Kun sinulla on kipuja

[rita4]

David Wilkerson

Tavalla tai toisella meihin kaikkiin koskee. Jokainen kantaa oman kipunsa taakkaa.

Kun sinua on loukattu syvästi, kukaan ei voi poistaa sisäisiä pelkojasi ja syvintä ahdistustasi. Ei paras ystäväkään voi ymmärtää, millaista taistelua käyt läpi tai kuinka pahasti olet haavoittunut.

Onko jossain lääkettä särkyneeseen sydämeen? Onko parannusta noihin syviin, sisäisiin kipuihin? Voiko palasia laittaa takaisin paikoilleen ja tehdä sydämestä entistä vahvemman? Kyllä! Ehdottomasti voi! Jos ei niin olisi, Jumalan Sana olisi huijausta ja Jumala itse olisi valehtelija. Niin ei voi olla!

Jumala ei luvannut sinulle kivutonta elämäntietä. Hän lupasi sinulle "pakotien". Hän lupasi auttaa sinua kestämään kivut. Hän vahvistaa askeleitasi, kun heikkous panee sinut horjumaan.

Meidän rakastava Isämme sanoi: "Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." (1.Kor. 10:13)

Taivaallinen Isä vartioi väsymättömin silmin. Hän havaitsee jokaisen liikkeesi, pullottaa jokaisen kyyneleesi. Hän samaistuu tuskiisi, tuntee kaiken kipusi. Hän ei ikinä salli sinun hukkuvan kyyneliisi, ei kivun heikentää mieltäsi. Hän lupaa tulla hätiin oikealla hetkellä, pyyhkimään pois kyyneleesi ja antamaan vaikeroinnin sijaan ilon.

Sinulla on mahdollisuus tehdä sydämesi onnelliseksi ja iloita Herrassa. Jumalan katse on suuntautunut sinuun - ja hän kehottaa nousemaan ylös ja pudistamaan päältäsi kaikki nuo epäilyksiä aiheuttavat pelot.

[rita4]

Tavalla tai toisella meihin kaikkiin koskee. Jokainen kantaa oman kipunsa taakkaa.

Kun sinua on loukattu syvästi, kukaan ei voi poistaa sisäisiä pelkojasi ja syvintä ahdistustasi. Ei paras ystäväkään voi ymmärtää, millaista taistelua käyt läpi tai kuinka pahasti olet haavoittunut.

Onko jossain lääkettä särkyneeseen sydämeen? Onko parannusta noihin syviin, sisäisiin kipuihin? Voiko palasia laittaa takaisin paikoilleen ja tehdä sydämestä entistä vahvemman? Kyllä! Ehdottomasti voi! Jos ei niin olisi, Jumalan Sana olisi huijausta ja Jumala itse olisi valehtelija. Niin ei voi olla!

Jumala ei luvannut sinulle kivutonta elämäntietä. Hän lupasi sinulle "pakotien". Hän lupasi auttaa sinua kestämään kivut. Hän vahvistaa askeleitasi, kun heikkous panee sinut horjumaan.

Kello on jo paljon, mutta kun nukkumisesta ei tullut kipujeni takia mitään, niin aattelin käyttää aikani kirjoittamiseen ja yrittää hiukan myöhemmin taas nukkumistakin. Se on tätä minun elämääni. Mutta en valita,enää, sillä olen alkanut kuin oppia hyväksymään jollakin tasolla jo nämä yövalvomisetkin ja kivut, jotka eivät anna nukkua ja välillä ei edes kunnolla kävellä päivisinkään, tai tehdä käsillä mitään. Kuitenkin koen kaikessa Isän, Jumalani hyvän huolenpidon, koska Hän antaa minulle voimaa jaksaa ja kestää..Hän ymmärtää minua, sekä tuntee minut joka solultani, läpikotaisin. Hän vie ahjoon, hioo, muokkaa, tekee uuttakin..

Empä usko, että ihan kivutonta ihmistä edes on olemassakaan. Ehkei tällaisia monia ja vaikeitakin kipuja, vaivoja kuin nyt esim minulla on, mutta jotain muuta kipua. Ehkä sydämen kipua, kun omaiset eivät ole uskossa ja eivät ole edes kinnostunetkaan uskon asioista. Tms..

