Ketä kiinnostaisi ihminen?

[rita4]

Wesley L. Duewel

Kertomuksessa, josta Matteus raportoi, Pietarin anoppi oli sairaana. Kun Jeesus näki tämän vuoteenomana, Hän meni naisen luo, koski tämän kättä ja paransi hänet. Ja kun spitaalinen heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen, Hän ojensi kätensä ja kosketti miestä.

Kun kaksi sokeaa miestä pyysi armoa, Jeesus kosketti heidän silmiään ja he saivat näkönsä. Hän kosketti kuuromykän miehen korvia ja kieltä, ja mies alkoi kuulla ja puhua. Lesken poika oli kuollut, ja " Hän lähestyi paareja ja kosketti niitä" ja herätti pojan kuolleista (Luuk. 7:14-15).

Tiedämme muiden tapausten perusteella, että Jeesuksen ei tarvinnut edes muuta kuin sanoa, niin terveys ja elämä oli taattu. Mutta ojentamalla kätensä ja koskettamalla Hän osoitti rakkauttansa.

Kun Hän otti pienet lapset syliinsä, Hän osoitti Jumalan rakkautta. Tämän rakkauden Pyhä Henki haluaa virtaavan muille meidän elämämme kautta (Joh. 7:38).

Jeesus ei käyttänyt Jumalalta saamiaan voimia, jotta hyötyisi niistä itse. Kun samarialaiset kieltäytyivät osoittamasta Jeesukselle vieraanvaraisuutta kylässään, Jaakob ja Johannes loukkaantuivat.

Veljekset halusivat kostoksi käskeä tulen alas taivaasta (Luuk. 9:54). Jeesus sen sijaan näki samarialaiset Isänsä rakastettuina, osana niiden syntisten joukkoa, joiden puolesta Hän kuolisi. Hän näki heidät satona, jota Hän oli tullut kokoamaan.

Jatkuu osassa; Välittävät lähinnä itsestään

[rita4]

Välittävät lähinnä itsestään

Jeesus on nykyään kiinnostunut samasta asiasta meidän maailmassamme kuin ennen, maan päällä ollessaan - siitä, että sato saadaan kokoon.

Sen sijaan nämä miehet välittivät usein enemmän itsestään kuin tavoittamattomien ihmisten kohtaamisesta. Siksi he, kun tapasivat ihmisiä, eivät kyenneet näkemään heitä Kristuksen näkökulmasta.

Jeesus näki ihmiset sellaisina kuin he olivat ja rakasti heitä. Hänen rakkautensa oli tavoittavaa rakkautta. Se näytti maailmalle koko Hänen lunastavan suunnitelmansa.

Jeesus tavoitti niitä, joihin koski, ja heidän tarpeensa kosketti Häntä. Katso Jeesusta ja opi, miten Hän haluaa, että sinun rakkautesi tavoittaa muita.

Jatkuu osassa; Mahdollisuuksien näky sinullekin

[rita4]

Mahdollisuuksien näky sinullekin

Kristittyjen tulisi olla Jeesuksen lailla tietoisia ihmisistä, tarpeista ja sadosta. Kun eräs nuori mies lähestyi Jeesusta, Vapahtaja rakasti tätä ja ajatteli, miten paljon tulevaisuuden mahdollisuuksia tämän elämässä olisi, jos hän vain seuraisi Jeesusta.

Kalastajaa katsoessaan Hän näki, että tästä voisi tulla sielujen kalastaja. Hänen silmissään syntinen nainen oli puhdas Jumalan lapsi, joksi tämä voisi tulla saatuaan syntinsä anteeksi.

Jeesuksen opetuslapset näkivät sadonkorjuun sen sijaan jossakin tulevaisuudessa, mutta he eivät nähneet, että ihmiset olivat satoa juuri nyt. Jeesus oli eri mieltä. Hän sanoi, että sadonkorjuun aika oli nyt. Satoa on aina keskuudessamme, jos meillä vain on silmät nähdä.

