Parantumisen pakko!

Parantumisen pakko!

ViestiKirjoittaja rita4 » 24.01.2014 16:01

Sellainen ajatus on pyörinyt mielessäni, kun tuntuu ainakin sellaiselta, kun vain kuuntelee ja seuraa maailmaa, että: "Jumalan on 'pakko' parantaa, tai muuten hän ei ole Jumala, eikä rakkauskaan!?" Onko Jumalan siis pakko parantaa ollakseen Jumala ja rakkaus?

Itse olen monellakin tavalla sairas, aattelin sitä juuri tässä, että: miten monenlaista vaivaa sitä voikin yhdellä ihmisellä olla ja lisää vain tuli, kun annoin tehdä rannekanavan leikkaukset, jotka puuduttivat ja kipeyttivät ennen ihan vielä siedettävät sormeni. Nyt ne on tunnottomat, sairaan kipeät, kankeat.. "jip hurraa!" :( Muista vaivoistani nyt sen enempää edes puhumattakaan..

Älä nyt ajattele, etten haluaisi minäkin olla terve, tai ainakin melkein, toki haluan. Mutta se kapina vaihe on takana ja olen oppinut osaani tyytymään. Mitä muutakaan voisin? Miksi väsyttää ja murehduttaa itseään lisää, vain vastustaakseen sitä, mikä kuitenkin on totuutta elämässäni. Ei tulisi mieleenikään enään kuin alkaa vaatimaan, Ei! Vaan pyydän, jos pyydän nöyränä; Herra voisitko ainakin nuo sormeni parantaa. Tämä ei ole nöyrtistelyä, ei! Vaan elämä on laittanut nöyrälle paikalle ja kuin vain hyväksymään asiat ja tilanteetkin, sen mukaan kuin ne nyt on.

On helpompaa elää, kun suostuu, kuin että jos koko ajan vain kapinoi, tai juoksee eri käsien alla parantumista hakemassa. Jeesus voi parantaa minut tässä ja nyt, yksikseni ollen, jos hän vain niin tahtoo. Ei tarvita hienoja kokouksia, eikä mahtavia puhujia, tai parantamisen armolahjalla siunattuja saarnaajia, evankelistoja, tms, ei! Rukous riittää!

Fil. 4:11-13 [Biblia]
Enpä minä sitä sentähden sano, että minulta jotakin puuttuu; sillä minä olen oppinut, joissa minä olen, niihin tyytymään. Minä taidan nöyrä olla ja taidan myös korkia olla, minä olen aina ja kaikissa harjoitettu, taidan ravittu olla ja isota, hyötyä ja köyhtyä. Minä voin kaikki sen kautta, joka minun väkeväksi tekee, Kristuksen.


Tulipa tuo Raamatun paikka mieleeni tätä ajatellesani. Olla Kristuksessa Jeesuksessa! Kas sinäpä sitä onkin.. ja pystyä kuin hyväksymään se, mitä milloinkin on elämässä, siinä sitä vasta onkin siunaus. ;)
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9696
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: Parantumisen pakko!

ViestiKirjoittaja rita4 » 20.04.2014 13:03

Jatkan vielä tästä hiukan. Olen nyt jälleen paljon miettinyt sairautta ja terveyttä. Tämä oikein nousi pintaan ja mietteisiini,kun tunnen erään ihmisen jolla on syöpä ja juttelin hänen kanssaan tässä eräänä päivänä, niin se sai minut syvällisemmin miettiin kokonaisuutta.

Olen huomioinut etten enään itse rukoile terveyttä itselleni, vaan kiitän, kun jaksan nousta uuteen armon aamuun ja saan olla Herrani omana ja johdatuksessa tänäkin päivänä, särki, tai ei..Kai se sitten on suostumista ja .. :roll:

Uskon että tämä aikamme on lopun aikaa ja Jeesus voi tulla milloin vain noutamaan omiaan taivaan kotiin. Ja koska elämme viimeisiä aikoja, niin sairaudetkin lisääntyvät, pahenevat, ja ei enään löydykään lääkettä, apua niihin ja yhä uusia tauteja, tartuntoja löytyy maailmalla, jotka ovat ihmiselle täysin mahdottomia, koska niitä ei voida parantaa. Tämä varmasti tuottaa myöskin pelkoja, ahdistusta..