Voin puhua vain omasta osastani elämässä ja sydämen tasolla. Me koemme asioita niin kovin eri tavoin. Joku on herkempi, eikä tahdo jaksaa, kestää, ei oikein osaa mennä rukoukseenkaan pyytämään apua ja voimaa, johdatusta, ym. Kun taas joku toinen on ehkä vahvempi kestämään vastoinkäymisiäkin paremmin ja päättää mennä polvilleen, vaikka polvet ei kärsiskään sellaista ja ajatuksella; tuli mitä tuli, niin nöyrryn edessään: kyllläpä Isä sit puhaltaa pipiin.. Ja sen myötä alkaa päästä kuin lähemmäksi Herraa Jeesustakin sekä kuin oppii jutteleen asiansa Hänelle, niin ja jättämään ne asiansa Hänelle, niin eipä sit tarttekaan kantaa niitä kivirekenä mukanaan. Oppia tulemaan jälleen lapseksi, Jumalan lapseksi, joka luottaa taivaan Isään. Eikä ne kivut ja surut, epävarmuuskaan, tai mitä se sitten onkin, niin se ei kulje enää mukana kuin mörkönä, vaan saa sen laskea sinne Golgatan verisen ristin juurelle..Jeesuksen jalkojen juureen.

Olenhan minä miettinyt tätä elämääni ja miten en ole koskaan, koko elämäni aikana päässyt ns helpolla mistään, vaan koetusta, vaikeutta on riittänyt syntymästäni lähtien tähän armon päivään saakka, sekä läheisteni henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa..Kumpikin puoli on tullut tutuiksi elämäni varrella ja on yhä lasteni ja .. takia, kun he käänsivät minulle selkänsä ja hylkäsivät minut syystä, jota en edes edelleenkään käsitä. . Taakka on joskus tuntunut ylivoimaiseltakin kestää tai ymmärtää; Miksi? Miksi juuri minulle, joka haluan kaikille vain hyvää ja rakastan lapsiani ja lapsenlapsianikin..?

Mutta tänään uutena armon päivänämme, ehkä jo jotain, kuin kaukaa, heikosti alan ymmärtääkin. Ja se on sitä: lihantahdolle kuolemista, se on Jeesuksen paikan tulemista sydämeeni nro ykköseksi, jne.. Jäljelle jää vain Jeesus Kristus ja Hänen ihmeellinen läsnäolonsa ja rakkautensa, armonsa ja anteeksiantonsa. Tahtonsa käyttää työssään minuakin, joka en koe olevani mitään, jne..Mutta joka Tahdon palvella Elävää Jumalaa.

Meidän rakastava Isämme sanoi: "Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." (1.Kor. 10:13)

Taivaallinen Isä vartioi väsymättömin silmin. Hän havaitsee jokaisen liikkeesi, pullottaa jokaisen kyyneleesi. Hän samaistuu tuskiisi, tuntee kaiken kipusi. Hän ei ikinä salli sinun hukkuvan kyyneliisi, ei kivun heikentää mieltäsi. Hän lupaa tulla hätiin oikealla hetkellä, pyyhkimään pois kyyneleesi ja antamaan vaikeroinnin sijaan ilon.

Sinulla on mahdollisuus tehdä sydämesi onnelliseksi ja iloita Herrassa. Jumalan katse on suuntautunut sinuun - ja hän kehottaa nousemaan ylös ja pudistamaan päältäsi kaikki nuo epäilyksiä aiheuttavat pelot.

[rita4]

Kipua voi olla niin monenlaista. Emme voi puhua vain kolotuksesta, tai vain sydän suruista, jotka repii mieltämme ja vaikuttaa pisemmän päälle myöskin aivan varmasti fyysiseenkin jaksamiseemme ja kivun sieto kykyymme. Kipuahan voi olla jo kun oikein itseään kuin psyykkaa ja kokee, että särkee ja kolottaa, kun ei kestä mitään negatiivista, tai liiaksi tutkii itseään ja luulee sit kaiken olevan jotain vakavaa, vaikka se voiskin olla myöskin ihan henkisen puolen juttuja jotka sitten saavat tuntemaan ihan ruumillistakin kipua.. Menikö ulalle..?

Kävin maanantaina kipujenikin takia lääkärissä. Lääkäri katsoi minua käsi poskella ja sanoi; "Kylläpä sinulla onkin paljon ja monenmoisia nivelkipua!" Totta, niitä on ja olisin tosi onnellinen, ja kiitollinenkin, kun niistä jokin jo loppuisi ja vähenisi siis.. Mutta mitäs hulluja, niitähän tulee iän myötä vain lisää, sen sijaan, että jo alkais helpottaankin. Ja niiden kanssa on vain jaksettava ja pärjättävä, halus sitten tai ei..

Mutta yhden asian olen oppinut elämäni aikana.. Ja sehän on positiivinen ajattelu, jottei jää liiaksi kiinni murheisiinsa, tai kipuihinsakaan kiinni ja niitä murehtimaan, tai tekeen kärpäsestä härkästä, tms... Mutta siinäkin pitää aina muistaa se tosiasia, että me kukin olemme ihmisinä erilaisia ja me koemme asioita, kipua, ym eri tavoin ja kaikki ei ole niitä, jotka näkevät asioissa positiivisenkin puolen, vaikka aivan varmasti haluaisivatkin sellaisia olla. Ei siis syyllistetä, syytetä, arvostella ketään minkään kipukynnyksen tai vastoinkäymistenkään kestokyvyn takia, vaan koitetaan olla rinnallakulkijoina, olkapäinä, tsemppaajina ja rukoilijoina heidänkin lähellään, ystävinään, joilla on pessimistinen ja negatiivinen ajattelu, tai heikko kipukynnys. Tällainen ajatus vain nousi mieleeni, kun seuraan läheltä ihmisiä, omaisiani, ym joilla on heikko kivun sieto kyky ja kaikki on aina vähintäänkin syöpää tms pahaa, jos on jotain poikkeavaa normaalista; iholla, tms..Tai joka on heti lääkärissä, kun jotain on muutosta, nuhaa, tms..

Jeesushan kehotti ja kehottaa yhä; kantamaan toisten kuormia ja olemaan niitä, joilla on aina jotain rohkaisevaakin sanottavaa, kun pahaahan on niin helppoa puhua ja moittia, arvostella, syyttää, tai syyllistää. Mutta ollapa vain hiljaa rinnalla, kuunnella, välittää, etsiä jotain tietä kuin saada se toinen ihminen näkemään asioita kuin uusin silmin, Jumalan silmin ja menemään ristinsä juurelle kertomaan; miltä nyt tuntuu ja mikä pelottaa, tms..Voi, kun osaisinkin olla enemmän rokaisemassa etsimään Herran tahtoa ja kasvoja, apuaan, kuin mutiseen itsekseni, että: "On se nyt kumma kun se ei osaa etsiä mitään hyvää ja positiivista elämästään!" Tai; "Kun se on aina niin kipee, elää menneissä ja niitä kertaa, vaikka voisikin jo jättää menneet asiat, murheet, synkkyyden sinne ristin juurelle ja pyrkiä näkemään valoa: Kristus valoa elämässään, ja sen myötä kulkemaan eteenpäin, menneet unhottaen ja ojentaa vain käsi Jeesukselle, joka johtaa, kantaa, auttaa ja vie eteenpäin, nostaa ylös murhestakin ja rauhoittaa myrskyn aallokon pelkällä; Sanallaan!"

Jes. 40:
1 "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne.

2 "Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä."

3 Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.

4 Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi.

5 Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut."

6 Ääni sanoo: "Julista!" Toinen vastaa: "Mitä minun pitää julistaman?" Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:

7 ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa.

8 Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.

9 Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: "Katso, teidän Jumalanne!"

10 Katso, Herra, Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.

11 Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.

[rita4]

Kun sinulla on kipuja! Otampa tuon otsikon, kun itselläni on ollut nyt taas jonkin aikaa todella kovat kivut niin fyysisesti, kuin henkisen jaksamisenkin puolella. Kipua voi olla vaikka ja minkälaista ihmisen elämässä. Sen ei aina tarvitse tarkoittaa kolotusta tm kurjaa oloa, vaan se voi olla surua, ikävääkin ja masennusta, huolta ym.. Niin moni asia voi sairastuttaa sekä viedä ilon elämästä. Ja vaikeaa usein onkin iloita, tai kiittää Jumalaa, kun on hirveen kipeenä, tai elämä vain kuin potkii päähän eikä mikään tunnu oikein onnistuvan..

Näitä tässä jälleen mietiskelen, kun kävelyt ym tekemiset on aika rajallisia kipujeni takia. Mulle on aina ollut tietyllä tavalla ylpeydenkin aihe sanoa, että: "Minulla on korkea kipukynnys, enkä pienistä valittele!" Sitten säpsähdän kuin hereille: "Hei, minähän olenkin ylpeä ihminen, kun koroitan kykyäni kestää kipuja ja vaikeuksia!"

Ja mitä Raamattu sanoikaan ylpeyden hengestä: 1. Sam. 2:3 Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessänsä punnitaan teot.

Ja tämä meille tutumpi Raamatunpaikka; Jaak. 4:
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".

7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.

Minut nämä 2 Raamatunpaikkaa kuin pysäytti miettimään sitä, kuinka salakavalasti me itse kukin saatamme ollakin ylpeitä, sitä tiedostamattamme edes.

Mutta minä tiedän myöskin jo sen, tämän uskonvaellukseni aikana opitun, että: "Jumala antaa anteeksi meille sekä armahtaa meitä senkin synnin, ylpeyden synnin takia, kun olemme tehneet sitä tietämättämme ja ennenkaikkea kun vain tahdomme pyytää sitä Jeesukseltamme anteeksi sekä: muuttua siinäkin asiassa, siis tehdä parannusta (mielenmuutos)."