Jeesus osoitti heitä lähestyviä samarialaisia ja sanoi: " Minä sanon teille: kohottakaa katseenne ja katselkaa vainioita, sillä ne ovat vaalenneet sadonkorjuuta varten" (Joh. 4:35). Samarialaiset olivat yksi maan sadonkorjuun pelloista. Jeesus sanoi; "Nähkää ihmiset satona ja tulkaa tietoiseksi sadosta. Keskittykää siihen, miten mahdollista hengellistä satoa kaikki maan ihmiset ovat."

Jeesus opetti kolme asiaa sadonkorjuusta:

Sisäistäkää näky ihmisistä satona. Kun elätte päivittäistä elämää, kulkekaa silmät avoinna. Nähkää ihmiset ja heidän tarpeensa. Nähkää heidät satona.

Jeesuksen opetuslapset eivät tunteneet niitä samarialaisia, joita Jeesus osoitti. Opetuslapset eivät tienneet heidän nimiään eivätkä juuri mitään heistä. Jeesus kuitenkin sanoi: "Katsokaa! Nämä ihmiset ovat osa sadonkorjuuta."

Kun näette ihmisiä, jotka tarvitsevat Jeesusta, nähkää heidät sellaisina mitä he voivat olla Kristuksessa. Nähkää, mitä he voisivat merkitä Kristuksen asialle. Nähkää heidät ihmisinä, joita Jeesus rakasti niin paljon, että oli valmis kuolemaan heidän puolestaan. Rakastakaa heitä siten ja rukoilkaa heidän puolestaan (Joh. 4:35).

Rukoilkaa sadonkorjuun puolesta. Rukoilkaa kaikkien puolesta, joita tapaatte tai joiden kanssa olette tekemisissä. Rukoilkaa niiden puolesta, jotka palvelevat teitä yrityksissä, päivittäisessä elämässä tai matkustaessanne. Rukoilkaa leikkivien lasten puolesta, liikenenvaloissa viereenne pysähtyvien autokuskien puolesta sekä niiden puolesta, joiden kanssa jonotate kaupan kassalla.

Wesley L. Duewel

[rita4]

Mietin sairautta, sairaaksi tulemista, sekä miten niin usein nuo sairaudet vain lisääntyvät elämässämme. Sen sijaan, että: ne vähesi ja loppuisi kokonaan, niin aina kun jokin vaiva/sairaus on tullut, niin eipä mee kauaakaan kun tuleekin jo toinen, uusi vaiva sen entisen lisäksi, kuin päälle ja taas kohta jotain uutta, joka masentaa mielen, kun rukoilee parantumista, sekä käy rukoiltavana ja öljylläkin veljet voitelee ja rukoilee, niin ei.. ei vain parannu. Saattaapa jopa tuntua, ettei Jumala edes haluakkaan minua parantaa, vaan enempikin lisätä taakkaa, murhetta, kipua.. Ja epäusko/epätoivo saattaa iskeä, sekä lamaannuttaa mielen, jopa uskonliekinkin melkein kuin saada sammumaan..

Jeesus tavoitti niitä, joihin koski, ja heidän tarpeensa kosketti Häntä. Katso Jeesusta ja opi, miten Hän haluaa, että sinun rakkautesi tavoittaa muita.

Tämä kohta sitä lukiessani kuin riipaisi syvältä sisimmästäni; "Osaanko minä olla tuollainen, kuin Jeesus oli ja on; 'välittää toisesta, kärsivästä, tulla samalle tasolle kanssaan, puhua, kuunnella, välittää, ymmärtää, osoittaa rakkautta ja välittämistäni toista sairasta ja kärsivää ihmistä kohtaan; lohduttaen, säälien terveellä tavalla ja joskus jopa vain vaietenkin?!"