Olen miettinyt noita maailmalla aina siloin tällöin ilmentyneitä erilaisia sairauksia, joita sitten valitettavasti tulee suomeenkin, niin se miten niihin pitäisi ja pitää suhtautua Jumalan lapsena ja pelastettuna, niin...?! :think:

Meillä ei ole mitään hätää, kun saamme olla Jeesuksen verellä synneistämme puhtaaksi pestyinä ja vapautettuina. Mutta jos olemme mieltyneet johonkin sopimattomaan, tai väärän evankeliumin perässä juoksemaan, menemään aina sinne missä on "parantaja" paikalla, kerta toisensa jälkeen kuitenkaan parantumatta, niin oisko aika vain mennä polvilleen, laittaa lumpiot lattiaan ja pyytää Herraa paljastamaan tahtonsa, sekä totuutensa: itseään kohtaan, näyttämään, jos on syntiä sydämellä, tai on väärään suuntaan uskossaan menossa, tms..Koska se saattaa olla jopa syy ettei parane, jos on mieltynyt väärään, seuraa väärää julistajaa ja käy hänen kokouksissan, tai..Siksi onkin hyvä aina pyytää Herraa paljastamaan sen ja sen todellinen lähde, totuus siitä, jota uskoo ja seuraa..... Sillä saattaakin olla niin, että hän jota pidit raittiina, totuudellisena puhujana, onkin itsekin eksynyt ja vie sinua vain harhaan, väärään.. Ethän siis eksy hänen takiaan johon miellyit? :???:

Tällainen Raamatun kohta nousi sydämelleni tähän laitettavaksi;

Miika 3:5-7
Näin sanoo Herra niitä profeettoja vastaan, jotka eksyttävät minun kansaani, jotka huutavat: "Rauha!", kun heidän hampaissaan on purtavaa, mutta julistavat pyhän sodan sille, joka ei anna mitään heidän suuhunsa: Sentähden tulee teille yö, näkyjä vailla, teille tulee pimeys, ennustelua vailla. Aurinko laskee näiltä profeetoilta, ja päivä heiltä pimenee. Näkijät joutuvat häpeään, ja ennustelijat punastuvat. Kaikki he peittävät partansa, sillä Jumalan vastausta ei tule.


Minua jäi kuin puhuttelemaan tämä kohta; mutta julistavat pyhän sodan sille, joka ei anna mitään heidän suuhunsa

Voisiko tämä tarkoittaa meitä, jotka osaamme myöskin kuin kyseenalaistaa eri puhujien toimintaa, ja sitä; ovatko he sittenkään Jumalan lähettämiä profeettoja, julistajia? Ja koska uskallamme ja tahdommekin tarkistaa ensin aina: lähteen, taustat, ym, niin olemme näiden väärien profeettojen ja julistajien riesa, kiusanhenkiä, jotka tahtoisivat vaientaa meidät ja siten kuin puolustautua, niin että me vastustajat joutuisimme häpeään ja pilkatuiksi? Koska uhkaamme heidän talouttaan ja mainettaan, menestymistään. Tällainen ajatus vain nousi tuosta mieleeni.

Laitan vielä lopuksi tämän minkä myöskin koin voimakkaana kehotuksena laittaa tähän. Siion on aika hajalla nykyään ja Jerusalem... :cry:

Valit. 2:
8 Herra oli päättänyt turmella tytär Siionin muurit: hän jännitti mittanuoran, ei pidättänyt kättänsä hävittämästä, saattoi murheeseen varustukset ja muurit; ne yhdessä nääntyvät.
9 Sen portit ovat vajonneet maahan, hän poisti ja särki sen salvat. Sen kuningas ja ruhtinaat ovat pakanain seassa; lakia ei ole, eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta.

10 Maassa istuvat ääneti tytär Siionin vanhimmat. He ovat heittäneet tomua päänsä päälle, vyöttäytyneet säkkeihin; maata kohden ovat painaneet päänsä Jerusalemin neitsyet.
11 Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet, minun sisukseni kuohuvat, minun maksani on maahan vuodatettu tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla.
12 He sanovat äideillensä: "Missä on leipää ja viiniä?" kun he nääntyvät niinkuin kaatuneet kaupungin kaduilla, heittävät henkensä äitiensä syliin.

13 Minkä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua, tytär Jerusalem? Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua, neitsyt, tytär Siion? Sillä suuri niinkuin meri on sinun sortumisesi; kuka voi sinut parantaa?
14 Profeettasi ovat sinulle nähneet petollisia, äiteliä näkyjä. Eivät he ole paljastaneet sinun syntiäsi, niin että olisivat kääntäneet sinun kohtalosi, vaan ovat nähneet sinulle petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia.

15 Sinulle paukuttavat kämmeniänsä kaikki ohikulkijat, he viheltävät ja nyökyttävät ilkkuen päätänsä tytär Jerusalemille: "Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin kauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan ihastukseksi?"
16 Suu ammollaan sinua vastaan ovat kaikki sinun vihamiehesi. He viheltävät, kiristelevät hampaitaan ja sanovat: "Me olemme sen hävittäneet. Tämä on juuri se päivä, jota olemme toivoneet; se on meille tullut, olemme sen nähneet."