Nyt kun näitä tässä mietin ja pohdin omakohtaisesti, niin sydämestäni alkaakin nousta kiitosta Isälle, Jumalallemme, joka on Rakkauden Jumala ja Hän kyllä tietää minkälaista tekoa minä ja sinäkin rakas lukijani ja ystäväni olet ja sentähden Hän tahtookin auttaa meitä, vahvistaa, jopa parantaakin ja viedä lopulta meidät sinne taivaan kotiinkin, jossa ei enää ole kipuja, ei surua, murhetta, huolta.. Ei mitään mikä veisi meiltä sen ilon tai kiitosmielen pois sydämistämme. Näin on, Amen! Hallleluja!

Kiitos Jeesus, sä tiedät ja ymmärrät minuua/meitä parhaiten ja tahdot olla kanssani ja kanssamme sekä auttaa, johdattaa sitä tietä mikä kuitenkin on se parhain tie ja joka kerran taivaan kotiinkin meidät, omasi vie!

Lopuksi tahdon laittaa vielä tämä tutun Raamatunkohdan, niin itselleni, kuin sinullekin rakas kanssamatkaajani, jotta jaksaisimme ja kestäisimmekin ajan tuomat vaivat, koetukset, ym.. Herran Jeesuksemme avulla sekä Hänen voimassaan. Luetaan Sanaa ja rukoillaan sekä kiitellään Herraa, joka on kanssamme tuntui siltä tai sitten tai ei, näytti siltä sitten, tai sitten ei, niin: Hän Ei kuitenkaan jätä meitä yksin jaksamaan tai kestämään, vaan Hän tulee lähellemme, kuulee rukouksemme, Hän tietää kipumme ja vaivamme ja kun emme enää vain kuin jaksa, niin rakas ystäväni; kuule mitä sanon juuri sinulle nyt: Hän on Luvannut olla kanssame maailman loppuun asti; Amen! Eikä Hän lupaustaan petä. Uskalla uskoa se ja luottaa siihen! Kiitos siitä Herrallemme ainiaan!

2. Kor. 13:
5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
6 Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.
7 Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä.

8 Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.
9 Sillä me iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te olette voimalliset; sitä me rukoilemmekin, että te täydellisiksi tulisitte.

Ja vielä nämäkin; Luuk. 10:20 Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

1. Piet. 4:
12 Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
13 vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.
14 Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.

[rita4]

Niinpä niin, kun on kipuja, niin kyllähän se vie mehut elämästä, pakostakin. Ja kun ne kivut ovat jokapäiväisiä, kovia, ja mikään ei niihin oikein auta, koska ne on hermokipua niin en uskalla kovinkaan helposti enää hakea lääkettä hermokipuun, kun mullahan oli niitä aikoinaan ja olin kaikki aamut kuin pihalla ja muutenkaan, ei kiitos, ei ainakaan vielä..

Jos heittäytyisin siihen, etten uskalla mitään tehdä koska sen jälkeen aina, joka ainoa kerta tuun selästäni ja jaloistani sairaan kipeeksi lopuksi päivää, niin .. Ei, en mä osaa olla tekemättä mitään, kun on koko ikänsä aina tehnyt kaikenlaista. Niin pitäähän sitä aina jotakin koittaa muka tehä..

Sanotaanhan, että: "Liike on lääkettä!" Ja jossain määrin allekirjoitan sen lausuman. Koska jos en liikkuisi, koska pelkäisin kipeeksi tulemista, niin uskon, että: sittenhän mä vasta kipee oisinkin ja jumissa. Ei, kyllä liikkua pitää ja jotain aina koittaa tehdäkin, mutta pitää ottaa se järki siihen mukaan, eikä yrittää, tai ylittää omia voima ym varojaan.

Ja kun lähtee ulos käveleen, töpötteleen hiljakseen niin hiljaisuus, luonto rauhoittaa ja aivankuin unohtuu kipu, sekä saa samalla kuin ajatuksiaankin koottua paremmin ja niihin, siis ajatuksiinkin tulee kuin uusi näkökulma ja tenkkapoot selviää, aukeaa, tai jopa ihan poistuu mielestä häiritsemästä mieltä. Ainakin hetkeksi..

Ja ainahan me saamme uskovina tuoda kaiken, kipummekin ym Herran ristin juurelle, sekä kertoa Hänelle: miltä tuntuu ja pyytää apuaan, voimaansa, jopa parantumistakin sekä saamme sitä Jeesukseltamme rukoilla. Herra voi niin tahtoessaan kohdata meitä aivan yllättäen, ja jopa ihan parantaakin. Mutta ainakin auttaa meitä kestämään ja jaksamaan sen vaivan mikä kullakin sitten onkin riesanaan kropassaan..Tai mielen alueella, elämässään..