Vaikka itselläni onkin hyvin moniakin sairauksia ja kipuja (koviakin), kaikenlaisia vaivoja ja uusia näyttää taas vain satelevan ja on vähän kuin sellainen olo, että: Hei; Mikäs tämän tarkoitus nyt taas olikaan, haloo?! Niin,.. sanon tämän Hyvin alhaalta ja arkana, niin.. Että: olen kuin alkanut oppia hyväksymäänkin asioita, sairauksia, hylkäämisiä, loukkauksiakin, ym.. Ja se kaikki mitä on ollut ja tullut elämääni, niin se on pienen kapinoinnin jälkeen vienyt minua kuin vain lähemmäksi Jeesustani,Auttajaani, kun ei ole ollut ketään muuta, joka olisi edes halunnut, tai jaksanut, kiinnostua siitä; Mitä minulle tapahtuu, kuuluu, mitä tunnen, miten jaksan, kestän, tms.. Ja kuka auttaisi minua? Kuka tulisi rinnalleni ja olisi vaikka sitten vain ihan hiljaa, mutta olemus ja katse kertoisivat ymmärryksestä.

Sairautta on niin paljon ja moni uskovakin sairastaa mitä ihmeellisempiäkin sairauksia ja vaivoja ja eikä vain parane, vaikka kuinka rukoiltaisiin puolestaan. Moni kulkee ja käy kuin rukousmyllyssä, saamatta apua ja sitten hän taas vain pettyy lisää, kun ei parantunutkaan, ei Jumala koskettanutkaan...parantamalla. Nythän on kuin vallalla ajatus, ettei uskovan tarvitse, tai ei edes kuulukaan sairastua, sairastaa ja jos on sairas eikä parane, niin sitten on syntiä sydämmellä, tai jotain muuta Jumalan tahtoa vastustavaa. Tosi ilkeää minusta sanoa, tai edes ajatella kenestäkään noin, koska näkisin tänä armon päivänämme, että: Jumala saattaa antaa meidän sairastua ja sairastellakin, parantumatta, sen sijaan niitä tulee vain lisää, erilaisia vaivoja, niin se on myöskin sitä, että: Hän tahtoo kuin vetää sitä kautta ihmistä, omaansa itseään lähelle, lähemmäksi vain; elämään ja oppimaan siitä, mitä: Hän tahtoo meille puhua sekä antaa, siis; Rauhansa ja voimansa, jota Hän tahtoo antaa/lahjoittaa omalleen, koska Hän rakastaa jokaista lastaan.

Kun itselleni tuli nyt viikko sitten taas uusi juttu, sairaus ja sitä nyt sit tutkitaan kyllä, niin tuntuihan se aluksi, ettei tää voi edes olla tottakaan, apuuva: taas vain lisää sairastamista.. Mutta sitten sain siinä miettiessäni kuitenkin sydämelleni kuin valtavan taivas kaipuun; päästä jo kotiin, sekä samala, kuin: voiman jaksaa taas tämäkin, sekä kestää, ja tulla vain yhä lähemmäksi ristiäkin sekä ristin Herraa Jeesusta Kristusta ja vain jäädä Hänen sylihoitoonsa, varaansa, luottaen: ettei mitään tapahdu, joka ei olisi Isän tiedossa, sallimaakin. Se toi rauhan sydämeeni ja lepo Herrassa palasi jälleen, sekä halu saada olla kärsivien rinnalla: Välittää, ymmärtää, rohkaista, tukea, lohduttaa toisia sairaita ja kärsiviä, eikä niinkään katsoa vain itseeni ja elää kuin itsesäälissä, ei!

Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa ja harvapa meistä sitä pystyy ymmärtämään, että: miksi on näin, miksi sairastan, miksi ne ei jo lopu, ja miksi en parane niistä. Ne on vain ja pysyy, aika usealla uskovallakin, tahdoimmepa sitä sitten tai emme. Ja kukapa nyt sairas haluaisi olla; Ei kukaan!

