastui aivokalvon kasvain.. Ja kävin sen takia yliopistollisessakin juttelemassa tulevasta..ja ensinhän oli tarkoitus, että se leikataan kesällä, mutta päädyin vain seurantaan..Koska se on hitaasti kasvava ..

Ja eihän se kasvain ois edes löytyny, jos en ois käynyt päänkuvauksissa. Olisin elänyt autuaallisen tietämättönä koko kasvaimesta. Joka nyt tuli yhdeksi lisäksi muiden sairauksieni lisäksi.
Aivoinfarkti! Jota en silloin edes tajunnut sen ja seuraavankan olevan infarkti, vaan pidin sitä vain jonain muuna, kun ainoa merkki oli vain vasemman käden voimattomuus, ei mitään muuta.

Muuttaako sairaus persoonaa? Varmasti muuttaa kun leikataan pään sisältä. Varsinkin aivojen kohdalta, jossa on kaikki meidän tärkeät jutut elämiseen ym..

Mutta jo sekin, että sairastut vakavasti niin se muuttaakin pärjäämistäsi normielämän tilanteissa, asioissa, niin.. se on kuitenkin aina taakka itselle ja varmastikin läheisillekin, kun ei enää välttämättä pystykään tekemään kaikkea enää niinkuin ennen: ilman toisen apua.

Minulla se infarkti oli todennäköisesti lievä, koska ei tullut puhe tms ongelmia. Ja eilen kun kävin hammaslääkärissä tarkastuksessa, koska muutin pohjoisesta takasin etelään, niin en päässyt suuhyginistille ilman että ensin käyn hammaslääkärin tarkastuksessa ja sieltä taisikin sitten löytyäkin infarktieni syykin; hampaista ja kun ne on ns "kuolleet" ja tulehtuneet. Ne poistetaan, mutta sain ajan vasta toukokuulle. Tajusin, että se ennen niitä infarkteja ollut toispuoleinen aamu hammassärky enteili tulevia infarkteja. Ja Jos silloin oisin menyt hammaslääkäriin, niin ois voinu infarktit jäädä tulematta.

Toki se on vain arvaus, mutta harmittaahan se nyt näin jälkikäteen, kun välttelin hammaslääkäriä.

Mutta niin sen kasvaimeni suhteen, jota en anna leikata ja samoin infarktien jättämt vaivat, heikkous, vapina ym.. Niin on vain Yksi, joka Voi Auttaa ja hän on Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus!! Voin ja sinäkin voit turvata vain yksin Häneen, tuli sitten, mitä tuleekaan elämäämme. Hän kyllä pitää huolen omistaan, näin koen ainakin omalla kohdallani, kun kuitenkin olen näinkin selvinnyt..Ja siitä kiitänkin Herraani ja Jumalaani, joka sallii kaikenlaista mutta myös auttaakin niistä selviämään, jos vain itse tahdomme taistella, selvitä..Minä väsyn ja mietin kohtaloani, mutta niin kauan kuin on elämää niin on myöskin toivoa..

Hepr. 2:18 Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. Amen! Kiitos Jeesus!!