Minä itse olen ainakin huomannut, että kun vain Päättää olla rukouksessa sekä kiittää jo kuin etukäteenkin asioista, avusta, niin saa rauhan sydämelleen sekä voiman ja avunkin jaksaa sen päivän matkan kerrallaan. Emmehän tarvitsekaan.. ei kukaan meistä, kuin vain yksin sen yhden päivän matkan verran jaksaa ja mennä eteenpäin. Huominen ei ehkä tulekaan ja vaikka se tuleekin, niin sillä päivällä on sit omat jutut, ehkä murheetkin tms. Mutta meille on hyväksi oppia elämään vain päivän matka kerrallaan ja kiittää Jumalaamme siitä, ei huomisesta jota ei ole vielä edes tullut!

Päivä vain ja hetki kerrallansa

[rita4]

Jumala ei luvannut sinulle kivutonta elämäntietä. Hän lupasi sinulle "pakotien". Hän lupasi auttaa sinua kestämään kivut. Hän vahvistaa askeleitasi, kun heikkous panee sinut horjumaan.

Meidän rakastava Isämme sanoi: "Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." (1.Kor. 10:13)

Taivaallinen Isä vartioi väsymättömin silmin. Hän havaitsee jokaisen liikkeesi, pullottaa jokaisen kyyneleesi. Hän samaistuu tuskiisi, tuntee kaiken kipusi. Hän ei ikinä salli sinun hukkuvan kyyneliisi, ei kivun heikentää mieltäsi. Hän lupaa tulla hätiin oikealla hetkellä, pyyhkimään pois kyyneleesi ja antamaan vaikeroinnin sijaan ilon.

Sinulla on mahdollisuus tehdä sydämesi onnelliseksi ja iloita Herrassa. Jumalan katse on suuntautunut sinuun - ja hän kehottaa nousemaan ylös ja pudistamaan päältäsi kaikki nuo epäilyksiä aiheuttavat pelot.

Tuo kohta alkoi kuin lohduttaa ja rohkaista, puhua sydämelleni, kun olen nyt tuskaillut jo pitkästi toista kuukautta kipeän käteni/olkapääni takia, kun loukin sen koiran takia tammikuussa.

Ja aamulla kun taas otti niin aivoon, kun en tiedä miten käteni laittaisin että voisin nukkua edes hetkenkin aikaa ilman kipua, niin Herra alkoi puhua siitä, miten tärkeää on pyytää esirukousta ja jos mahdollista niin veljeä rukoilemaan ja voitelemaan öljylläkin .. Meillä kun kävi eilen 3 uskovaa ja yksi oli vanhemistovelikin. En sitä siinä eilen tajunnut edes ehdottaa, kun he tulivat käymään eri asian takia kokonaan, mutta harmittihan mua, kun sen tajusin, että oisin voinut pyytää voiteleen öljyllä ja rukoileenkin..

Jaak. 5:
13 Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta.
14 Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Toki Herra voi parantaa vaikka ei olisikaan toista uskovaa, tai ei ois mahdollista öljyllä voiteluunkaan. Me saamme itsekin rukoilla vaivojemme ja asioidemme puolesta ja on hyvä kiittää Jumalaa, kun Hän tahtoo kuulla rukouksemme sekä auttaa meitä myöskin!

Minä itse olen saanut useita kertoja parantua kun olen vain itse rukoillut, että: "Herra Jeesus, auta ja kosketa, ilmesty vaivassani, tms.." Tai vain kuin jättänyt itseni Herran Jeesuksen haavoitetun käden alle ja sillä uskolla mitä olen kulloinkin kokenut, omistanut, niin ja vain pyrkinyt luottamaan, että Jeesus tahtoo ilmestyä Auttajana ja Parantajanakin tahtonsa mukaan kohdallani! Jos se on vain Hänen tahtonsa?!

Ei minun uskoni ainakaan ole mikään luja, vahva, tms, ehei! Mutta sillä pienellä ja heikolla ns lapsenuskollani olen pyrkinyt pyytämään ja kiittämäänkin, siis rukoileen Vapahtajaani Jeesusta Kristusta auttaan mua kurjaa lastaan!

Tee sinäkin samoin, sillä Hänellä on Hyvä tahto ja Hän haluaa auttaa, tai ainakin vahvistaa, jotta jaksat aina päivän matkan eteenkinpäin..Siukkuja!

[rita4]

Ei Pisaraakaan Liikaa

Otampa tuon laulun tuohon alkuun. Se on juurikin noin; "Ei pisaraakaan liikaa!" Toki itestä hyvinkin usein tuntuu, että kaikkea vaikeaa ja sairautta on aivan liikaa, mutta sitten aloin taas ajatella, että: kaikella täytyy olla jokin muu tarkoitus, kuin että koen vaivoja, särkyjä, epäonnistumisia, ym ym..Koetusta on ollut viime aikoina vähän joka asian kautta ja kivut ovat välillä niin kovia että ei tekisi mieli edes liikkua, vaan: vain itkeä ja huutaa; Miksi pitää näin kovia särkyjä kestää ihmisen?!

