Mikä kimmoitti tuollaisen ajatuksen on varmastikin se, kun jälleen kerran, ties kuinka monennen kerran huomasin ja tajusin, miten ihmeellisesti Jumala huolehtii minunkin kurjan asioista ja terveydestä. Minä itse oon menny köhinäni ym kanssa vain päivästä toiseen ja koittanu kuin jaksaa. Olen kuin sallinut itselleni välinpitämttömyyden omaa terveyttäni ja jaksamistanikin ajatellen ja selitellyt sitä väsymiselläni ja hyökkäyksillä ja..
Ja olenkin ollut väsynyt ja hyökkäykset ovat välillä tosi rankkojakin jotka vievät melkein masennukseenkin asti.. Ja kun on joutunut kuin maksaan niin kamalan kalliin hinnan; päättäessäni lähteä koko sydämisesti seuraamaan, sekä tottelemaan Herraani Jeesusta Kristusta, niin.. Onhan ollut luopumista rakkaistani, rakkaista asioistakin, totutuista tavoistani, lihantahdon on kuoltava ja se on ristiinnaulittava joka ikinen päivä ristille. On myöskin ollut tosi isoja kysymysmerkkejä ilmassa ym ym.. Tie on ollut raskas ja kovakin, mutta silti se on ollut niin siunattu ja on oppinut turvautumaan yhä enemmän vain Herraan ja jäämään ristinsä juurelle pyytäen veren puhdistavaa voimaansa, ym..
Nyt sitten soitin ajan maanantaina tk,n poskionteloideni takia ja korvanikin takia ja sain heti seuraavalle päivälle ajan, jota kyllä rehellisesti sanottuna ihmettelin, että: "Mites mä nyt noin heti sain ajan ja sopivaan aikaankin vielä?!" Ja sit eilen aamusella kävin sairaanhoitajalla, joka olikin oikein mukava ja asiallinen, työnintoa täynnä oleva.
Hän kuunteli keuhkoni, katsoin kurkun, korvat, poskiontelot ja kyseli kaikenlaista. Ja siinä kuin vasta itsekin tajusin, miten olin taas ollut välinpitämätön omien vaivojeni takia ja vain siirtänyt ja siirtänyt tk,n menoani, kun olin ajatellut, etten saa kuitenkaan sieltä apuja. Ja tilanteeni oli aika hankala juuri tuon bronktokiesani takia. Noh, se pimu vaihtoi lääkitykseni ja laitoi pef-mittauksiin ja nyt kun mieheni haki aamusella ne lääkkeeni apteekista, niin ensin kauhistuin lääkkeiden määrää ja sit vasta aloin kuin tajuta, miten taas oli Isä asialla ja sain juuri ne lääkkeet, joita nyt tarvitsenkin; limaisuuteeni ym..Ja kuinka tarkka oli taas aikataulu näissäkin asioissa.
En ole koskaan edes kuvitellutkaan, että; Jumalan pitäisi minut parantaa kaikesta ja ettei uskova voi myöskin sairastua ja sairastaa. Elikkäs; en ole mennarioppia itselleni mieltänyt..Vaan kaikella on oma tarkoituksensa, myöskin sairaudet on myöskin uskovan elämään kuuluvia. Ja kaikki eivät aina parane, sekin kuuluu asiaan. Joillekin sairaus voi olla myöskin Herran keino pitää uskova ristinsä juurella ja uskossa elävänä, koska parantuessaan saattaisikin käydä niin, ettei enää usko sillai kiinnostakaan, vaan se muuttuukin vain uskonnollisuudeksi.
Nyt mennään näillä eväillä ja kuulostellaan.. Niin, uskon yhä silti, että; Herra haluaa meidän panostavan omaan jaksamiseemme ja terveyteemme, vaikka onkin näitä ns pysyviäkin sairauksia, jotka ei selveästikään tuu koskaan kokonaan parantuunkaan. Herra antoi, Herra otti: kiitetty olkoon silti Herran nimi! Amen!
Matt. 25:36 ...minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.' ja tämä; Jes. 38:1-
