Mielenalueen sairaudetkin voi parantua..

[rita4]

Tänään ajattelin hiukan kirjoittaa taas parantumisesta, mutta en fyysisestä parantumisesta, vaan henkisen/mielen alueen parantumisesta. Koska se on yhtä tärkeä alue meille ihmisille, kuin fyysinenkin puoli ja jos ei mieli ole kunnossa, niin silloin remppaa muukin kroppa. Olen oppinut näkemään ja tuntemaan erilaisia mielenalueen sairauksia ja miten ne vaikuttavat uskovan elämään ja fysiikaan, ihmissuhteisiin, uskossa pysymiseen ja siinä elämiseen, ym..

Nythän paljon koitetaan parantaa mielenalueen sairauksia eri tavoin ja lääkkeillä. Lääkkeitäkin tarvitaan, toki. Mutta suhtaudun niiden tuputtamiseen ihmisille hiukan arvellen, koska en jaksa uskoa että pelkkä tabletti/ kaksi auttaa, vaan tarvitaan paljon muutakin sen lisäksi. Tarvitaan rukousta, omaa halua parantua/muuttua, tukijoukkoja tsemppamaan/rinnalla kulkemaan, Herran kasvojen etsintää totuudessa ja en usko, enkä suosittele kenellekään ns "puoskareille" menoa. Puoskareina pidän niitä uskovia ja seurakuntia, joissa ajetaan riivaajia ja demoneita sairaasta ihmisestä ulos; Jeesuksen nimessä. Jeesus nimessä on toki voima ja Jeesuskin käski niitä poistumaan ihmisestä, mutta minusta liian usein sekoitetaan riivattu ihminen ja mielenalueen sairaudesta kärsivä ihminen ja pidetään sitä kuin samana asiana, jota se ei minusta ole, ehei! Laitan tähän pari linkkiä Raamatusta tästä aiheesta; Matteus 12:22 Ja tämä: Luuk. 8:27-39

Olen nyt tässä saanut, nimenomaan; saanut seurata miten Herra voi parantaa ihmisen mielenkin aluetta, kun ihmisellä itsellään on siihen oma halu, siis muutokseen. Ketäänhän ei Jumala väkisin paranna, tai auta, jos yhä vain kuin haluaa elää entisessä ja ajattelee, ettei voisi edes muka muuttua, parantua..Tai ettei Herra voi tätä aluetta minussa parantaa ja siihen apuaan antaa. Täytyy aina olla se oma halu ja rukous; "Herra auta ja muuta, paranna..kosketa!" Ja silloin Herra koskettaa, auttaa, alkaa muuttaa, murtaa vanhoja vääriäkin ajattelutapoja ja usein se tapahtuu pitkänkin prosessin kautta, mutta toki Jumala voi parantaa ja muuttaa kaiken juuri nyt ja tässä hetkessä.

Ois kiva kuulla muidenkin aatoksia ja huomioita tästä alueesta, koska se on kuitenkin hyvin tärkeä alue ihmisen kokonaisuutta ajatellenkin. Laitan vielä loppuun tämän Raamatunpaikan; Matt. 17:14-21

[rita4]

Siitä onkin jo kulunut aikaa kun tuota edellistä raapustelin. Ja monia asioita on kerinnyt tapahtua sen jälkeen, mutta silti tahdon yhä uskoa, että; Herra voi niin tahtoessaan parantaa mielenkin alueen sairaudet. Mutta yhtä paljon siinä tarvitaan omaakin halua muutokseen ja sanoisinko; etsimään elämäänsä Herran apua ja voimaa, elämään lähempänä veristä ristiäänkin, jotta usko voisi alkaa kasvaa ja vahvistua.

Mutta, niin.. viekö tämä aika mielen kaikkeen turhaankin ja etsimään sitä omaa apua asioihinsa? Kun mieli askaroi kaikessa muussa, kuin mikä on Herramme tahto omiaan kohtaan ja etsitäänkin vain niitä vaivoja itsestään ihan pekotiloihinkin asti, niin ei siinä uskokaan silloin kyllä pääse vahvistumaan/kasvamaan.

On tosi surullista, jos ja kun uskova elää vain silmät luotuina itseensä, eikä pysty kääntään katsettaan ristin Herraan, Jeesukseen Kristukseen ja siten etsimään, pyytämään apuaan ja voimaa jaksaa vaivojensa kanssa. Sillä, aivan varmasti Jeesus odottaa ja haluaa auttaa omiaan ja antaa kuin kokea, nähdä, ymmärtää, että; Hän on kaikessa aina kanssaan, tuntui tai näytti sitten miltä tahansa.

Ei pidä ymmärtää minua ja sanojani väärin, sillä en aliarvioi mitään sairautta, tunnetta, kokemustakaan, varsikaan mielen alueen sairauksia, ehei! Tiedän henk koht mitä se voi pahimmillaan olla, vaikka kuinka olisikin rukoileva ja Raamattuakin lukeva uskova. Mutta kun mieli järkkyy, niin ja masennus iskee, niin se on vain Jumalan ihme, että siitä kaikesta selviää hengissä, järjissään.. Ja sanon niin kuin tuossa äsken luin Jipun sanat, että; kaikella vaikeallakin on kuitenkin oma tarkoituksensa Herran suunnitemissa, maailmoissa.

Tiedämme jokainen Jeesukseen uskova, että; Hänen tulonsa on lähempänä kuin koskaan aikaisemmin ja sielunvihollinenkin on aktivoitunut saattamaan uskovia harhaan, niin ovelasti vielä, että; valitutkin jopa eksyvät, kun eivät hoksaa ja myöhemmin eivät enää edes välitä siitä, miten on eksynyt (koska uskoo yhä olevansa oikealla tiellä uskossaan) ja onkin uskonut valheen, mukamas Jumalan tahtona ja Sananakin; ja se onkin; Voi Voiih :toinen evankeliumi ja ottanut vastaan toisen jeesuksenkin ja sitä seuraa...kuin seuraisi Jumalan Poikaa.

Niin miten on sitten sellaisen uskovan, jolle uskossa eläminen on jo muutenkin usein hyvinkin vaikeaa ja etten sanoisi raskastakin ja uuvuttavaa, kun oma mieli ei ole kunnossa. Niin kyllä siinä silloin tarvitaan todella paljon toisia puhdas sydämisiä uskovia, jotta he jaksavat ja tahtovat olla rinnallaan ja rakkaudellisesti ohjata sellaista uskovaa, jolla mieli horjuu ja pelotkin ahdistaa, niin näkemään Jumalan mahdollisuudet ja avun, voiman, rakkauden, anteeksi annonkin, ym..

Rinnallakulkijoita siis tarvitaan ja kaivataan, sillä harvat haluavat olla tai jaksaa, kun reei ymmärretä miten paha olla sillä toisella voikin olla. Tuomion pasuunana kyllä osaa kuka vain olla ja sormella osoittelija. Mutta ollapa olkapäänä, korvana, tsemppaajana, ja lohduttajanakin ym.. Niin missähän ne uskovat mahtanevat nykyään olla; kyselen sitä, peräänkuulutan lämmintä ja armahtavaa, kärsivällistä sydäntä, joka ei elä vain itselleen, vaan mieluimmin elää toisille, niin kuin Jeesuskin eli. ?