2. Kor. 13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

Eräs ihminen sanoi, että en ole edes uskossakaan, koska en kestä koetusta ja kärsimystä. Tai kun kielenkäyttöni on mielestään sellaista, jollaista uskovat eivät sano, tai sellaista, sillä tavalla puhu? Ok. Se on hänen näkemyksensä, niin uskovaa kuin onkin..

Mietin tuossa, että tota ikääkin on jo ja vaivat vain lisääntyy, tai pysyvät. Ja tuo jalkavaivani ei vain ole parantunut, vaikka on ollut antibiootteja, on jalkahoitajakin käynyt ja veljet ovat voidelleet öljyllä ja rukoilleetkin, olen itse hoitanut sitä päivittäin ja montakin kertaa päivässä jo 7kk ajan. Nään niitä netin kautta, joilla ei ole edes käsiä, tai jalkoja tai on vain muuta ikävää vaivaa, jota ne ihmiset joutuvat kantamaan lopun elämäänsä, tms.. Koitan lohdutella itseäni, että mulla on ainakin kädet, vaikka nekin on heikossa kunnossa ja jalat, vaikka toinen on jatkuvasti puutunut (selkäleikkaus epäonnistui -18) ja nyt kun on ollut toi ns känsä varpaanvälissä joka on ja pysyy auki, tulehtuneena ja muut varpaat ovat vääntyneet jokainen eri suuntaan ja särkevät.. muista vaivoistani edes puhumattakaan..

Niin, varmaan moni voisi ajatella, että mua rangaistaan jostain, kun Jumala sallii noita kipuja ja vaivoja, rampaisuutta ym.. Mutta Ei mua rangaista, en ainakkkaan itse siihen usko, vaan mua hiotaan ja koetellaan jotain tulevaa varten ja vaikka koetus onkin tosi rankka kaikinpuolin, niin kestän sen vain pysymällä lähellä Jeesustani. Se pitää minut lähellä ristiä, Jeesustani, rukoillen ja Sanaansa tutkien. Usein en jaksa lukea kuin vain psalmeja, mutta haluan lukea joka päivä Raamattua.

Miten on sinun laitasi rakas ystäväni? Kestätkö sen kaiken mitä ehkä elämääsi on vuosien kuluessa tullut; kipua, vaivaisuutta, ihmissuhde ongelmia tai joitain tosi ikäviä asioita, joita et olisi halunnut kokea, saada? Miten olet kestänyt ne kaikki, tai oletko kenties saanut asioiden ylle tietynlaisen rauhan, että ne kaikki on vain kuitenkin loppujen lopuksi sinun parastasi ajatellen tarvittavia, jotta sinusta vahvistuisi ja kasvaisi Jumalan käyttöön sopiva astia; Herran oma, käyttöönsä suostuva Jumalan lapsi?! Me saamme kiukutellakin Isälle, onhan hän Isämme taivaassa joka on luonut meidät ja antanut meille elämän lahjan ja tahtoo vetää meidät rakkaudessaan kerran taivaan kotiinkin mukaansa asumaan, jne..

Mutta odottaisiko Hän sittenkin enempi meiltä omiltaan; suostumista, nöyrtymistä, lihallemme ja maailmallekin kuolemista, sekä kiitosta, kun Hän on luvannut Sanassaankin olla kanssamme ja auttaa meitä?!!

1. Piet. 5:
6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
7 ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".
8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.

Hoos. 6:
1 Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät.
2 Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.
3 Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.
4 Mitä on minun tehtävä sinulle, Efraim, mitä on minun tehtävä sinulle, Juuda, kun teidän rakkautenne on kuin aamun pilvi, kuin varhain haihtuva kaste?
5 Sentähden minä olen antanut heille iskuja profeettain kautta, olen kuolettanut heitä suuni sanoilla. Ja sinun tuomiosi nousevat kuin aamun valo.
6 Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja

Loppuun haluan laittaa tämän tutun ja ihanan laulun meille jokaiselle voimaksi jaksaa ja kestää tämä elämäntiemme: Yksin en kulje

[rita4]

Mietin jälleen tänäänkin sitä, kun näin siskoja ja veljiä, joilla on kipuja ja kaikenlaista hankaluutta elämässään, terveydessään.. Ja kun rakas tyttäreni on alkanut soitella äidille, kun on saanut koronasta pahoja jälkitauteja ja pelkää: "Mitä vielä tulee tai tapahtuu, kun nyt on jo noin kipeä monesta paikasta ja jaloistaankin voimat poissa ym?!" Vasta noin kovien kipujen ja vaivojen myötä on äitikin tullut jälleen mieleen.. Hyvä niin, jos edes noin..

