"Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (Jes.53:5)
Herra parantaa koko ihmisen
"Hänen haavainsa kautta me olemme paratut" eli parannetut. Usein tätä kohtaa lainattaessa tarkoitetaan ruumiin terveyttä. Herra ilmestyy parantajanamme. Kaikkina aikoina Herra on parantanut sairaita, ja vielä nykyäänkin.
Parantumista ei koeta ainoastaan ruumiin kohdalla vaan myös koko ihmisyydessämme. Elämän vaikeissa tilanteissa, sielun vammoissa, ahdistuksissa, joissa me uskovinakin joudumme elämään, elämän epäonnistumississamme ja syntisyydessämme Jeesuksen haavoissa on parantava voima. Se on Jumalan lääke vielä tämän päivän ihmisille.

Katselin täältä jotakin mistä kirjoittaa ja tämä nousi eteeni, ja koitan jotain vajavaisesti tuoda siitä, mitä on mielessäni ollutkin: sanoa/kirjoittaa jo muutaman päivän ajan.
Minulla on ollut oikea olkapää ja koko käsi, lapaluu, kylkikin tosi kipeenä kuukauden päivät jo. Todennäköisesti se/ne loukkaantui meidän "uuden" koiran kanssa lenkillä ollessani reilu kk sitten, ja kun se veti mut millo mihinkin hankeen ja nurin. Ja se yksi kerta kun se selvästikin näki elämänsä ekan kerran toisen koiran ja se raivo, tempominen, ym oli niin
sairaan rajua, että jo paranemassa oleva käteni revähti vieläkin pahemmin ja siitä asti oonkin tän käteni kanssa ollut todella vaikeuksissa, kun se vain on särkenyt ja mikään ei ole auttanut (lääkkeet/voiteet) ja mitään ei ole kärsinyt tehdä, liikutella, yöt meni monta viikkoa valvoessa, kun ei löytynyt hyvää asentoa edes missä, tai miten nukkua, ettei käsi olisi sairaan kipee..
Niin, koirani on marraskuussa täyttänyt 2v, mutta... se mistä sen hain joulukuun alussa, niin on selvästikin ollut paikka, jossa sitä oli pidetty aina vaan sisällä ja pimeässä huoneessa ja mitä kaikkea sieltä paljastuisikaan jos sen tietäisinkään, mutta on varmaankin vain parempi etten edes tiedä kaikkea.

Voin vain arvailla miten huonosti sitä on pidetty, pimeässä huoneessa eikä koskaan saanut olla ulkona?,.. ja miten se pelkäsikään
kaikkia ihmisiä, valoa, toisia eläimiä, jopa tavaroita, huonekaluja, ym ym..
Mutta pikkuhiljaa olen saanut siihen kuin luottamussuhteen syntymään ja nyt se
ei enää pelkää niin paljoa ihmisiä, tavaroita, ei hauku
raivoisasti kun näkee pimeällä auton valon, lampun valon, kynttilän valon, tms, minkä vain valon.. Ja juuri noiden sen pelkojen ja kun se ei tiedä edes mikä on toinen eläin; kissa, koira, hevonen, ei edes hämähäkki tms, tai vain ihminen, joka tuli vastaan lenkillä, vaan se säikkyi ja haukkui niitä ja oli heti valmis repimään ne kuin kappaleiksikin; hirveetä.

Ja kun siinä on kuitenkin Karhukoiraa ja Pointteria, Bretonia, niin voimaa riittää ja nopeutta.
No se siitä, mutta se repi mun käteni ja se vääntyikin yhden kerran tosi pahasti, kun
koitin pyöriä koiran mukana ja pitää sitä lähelläni epätoivoisesti, kun se koitti kaikin mahdollisin ja mahdottominkin keinoin, hyppähdyksin ilmaan, pyörähtäen ilmassa, kas, kun oli oppinut sillai pääsemään pannastaankin irti, pääsemään karkuun ja ois mennyt ja repinyt sen pimun pystykorvan varmaankin palasiksi
jos ois päässyt otteestani irti. Niin lääkäri sanoi mulle sit kun parin viikon kuluttua menin viimein sitä kättäni näyttämään sinne, että: siinä on jokin kiertäjäkalvo menny rikki, tai ainakin pahasti tulehtunut? Ja laittoi kipupiikin ja määräsi vahvoja tulehduskipu lääkkeitäkin kerran päivässä otettavaksi. Mut ei mitään apuja ja olenkin ollut lähes kädetön, kun ei ole kärsinyt tehdä yhtään mitään kotitöitä edes, siivoomisesta tai koiran ulkoiluttamisesta nyt puhumattakaan.. Onneksi on tuo poika, kun se on nyt enää ainoa joka voi mua auttaa, kun en itse pysty vaikka kuoriin perunoita, tms.. Mies aina auttoi ja kuori ja .. Mutta nyt kun Isä otti hänetkin pois tammikuussa, niin ..

