Olen nyt
kuin joutunut paljonkin miettiin sairautta sekä siitä
mahdollista parantumista ja parannunko koskaan tästä selkä/jalka vaivastani? kuukausia on jo kulunut ja tilanne on yhä akuutti. On käyty lääkärissä, fysioterapiassa, sekä veljet ovat rukoillet ja voidelleet öljylläkin, mutta ei ole muutosta parempaan tapahtunut kuitenkaan. Olenkin alkanut jo kuin tavallaan
jollakin tasolla edes hyväksyä sen ajatuksen, etten tule koskaan enää paranemaan tästä kurjasta vaivastani. Sen kanssa on vain opittava elämään ja kestämään se.
Toki mulla on paljon muitakin elämää hankaloittavia vaivoja sormissani, olkapäässäni, niskassani, jne.. Mutta tuo selkävaiva on melkein kiusallisin niistä kaikista sittenkin ja kun odottaa paranevansa, niin se rassaa mieltä ja vie joskus ihan alakuloonkin, kun
ei enää pysty tekemään, liikkumaan niin kuin ennen pystyi.
Mutta samalla kuin vahvistuu sekin ajatus,
etteivät kaikki parane, vaikka kuinka olisivatkin uskossa eläviä, rukoilevat ja kävisivät vaikka keiden käsienkin alla rukoiltavana. Pahinta ehkä kuitenkin olisi se, jos kävisi toisten veljien rukoiltavana ja luvattais parantumista, tai vaadittais parantumaan, jotta ei saisi syytöksiä: elävänsäkin synnissä, kun Jumala ei tahdo parantaa.
Me emme ihmisinä pysty kuitenkaan useinkaan ymmärtään sitä, miksi Isä ei parannakaan. Se on salattua meiltä ihmislapsilta. Mutta sen tiedän ja ymmärrän jo;
ettei se ole Jumalan ilkeyttä, rakkaudettomuutta, tms, ei. Vaan sillä
täytyy olla jokin syvempi, salattu merkitys, johon emme vain saa ehkä koskaan tämän elämän aikana vastausta, selvyyttä. Ja silloin meidän on vain kyettävä hyväksymään se, mitä nyt on ja pyrkiä silti iloitsemaan elämästämme sen mukaan kuin se meille itsekullekin on mahdollista. Ei aina ollenkaan niin helppoa kuin miltä se voisi kuulostaa, mutta
onneksi meillä on Jeesus Kristus, joka auttaa meitä ja johdattaa Henkensäkin kautta meitä, niin että
opimme viipymään ristinsä juurella, pyrkiä elämään veren pesuaan anoen nimessään ja veressään; syntiemme ylle rukoillen, jne.. Koska vain sieltä me kukin saamme
uuden voiman, sekä lohdutuksen hetkiimme, elämäämme ja kestämme taas pikkuisen matkaa eteenkinpäin sillä tiellä, joka vie meitä hetki hetkeltä kohti taivaan ihanuutta, kirkkauden rantaa katsellen jo siellä edessämme meitä kuin kutsuen ja odottaen.. Päästä katselemaan kerran Jeesustamme kasvoista kasvoihin ja kun kaikki kipu ja tuska on poissa, menneisyyttä..
Tarvitsemme toinen toisiamme ja on siunattua, jos meillä on rukoilevia ja ymmärtäviä uskon ystäviä. Syytökset ei ketään auta, eikä pelottelu, vaan rakkaus ja välittäminen, rinnalla olo on se
voimavara, jonka turvin kestämme ja selviämme eteenkinpäin, kun kaikki
kuin tuntuu kaatuvan niskaan ja sielunvihollinenkin saattaa yltyä syyttämään ja moittimaan uskomme laatua, tms.. Saaden meidän pois raiteiltamme,
ehkä jopa lopettamaan uskovien yhteydessä käymiset, rukoukset, Raamatun lukemisenkin. Se kaveri kun kyllä osaa sen tehdä, mutta meidän tulee vastustaa sitä kaikessa ja pitää sota-asu
aina yllämme, vaikka sitten miten heikkoina olisimmekin, niin Jeeusksen veri riittää, ja parannus on parasta apua elämässämme sittenkin, jotta voimme elää ja olla, jatkaa matkaa levosta käsin Herraamme vain turvaten sekä uskoen, jne..
Me
itse kuitenkin saamme vapaehtoisesti aina päättää, miten elämme, toimimme ja tahdommeko nöyrtyä, tunnustaen, että: tarvitsemme Herraamme joka hetki seurassamme vaeltamaan, vaiko..? Meitähän ei ketään pakoteta mihinkään vaan kaikki on aina loppujen lopuksi kuitenkin meidän omassa päätösvallassamme. Rakkaus ei vaadi, vaikka toki Hän odottaakin, että tahdomme elää Hänen ominaan ja turvata kaikessa vain yksin Häneen; Herraan Jeesukseemme! Kun ei jaksa rukoilla, niin ole vapaa, huokase vain Isän puoleen ja
kiitä, kun Hän tahtoo auttaa sinua jaksamaan, jatkamaan ja tahtoo kantaa sinua isolla Isän kämmenellään, sekä vahvistaa ja lohduttaa itkujesikin keskellä. Sillä: HÄN Rakastaa Juuri Sinua! Tuntui sinusta sitten miltä tahansa, tai näytti tilanteesi sitten miten toivottomalta tahansa. Turvaa Herraan, Hän kyllä auttaa ja kuulee rukoukset ja huokauksetkin ja on lähelläsi, aivan siinä vieressäsi, vaikka et voikkaan Häntä nähdä.
Lasse Heimonen - Siihen Asti