Minulla on nyt sellainen vaihe ollut elämässäni... kun ei enää riitä oikean jalan puutuminen, kipu, varpaiden vääntyminen tms.. Vaan nyt on tullut lisäksi vasemman jalan jalkapöydän päälle särkevää kipua, kuin suonia repis ja särkis ja nilkka on niin sairaan kipee useasti, ettei sillä kävellä kuin just ja just sisällä ilman kenkiä. Ja silloinkin sattuu ja on vaikeaa askeltaa.. Selästähän se selvästi tulee, siis sieltä lähtee se kipu ja epäilen sitä hermovaivaksi siinäkin jalassa ja tietenkin nivelrikko ja fibro ym.. Ja se näyttää mokoma olevan vielä eri päivinä erilainen, siis, ei ole kahta melko hyvää pv, niin kuin ei myöskään ole kahta perättäistä pv jolloin liikkumiset ja tekemiset on liikuttu tai tehty. Vaan eilen en pystynyt käveleen juuri ollenkaan ja tänään pystyin hitaasti ja kipua kärsien toki nilkassa käveleen jonkin matkaa..

Mutta mitä olen ehkä jo kuin alkanut oppia? Sen, että; Aina kun pystyn pikkasenkin käveleen pisempään ja tekeen poikani ja koiramme kanssa pikku lenkinkin, niin sydämestäni nousee kiitosmieli taivaisiin. Ja nytkin kun käytiin kävelemässä pojan ja sessun kanssa ja pystyin jopa normaalia pisempäänkin liikkuun niin menin vielä ulkona käymään ja lauloin minulle hyvinkin rakkaaksi käynyttä kiitos laulua Luojalleni:Kiitos sulle,Jumalani

Nytkin särkee ja tekis jo mieli ottaa buranaa mutta ei se auta aina ja olen syönyt niitä taas aivan liian pitkään ja on pakko koittaa ottaa jotain muuta ..Ja koitan keskittyä johonkin muuhun hetkeksi, joka ois niin mielenkiintoista etä selviän särkyni kanssa. On yksi asia mikä on kuin noussut viime aikoina läheisemmäksi ja tärkeämmäksikin, kun on kipuja ja muutakin kaikenlaista vaivaa ja murhetta.. Niin olen alkanut kaivata sitä aikaa kun Jeesus kerran tulee noutamaan meitä omiaan taivaan kotiin tuulissa ja pilvissä ja sitten ei enää ole mitään kipua, särkyä, surua tms.. Sen täytyy olla aivan ihmeellistä ja ihanaa!!

1. Tess. 4:
13 Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
14 Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.

15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

18 Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

Tämähän on se Raamatunpaikka, jonka tajusin olevan Raamatusta vasta uskoontultuani, ja jonka olin saanut nähdä uninäyssä n 15 vuotiaana. Hän [Jeesus] saapuu satavarmasti ja silloin meidän tulee olla valmiita lähtemään mukaansa Karitan hääaterialle taivaaseen. Olenko minä silloin valmis lähtemään ja samalla päästä vapaaksi näistä maailman ajallisistakin murheista ja kivuista? Miten on sinun laitasi ystäväni kallis? Tämä kipu ja vaiva loppuu kerran, ehkä hyvinkin pian, ajan merkit puhuvat vahvasti sen puolesta.

Me voimme jäädä kuin suremaan ja valittamaan elämämme olosuhteita, kipuja tms.. Mutta me voimme myöskin polvistua Golgatan verisen ristin juurelle ja alkaa kertoa omin sanoin Herrallemme sitä, miltä meistä tuntuu ja miten emme ehkä enää kestä näitä vaivojamme ja vaikeuksiamme ja samalla pyytää Häntä auttamaan ja ottamaan pois murhemielen, ja jos se on Herramme tahto, niin parantamaan sairautemmekin.. Mutta jos ei niin tapahdukaan, niin auttaa meitä kestämään kaiken loppuun asti! Amen!

Fil. 3:
7 Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.

8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.

12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Voimia ja paljon kiitosmieltä, sekä rukousta, koska Herra on luvannut kuulla rukouksemme ja hän on kiitoksemme ansainnut..Niin minä ainakin ajattelen ja uskon..