Niin nyt aloin jo tosissani kuin väsyä kädettömyyteeni ja ei tarttenu kuin autosta poistuessani työnsin kädelläni ovea auki, niin se oli siinä: kipu alkoi rajumpana kuin koskaan ja ei käsrsinyt edes kaupan kassalla laittaa kärrystä tavaroita hihnalle, tai kassiin, ei yhtään mitään tehä sillä.. Ja taas olin alkupisteessä kivun ja kädettömyytenikin kanssa. "Kiva!"
Niin päätin tiistai aamyöstä alkaa oikein rukoilla, että: "Herra Jeesus koskettaisi kättäni parantavalla voimallaan, jotta jo viimeinkin pystyisin hoitaan kotia (siivoon ja tekeen ruokaa, ym ym sekä leipomaan pullaakin). Niin ja laittaan poika veljelleen töihin ja siten saada ite lepuuttaa hermojanikin, kun meillä on jatkuvaa kissanhännän vetoa ja kärttyisyyttä puolin ja toisin. Jaksa nyt 31v lievästi kehitysvammaisen kossin kanssa, joka haluaa vain pelata ja laiskotella, ja joka ei selvästikään ymmärrä asioita oikein ja vääntää sit niistä oman ajattelunsa mukaan, vaikka ne useimmiten onkin olléet ihan poskellaan ja vääriä ..

Olen ollut jo pelkästään mieheni kuoleman ja surunkin takia masentunut, väsynyt, veto poissa ja sitten vielä koittaa vain jaksaa sairaan nuoren miehen kanssa, jolla on kyllä puhelahjoja vaikka toisillekin jakaa asti ja ajatuksia, suunnitrelmia, ym, mutta millaisia ajatuksia, niinpä niin;? On menty takapakkia kehityksessä ym aikalailla viime vuosina. Ja kun
ei ole enää miestä, kun mieheni kuoli, niin ei ole miestä olemaan sille isäpuolena, miehenä ja auktoriteettinä, niin sitten minua äitinään, naisena kuin selvästikin käsittelee puheillaan ala-arvoisesti, kuin tyhmää..
Mutta todellakin, sekä sen takia että jo viimeinkin pystyisin siivoamaan mökin, tekeen ruokaa, ym kuin myöskin saisin pojan veljelleen ja saisin itselleni lepohetken, niin pyysin Herraa Jeesusta parantaan käteni/olkapääni, ym.. Ja vetosin Hänen tahtoonsa auttaa, sekä kykyynsä parantaa vaikka ei olekaan lähellä veljiä voitelemassa öljyllä, rukoilemassa. Pidin vain vasenta kättäni oikean olkapääni päällä ja anoin auttamaan sekä parantaan, jotta voisin todellakin jo taas alkaa hoitaan kotiakin, kun se oli jo muutenkin jäänyt suruni takia tosi heikolle.. Vetosin Sanaansakin ja juttelin kuin ainakin isälle, paitsi nyt vain puhuin taivaan Isälle ja Pojalleen Jeesukselle Kristukselle.
Ja sain kuin varmuuden siinä pitkään rukoilessani henkeeni, että Herra tahtoo parantaa käteni ja siitä alkoikin parantuminen. Kiitos Isä, Kiitti Jeesus rakas!!!!
Ja tänään todellakin olen jo pessyt ison 390L jääviileänkin ja tehnyt ruokaa. Mutta se, mikä tuosta em kirjoituksestakin tulee hyvin esiin, niin halusin myöskin nostaa esiin, niin on se, kun Jumala auttaa ja vahvistaa, parantaa meitä
myöskin henkiselläkin puolella, eikä vain pelkästään fyysisellä..
Olen ollut hyvin maissa, no nyt voit toki sanoa, että se on ihan ymmärrettävää, kun miehesi on vasta 3kk sitten kuollut äkillisesti. Toki niinkin, mutta minun luonteellani on se ikävä piirre, että tahdon
aina kiirehtiä selviämään ja parantumaan kaikesta ikävästkin mahdollisimman pian ja sit masennun jo siitä, kun en pääse jaloilleni.. Olen hätähousu, valitettavasti se on paha piirteeni..
Mutta se, mistä tahdon myöskin antaa ja tuoda kiitokseni Isälle on juuri tuo asia, miten ihanasti ja ihmeellisesti Hän on mua auttanut myöskin henkiselläkin parantumiseni puolella. Sanoinkin Herralle, että jos Hän vain tahtoo parantaa minut ja auttaa selviämään takaisin jaloilleni, eteenpäin, niin tuon siitä nöyrän ja kiitollisen kiitokseni tännekin julki! Jolla tahdon samalla
koroittaa Herraani ja Vapahtajaani, Jeesusta Kristusta, kuin myöskin rohkaista juuri sinua uskaltamaan vain lapsenomaisesti; luottaa ja turvata, jopa rukoilla parantumistakin tms rohkeasti, sekä luottavaisesti. Taivaan ihanuudet ja rikkaudet, siunaukset kuuluvat sinullekin rakas ystäväni ja kanssamatkaajani, joka olet uudestisyntynyt Jumalan lapsi! Käytä rikkauksiaan ja ota vastaan rakkauttaan sekä huolenpitoaankin!

Pysytään lähellä Herraa Jeesusta sekä ristiäänkin. Jeesuksen haavoissa, veressään on Voimaa!! Amen! Halleluja!
Jippu – Golgatan veressä (live)