Kestää sekä vain suostua katsomaan; poispäin itsestään.. Vaikka nyt sitten toisia kärsiviä, sekä tsempata heitä, olla lähellään, välittää.. Kas siinäpä sitä onkin jo sairastavalle ihmiselle tehtävää. Mutta, tietenkin oman jaksamisen rajoissa, ei mitään yltiöpäistä yrittämistä. Vaan kun käännämme katseemme ja ajatuksemmekin pois itsestämme ja huomaamme, että on muitakin sairaita uskovia ihmisiä, niin tavallaan, niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin se saattaa lohduttaa ja vahvistaakin meitä taas jaksamaan niiden omien kipujen ja ongelmien, vaivojemme kanssa taistelua. Tai sitten ei. Se, kun riippuu paljolti meistä itsestämmekin, ja kuka sanoo, etteikö Isä antaisi meille sairaille ja vaivaisille vielä terveempiäkin päiviä.. tai sitten ei. Kaikki On Isän kädessä, ei meidän, eikä niiden rukoilijoidemmekaan kädessä, ehei.

Mutta minulla on ollut ajatus, että: "Vaikka sairaana, mutta perille mennään, vaikka kontaten!"

Joh. 11:
1 Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana.
2 Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä.
3 Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa".
4 Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi".
5 Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
34 ja hän sanoi: "Mihin te panitte hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule ja katso".
35 Ja Jeesus itki.
36 Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!"
37 Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?"

38 Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi.
39 Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää".

40 Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?"
41 Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut.
42 Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut."
43 Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!"

44 Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä".
45 Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.

Tämä Raamatunpaikka koskettaa minua joka kerta syvältä ja kuinka sanotaan, että: Lasarus oli Jeesukselle rakas. Mekin olemme Jeesukselle rakkaita, vaikka sairastammekin, tai emme sairasta. sairas ei ole Isän silmissä/ edessä sen huonompi uskovana, kuin tervekään on. Tuosta nousee mieleeni se Valtava ylösnousemusvoima, joka Jeesuksessamme meilläkin on uskovina, omanaan, kun tahdomme pysyä omanaan ja seurata vain yksin Häntä. Kärsiä tähtensä ja nimensäkin tähden. Olla vajavaisia ja heikkoja, herkkiä, tai vahvaluonteisia, sairastaa, tai olla terve.. Tärkeintä on sitten vain yksi ja se on halu totella Sanaansa, seurata Vain Häntä, eikä ihmisiä, niitä hyviäkään puhujia, ihmeiden tekijöitä.. Hän Jeesuksemme on ainoa oikea Ihme , jota on turvallista kuunnella, uskoa Häneen, seurata Häntä, sekä elää kuuliaisuudessa, suostuen kuolemaan itsellemme..maailmalle, omille haluillemme, tai jopa suostua viimeinkin nöyränä polvistumaan eteensä ja sanoa;

" Minä kiitän sinua Herra, Jeesus Kristus, joka olit ja joka olet ainiaan. Joka sallit minun sairastua näin vaikeasti, mutta siltikään et ole hylännyt minua, vaan huolehdit minusta päivittäin ja kaikista tarpeistani, ym. Opeta minua kiittämään vaikeuksistakin, sairauksistani, sekä iloitsemaan, kun saan olla Sinun lähelläsi, omanasi, johdatuksessasi loppuun asti, kunnes kirkkauden ranta jo edessäni odottaa pääsyä; Jumalan lasten kirkkauteen ja ihanuuteen, rauhaan ja lepoon, jossa ei enää ole murhetta, eikä kipua, kyyneliä. Vaan on vain iloa ja rauhaa, terveyttä.. Kiitos Jeesus, että: opetat minua hyväksymään kaiken sen mitä en voi itse muuttaa. Ja muuttaa sen, minkä Sinä tahdot minun uskonelämässäni, arjessanikin jne muuttuvan!" Amen!