Pertti Räty - Ilmestyskirjan lohdullinen sanoma - Hän pyyhkii kaikki kyyneleet

[rita4]

Jäin jälleen kuin miettimään otsikkoa; Kun sinulla on kipuja. Kipuakin on niin monenlaistakin laatua ja toinen ihminen kestää kipuja aika paljonkin ja pitkään ja vaieten tai vain hiljaa valittaen, niitä kantaa elämässään. Mutta sitten taas joku toinen ihminen ei tahdo kestää pienintäkään kipua ja ne on jo sellaiselle; hirveitä, saati jos ne kivut jatkuu ja vain pahenee, niin se on jo kuin kuolemantuomio sellaiselle ihmiselle. Puhutaan korkeasta, tai matalasta kipukynnyksestä, joka vaihtelee ja on erilainen jokaisella. Eikä silti kumpikaan ole toistaan huonompi jos ei parempikaan.. Olemmehan niin erilaisiksi luotuja joka ainoa eikä ole kahta samanlaista, en usko ainakaan niin olevan..Meidän vain pitää jokaisen joka on paremmin kipuja kestävä, niin silti meidän pitää pyrkiä ymmärtämään niitäkin jotka eivät kestä sairastumista, kipuja. Olla lähellä, välittää, jaksaa kuunnella ja rukoilla heidän puolestaan!

Minulla itselläni on ns korkea kipukynnys ollut jo niin kauan kuin muistiani riittää ja valitan aika harvoin, tai vain kun ihmettelen, miten tämä elämä voikin olla tällaista, että: Tänään olen sairaan kovissa kivuissa ja on erittäin vaikeaa olla ja liikkua ja mikään ei vain poista pahinta kipua, tms.. Ja huomenna taas asia voikin olla ihan toinen ja on paljon vähemmän sitä kipua ja vaivaa, jota minun pieni mieleni ei vain millään tahdo kuin ymmärtää, että: Miksi niin edes voi olla? Ja voiko ne kivut sitten olla ns psyykkisiä, eli mielenlaadun mukaan olevia? Toki huomaan usein, että kun olen surullinen, väsynyt, tressaantunut, huolissani jostain asiasta, pettynyt, tms niin aivan takuulla kivutkin ovat kovemmat silloin.. Siksi minulle esim musiikki on tullut kuin tietynlaiseksi pakenemistavaksi kun olen oikein kipeä ja tressaantunut tms.. Mutta kyllä ne kivut ja säryt ym on ihan todellisia vaikka olisin iloinenkin ja hyvillä mielin, mutta toki silloin vain kestän niitä paljon paremmin..

Olen seurannut 2 lastani joilla on erittäin matala kipukynnys ja minun on ollut aina hiukka vaikea ymmärtää, miten he kokevat kaikenlaisen kivun, vaivat, sairaudetkin niin kamalan voimakkaasti ja siitä sitten valittavat ihan jatkuvasti..Ja sitten vanhin poikani joka on todella sairas ja on vaikka ja mitä sairautta, ja jatkuvaa oys,sa hyppäämistäkin, leikauksia ja valtava määrä lääkkeitäkin, ym, niin hän ei juurikaan kivuistaan valita, puhu, vaikka nytkin näin kun hän kävi meitä auttelemassa miten kovat kivut hänellä oli käsissä, vatsan seudulla ja ties missä muuallakin.. Mutta hän ei anna periksi vaan tekee ja huilaa välillä ja sitten taas jatkaa..Just niin kuin minä itsekin toimin.

Minulle itselleni on yhä vain enemmän tullut halu ja tarve pyrkiä olemaan rukouksessa ja kantaa muita, niin tuntuu, kuin ne omat kivut ja vaivatkin ois helpompia kestää, kantaa, kun saan kantaa muita rukouksissani.. Toki olen monet monituiset kerrat saanut kokea yliluonnollisen parantumisen sekä avunkin Herraltamme ja ne tilanteet eivät takuulla unohdu koskaan, on ne olleet niin aivan uskomattomia tilanteita, kun moni vakavakin sairaus on vain kadonnut, tms..

Siksi haluankin rohkaista meitä kaikkia jatkamaan myöskin rukousta... toki itsemme puolesta ja tekemään parannusta, pysymään päivittäin siellä verisen ristin juurella rukoillen ja anoen, puhdistustaan Jeesukseltamme pyytäen, mutta myöskin kantavan heitä, joita tunnemme, tiedämme myöskin rukouksessa Golgatalle saamaan avun, voiman, parantumisenkin ja parannuksen hyviä hedelmiä kantaen, ilon sekä rauhan, levon sydämiinsä..Kun itse antaa ja kantaa toisia, niin samalla saa siunauksen ja saa itsekin avun ja ilon siitä ainakin, kun saa ja voi muitakin muistaa rukouksissaan ja jos mahdollista niin ihan livenäkin auttaa ja muistaa, rohkaista vain jaksamaan sekä uskomaan; Jeesuksen rakkauteen, sekä anteekisantoonsakin ym..

Gal. 6:2 Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.

Tämä siskon ja veljen laulu vielä lopuksi; Johanna ja Markku Ovaska

Sinua siunata tahdon ja voimia elämääsi rukoilla!!