Jaakko Pirttiaho kirjoitti:Daavid vastaa itselleen yhdellä lauseella, jonka toinen pää ulottuu hänen hätäänsä ja toinen ylettyy taivaaseen: ”Kaikki on sinun varassasi”.
Jään miettimään sanojen syvyyttä. Näissä sanoissa on kristityn ilo ja elämä. Näiden sanojen varassa Jeesus eli elämänsä maan päällä ja kutsui seuraamaan esimerkkiään.
”Kaikki on sinun varassasi” on viimeinen huone ennen kaiken toivon päättymistä. Mutta se ei valmistakaan vierastaan katsomaan katkerana toisten menestystä ja avaa porttia kohti kuolemaa vaan lahjoittaa elämän, joka on täynnä merkitystä – elämän Isän tahdossa ja voimassa.
Kylläpä sitä on taas viime aikoina, päivinä kuin miettinyt, että:
"Onko minulla enää toivoa?" Se toivo kuin karisee jonnekin pois, kun on niin sairas, koko kroppa kuin hakattu ja murjottu mielikin on kuin kipeenä ja mikään ei tunnu auttavan, eikä taho jaksaa niiden kipujen kanssa elää, saati sitten, nähdä vielä muutosta, parempaa, jossa olisi vielä hyvä olla, parempana ja onnellinenkin..
Ne kivut/vaivat/säryt vain tulevat
kuin puskista, niin kuin nytkin nuo niska/hartia/käsiensäryt ja niin kamalan kovat kivut. Mistä ne tuli, sitä kuin vain funtsii ja etsii syytä moiseen, mutta ei vaan löydy mitään syytä moiseen. Se vain tuli.. ja piste!
Vai, olisiko se sittenkin
myöskin sitä, että: Herra sillai vetää lähelleen, rukoukseen ym? Ja vaikka henkisesti olenkin ollut väsynyt pojan ja taloudenkin takia, niin sitten kun vielä tulee ne kovat säryt, ettei kunnolla pysty oleen saati nukkuun, niin tulee mieleen, että: Vieläkö minulla on elämää jäljellä, vai tuleeko jo Jeesus hakemaan omansa pois kärsimästä? Mutta ei, ei Hän vielä taida tulla, vaan tämä kaikki vain kuuluu elämään ja minun osaani..
Tämä on jotenkin niin ihanan siunaava:
Hepr. 12:
1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.En nyt tarkoita sitä, että vain synti tai syntielämä toisi vaikeuksia tai vaivoja, ehei, ei niin! Ei todellakaan. Vaan Herra vain
koettelee; mitä me kestämme ja minä itse olen sen jotenkin kuin kokenut niin, että; Nytkin kun mulla
oli todella kovia kipuja ja kaikki kuin vastusti jo muutenkin, mielikin masentui ja meni melkein elämän halukin, niin siltikin.. sekin.. sittenkin oli kuitenkin
vain Herran koetusta, jolla Hän kuin koettelee; mitä kestän tai kestämme. Etsimmekö Hänen kasvojaan, Häntä silloinkin, kun on oikein hankalaa, vaikeaa, tai jopa kovaa kipua,tai jopa alakuloakin, ym?
Niin, miten on; annammeko olla, luovutamme, emme kuin
enää halua, tai
muka jaksa mennä, tai olla rukouksessa, tuoda Herralle itseämme ja asiaamme, jne..Sanomme
ehkä jo kaiken luovuttaneina, ettei kannata, mitä se enää hyödyttää, eihän se kuitenkaan mikään muutu siltikään... Niin, ehkei muutukaan, mutta siltikin aina kannattaa mennä rukoileen, ja jos ei jaksa enää edes rukoilla, niin huokaillen Herran Jeesuksen puoleen kääntyen,
nimeään lausuen: tuoda itseään uudestaan ja uudestaankin vain sinne eteensä, ristinsä juurelle,
kiittäen, ettei Hän hylkää, eikä jätä, unohda, vaan rientää mitä pikimmiten auttamaan sekä vahvistamaan, johdattaamaankin meitä Henkensäkin kautta, avulla, ja niin saamme Sanaansakin turvaten uskoa ja luottaa Häneen aivan kaikissa elämämme tilanteissa, asioissa..
Hän tietää sekä tuntee; mitä tekoa me itse kukin olemme ja auttaa, koska: Hän On; Auttaja ja Pelastaja, Parantajakin; Ylösnoussut Vapahtajamme Jeesus Kristus, Poika Jumalan! Muutahan turvaa meillä ei ystävät edes ole, joka oikeestikin voisi meitä ymmärtää, sekä auttaa! Ei auta ihmisapu, ei parhain lääketiedekään, vaan esirukousten voimalla ja Herraamme turvautuen, uskoen Jeesukseen: saamme voiman astua sen seuraavankin askeleen eteenkinpäin elämässämme, jota emme muuten taitaisi.. kunnolla ainakkaan jaksaa, tai edes enää halutakaan astua.. Jumalan kädessä on sittenkin aivan kaikki, elämämme päivätkin, Amen!
Ei ystävät anneta katkeruudelle valtaa sydämissämme, eikä luovuteta, sillä hetkinen vielä, niin Jeesus saapuu ja pääsemme Hänen luokseen sinne Hääjuhlaansa, Karitsan häihin ja tämä kaikki kärsimys ja alakulo, masennus, epätoivokin, vaivat, säryt, kivut, pelotkin ym katoaa lopullisesti eikä enää niitä sitten ole, eikä tule..
Ps. 33:
12 Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on, se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut!
13 Herra katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset;
14 asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita,
15 hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa.
16 Ei kuningas voita paljolla väellänsä, ei sankari pelastu suurella voimallansa.
17 Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys.
18 Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,
19 pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana.
20 Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme.
21 Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä.
22 Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niinkuin me panemme toivomme sinuun. Amen!
Olet tulenliekkiSä oot mun kanssa (feat. Elsa Karmitsa)Katariina Jakkula "Sä oot mun kanssa" - Laulun tarina