17 Herra on tehnyt, mitä oli aikonut. Hän on täyttänyt sanansa, sen, mitä oli päättänyt muinaisista päivistä asti: hän on repinyt alas säälimättä, on antanut vihamiesten iloita sinusta ja kohottanut sinun vihollistesi sarven.
18 Heidän sydämensä huutaa Herran puoleen. Sinä, tytär Siionin muuri, anna kyyneltesi virtana vuotaa yötä päivää! Älä suo itsellesi lepoa, älköön silmäteräsi ummistuko.
19 Nouse, kohota valitushuuto yöllä, kun alkavat yövartiot. Anna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä. Kohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elämän puolesta, kun ne nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa.


20 Katso, Herra, ja tarkkaa, ketä olet antanut tämän kohdata: pitäisikö vaimojen syödä oma hedelmänsä, vaalimansa pienet lapset; pitäisikö Herran pyhäkössä tapettaman papit ja profeetat?
21 Maassa, kaduilla, makaa nuorta ja vanhaa; minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat kaatuneet miekkaan. Sinä olet surmannut vihasi päivänä, olet teurastanut säälimättä.
22 Sinä kutsuit kuin juhlapäivän viettoon minun peljättäjäni joka taholta; eikä jäänyt Herran vihan päivänä pelastunutta, ei pakoonpäässyttä. Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut, ne minun vihamieheni lopetti.
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9696
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: Parantumisen pakko!

ViestiKirjoittaja rita4 » 21.05.2014 17:12

Jatkan vielä pikkasen, kun viimeinkin sain istahtaa tähän koneellekin ja oottaa että ruoka valmistuu ja pääsen saunaan. Lenkille ei ole asiaa tänäänkään, koska olen siivonnut talomme ulkorakennuksia nyt viikon päivät ja on tullut istutettua marjapuskia ja sitä ennen poltettua muutamana päivänä roskia pellolla pöntössä. Eli on tullut hommattua nyt 2 viikkoa joka päivä tuolla ulkosalla. Ja illat/yöt on tietäny jäsenissään ja selässä, että: 'On tehty hommia!' :-(

Mieheni koko ajan on koittanu toppuutella mua, mutta jotenkin nyt on ollut "virtaa" ja olenhan aina tykännyt siivota ja hommailla kaikenlaista. Mietin eilenkin tätä, miten mä nyt oon jaksanu, kun en aikaisempina vuosina ole jaksanu? Sillä urakka on ollu; aivan hirvee. :?

Mutta sitten muistin, tai mua muistutettiin ylhäältä, sitä, kuinka alan tehdä taas hommia ja pääsen liikkumaan, kun saan eläkkeen. Siitä, kun sen sain Herralta silloin, niin siitä on monia, monia vuosia jo aikaa..Siinä oli monia asioita, jotka jo ajattelin olleen vain oman pääni tuotosta, kun mikään niistä ei toteutunutkaan. Mutta Nyt sen oivalsin, ettei minulle oltu luvattukaan edes mitään täyttä terveyttä, ei! Vaan voimia jaksaa tehdä hommia ja olla Herrankin käytössä..Ja jotenkin olen saanut kuin huomata: saaneeni olla Herran käytössä, ja lähestyä ihmisiä nyt kuin eri tavoin..Ja omassa suvussani on nyt 2 syöpätapaustakin ja..

Olen kiitollinen kun Isä on auttanut ja auttaa minua! Ja huomaan tyytyväni osaani jo hiukan paremmin sairaanakin, kunhan vain saan olla Heran omana ja käytössään, silloin kun Hän tahtoo minuakin pikku piikastaan käyttää. ;)

Oppia hyväksymään, ettei parane, kas siinäpä prosessi, joka on vaikea ja raskas, mutta sen voi oppia jos vain niin tahtoo ja hyväksyy sairautensa ja kiinnittää huomionsa kaikkeen muuhun, tärkeämpään ja katse vain eteenpäin: Jeesukseen luoden, ristinsä juurella viipyen päivittäin. Se on sitä lihan kuolemista, sekä suostummista/nöyrtymistä. Ja taas nousee mieleeni se ajatus, kun 2006 olin allergioineni ym kanssa jo kuin kuolevaa tekevä, niin lopulta nousi enään vain ajatus: "Vaikka sairaana, mutta perille mennään!" Niin juuri; "Vaikka sairaana, mutta perille asti mennään, katse suunnattuna Golgatan keskimmäiseen ristiin ja Jeesukseen, ei itseeni!"

Laitan lopuksi tämän Ossi veljen laulaman laulun, johon yhdyn laulamaan...Taivas On Uskoni Määrä - Ossi Hämäläinen
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9696
Liittynyt: 20.10.2013 10:53


Paluu Jeesus Kristus; Ainoa Auttajamme ja Parantajamme!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron