Pekka Reinikainen
Aivoissamme on 100 miljardia hermosolua ja saman verran tukisoluja, mutta tämä on vasta ”jäävuoren huippu”, sillä kussakin hermoverkon liitoskohdassa on ällistyttävän monimutkainen synapsi, joka muodostaa täysin oman pienoismaailmansa.
Kukaan ei oikeastaan tiedä, miten aivot toimivat, mutta ne toimivat aivan varmasti eri tavalla, kuin tietokoneohjattu keinoäly AI. Aivosi toimivat ”kaurapuurolla” jopa 100 vuotta ilman että muisti täyttyy. Ne ovat myös hyvin paljon tietokonetta monimutkaisemmat. Jos tietokoneen virtapiirin purkaa, se toimii huonosti tai ei ollenkaan. Aivot sen sijaan toipuvat pienistä vaurioista. Jos saat aivovaurion, toiset aivojen osat voidaan kuntouttaa osittain korvaamaan tuhoutunutta toimintaa.
Aivot ovat käsittämättömän monimutkaiset ja kytkettäviä hermosäikeitä on lähes miljoonan kilometrin verran. Jokaisessa kontaktissa on synapsi. Niitä on aivoissasi miljoona miljardia kappaletta. Tällaisia tiedon ”prosessoreita” on enemmän kuin kaikissa maailman älypuhelimissa yhteensä. Jotta voitaisiin kytkeä hermosolujen välinen liitos oikein, tarvitaan DNA:han digitaalisesti koodattu sähköverkkopiirustus. Sattumanvaraiset DNA:n mutaatiot eivät voi sellaista tietenkään tuottaa ameballe, josta ihmisen väitetään ”kehittyneen”. Oikosulkuja tulisi varmasti. Mutaatioista sen sijaan seuraa aivotoiminnan häiriöitä, sairauksia ja syöpäkasvaimia. Aivoja ei rakenneta DNA:n kopiointivirheiden avulla. Hermoston yksityiskohtaista biokemiaa ja fysiologiaa ymmärretään vain osittain. Ja kokonaisuuden toiminnasta tajuamme vasta alkeita. Emme tiedä miten hermosignaalien välittäminen solusta toiseen saa aikaan ajatuksen ja miten tästä seuraisi tietoisuus itsestä? Aivoissa on kerroksittain kompleksisuutta ja mysteerejä. Sielua ei ole onnistuttu paikallistamaan mihinkään hermosolujen ryppääseen.
Synapsin toiminta on ällistyttävää. Kun sähköinen signaali saapuu hermoa pitkin synapsiin, joka liittää hermosolun toiseen, sähkövirran jännitteen muutokset säätelevät molekyyleistä rakentuneiden solukanavien avautumista. Kanavat päästävät kalsiumioneja kulkemaan sisään, ja tämä vapauttaa pieniä molekyylipusseja, jotka sisältävät tarkasti määriteltyjä, kemiallisia välittäjämolekyylejä eli neurotransmittereita, jotka siirtyvät toisessa solussa oleviin vastaanottimiin, aivan kuin oikeat avaimet oikeisiin lukkoihin. Tästä seuraa toisten lukittujen kanavien avautuminen toisille ioneille ja seurauksena on, että solun sisään kertyy joko positiivisia tai negatiivisia varauksia. Jos positiivisia tulee tarpeeksi, tämä laukaisee jännitteestä riippuvaisen natriumkanavan avautumisen, ja tästä puolestaan seuraa tapahtumasarja, joka käynnistää viejähaarakkeen hermosyyn tiedonsiirron, ikään kuin sähkövirran avulla.
Kyseessä on monien rakenteiden, molekyylien, ”avainten ja lukkojen” tarkasti suunniteltu yhteistoiminta, johon tarvitaan monia erilaisia täsmämolekyylejä ja tehtävään suunniteltuja proteiineja, jotta tieto etenisi hermosäikeessä haluttuun suuntaan. Käytetyt täsmämolekyylit täytyy myös purkaa pienten nanokokoisten koneiden, entsyymien, avulla nopeasti – 20 millisekunnissa. Ja hermon on taas toimittava uudelleen yhden millisekunnin kuluttua eli jännitteelle herkkien natriumkanavien täytyy jälleen palata toimintakykyiseen normaalitilaan tässä ajassa. Riippuen ärsytyksen voimakkuudesta ja hermosäikeen läpimitasta, iso hermo pystyy toimimaan (eli käymään kaikki vaiheet läpi) noin 500–1000 kertaa sekunnissa.
Toiset tietoa välittävät molekyylit eli neuromodulaattorit puolestaan säätelevät neurotransmittereiden vapautumisnopeutta ja solun reagointia. Tähän säätelyyn liittyy usein monia välivaiheita ja erilaisia välittäviä molekyylejä, joista seuraa lisää monimutkaisuuden kerrostumia. Jotkut molekyylit menevät kuin oikea avain oikeaan lukkoon, josta seuraa yhä uusien kanavien avautuminen jne. Sadat proteiineista rakentuvat, täsmällisesti toimivat molekyylikoneet ovat välttämättömiä, jotta solujen väliset liittimet, synapsit, toimivat suunnitellulla tavalla.
Joskus on väitetty, että ihminen käyttää vain kymmenen prosenttia aivoistaan. Tämä ei tietenkään ole totta, vaan miljoona miljardia synapsiamme toimivat 24/7. Jos kuuntelet vaikkapa tätä kappaletta aivojesi kuuloalueen kymmenien miljoonien erikoistuneiden hermosolujen pilarit analysoivat sisäkorvasta tulevan sähköisen viestin musiikkielämykseksi. Silmien kautta tuleva sähköinen viesti näyttää laulajan ja katedraalin. Näiden elämyksien tuottamiseen tarvitaan jälleen uudet järjestelmät täsmämolekyyleineen. Pelkkä ilman värähtely ja hermosäikeiden sähkövirta sai tämän hienon musiikkielämyksen aikaan. Kaikki kiitos ja kunnia aivojesi Luojalle, johon voit olla henkilökohtaisessa rukousyhteydessä 24/7. Hän on kutonut sinut kokoon äitisi kohdussa (Ps. 139:13) ja luonut korvasi. Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi (Ps. 94:9).
Tuota jäin kuin miettiin, minkä tummensin. Sain 2 viikon välein 2 aivoinfarktia tasan 2 vuotta sitten ja sehän vaikutti moneenkin asiaan..Ei pelkästään,että vasen käteni meni voimattomaksi, vaan paljon myöhemmin siitä, taisi mennä ihan vuosi, kun olin yhä kuin "pihalla" eräissä asioissa. 
En nyt kuitenkaan kerro siitä, miten olin, ns tarkemmin, mutta olin kuin aivosumussa..Jotkin minulle täysin normaalit käytösmallit kohdatessani ikäviä asioita, oli kuin en tajuaisi mitä tapahtuu. Olin ns "pihalla" kuin lumiukko. Ei ollenkaan minun tapaistani, etten sanonut yhtään mitään... 
Mutta kaikki meni vuoden verran, kuin oisin kaikesta ulkopuolinen, vieras, tarpeetonkin ym.. 
Öisin sit itkin sitä, mutta päivisin en siitä pystynyt puhumaan.. Olin kuin lukossa, ja kaikki oli kuin epätodellista, vaikka se oli totta, ja olin pitkään kuin masentunut, outo, en tärkeä kenellekään, jne... 
