Mietteitä ekunemiasta
Lähetetty: 09.07.2016 21:42Kirkot sumussa
Matti Pyykkönen
Neuvostoliiton laivasto harjoitteli aikoinaan Suomenlahdella. Joskus se laski keinotekoista sumua merelle, jolloin aluksia ei voinut erottaa kovin kaukaa. Harjoitusten alussa sumussa näkyi epäselviä hahmoja, mutta sumun tiivistyessä ei näkynyt muuta kuin sumua. Samoihin aikoihin luin eräästä kristillisestä lehdestä artikkelin, jonka otsikkona oli: "Kirkko sumussa."
Ekunemia-aatteen levitessä kiihtyvällä vauhdilla sen takana oleva henki on onnistunut levittämään yhä tihenevää sumua kristillisyyden myrskyävälle merelle. Siellä maailman myrskyjen keskellä yrittää nyt purjehtia ekunemialaiva.
Kerrotaan perämiehestä, joka luovutti laivan ohjaamisen toiselle henkilölle. Tämän henkilön arastellessa perämies osoitti erästä kiintotähteä ja sanoi: " Kun näiden laitteiden avulla pidät laivan suunnan oikeassa suhteessa tuohon kirkkaaseen tähteen, pärjäät hyvin." Sitten perämies vetäytyi hetkeksi levolle.
Jonkin ajan kuluttua tuo toinen tuli hädissään perämiehen luo ja sanoi: " Me olemme jo ohittaneet tuon tähden, tule nopeasti ja anna jokin toinen, uusi tähti, jonka mukaan voin ohjata."
Ekunemialaiva on jo kauan sitten hylännyt Jumalan antaman kirkkaan johtotähden. Kirkon kompassina ovat ihmistekoiset suunnannäyttäjät. Ne tutkat, joiden pitäisi kertoa vaaroista, ovat kapteenit heittäneet jo yli laidan. Ihmistekoisen sumun keskeltä on mahdotonta tähyillä majakkaa, joka auttaisi oikean reitin löytämisessä.
Sumussa näen paavin ja suuren joukon kardinaaleja, arkkipiispoja, piispoja, pappeja, pastoreita ja saarnaajia. He ovat edustettuina konsiileissa, kirkolliskokouksissa ja kirkkojen yhteisissä neuvotteluissa ja seurakuntien työntekijäpäivillä. Heidän tukenaan ovat virka ja valtakirjat, jotka avaavat heille ovet alkaen Rooman Vatikaanista aina niin kutsuttujen vapaitten uskonsuuntien reviireille asti.
Merellä toimii ekunemialaivan kapteenina hengetön keulakuvakristus. Miksi nämä ekunemian asialla olevat toistavat niin usein, ettei kysymyksessä ole yksi suuri kirkko, jonka alaisuuteen eksyneitä veljiä, protestantteja, kutsutaan? Juuri siitähän on kysymys, kun ekuneemisiin tilaisuuksiin otetaan mukaan paavin kirkon edustajia.
Ekunemialaiva ajelehtii yön pimeydessä merkityksettömyyden merellä ilman kapteenia ja perämiestä. Miehistön messissä kristilliset kirjat, lehdet ja niin kutsutut radio-TV-järjestöt tarjoilevat jokaiseen makuun sopivia annoksia. Sumu tuon laivan ympärillä yhä vain tiivistyy. Joku on jo rohjennut kysyä: Ovatko kristityt tulleet hulluiksi? Missä ovat ne, jotka voisivat pysäyttää karille ohjautuvan laivan?
Matti Pyykkönen
Neuvostoliiton laivasto harjoitteli aikoinaan Suomenlahdella. Joskus se laski keinotekoista sumua merelle, jolloin aluksia ei voinut erottaa kovin kaukaa. Harjoitusten alussa sumussa näkyi epäselviä hahmoja, mutta sumun tiivistyessä ei näkynyt muuta kuin sumua. Samoihin aikoihin luin eräästä kristillisestä lehdestä artikkelin, jonka otsikkona oli: "Kirkko sumussa."
Ekunemia-aatteen levitessä kiihtyvällä vauhdilla sen takana oleva henki on onnistunut levittämään yhä tihenevää sumua kristillisyyden myrskyävälle merelle. Siellä maailman myrskyjen keskellä yrittää nyt purjehtia ekunemialaiva.
Kerrotaan perämiehestä, joka luovutti laivan ohjaamisen toiselle henkilölle. Tämän henkilön arastellessa perämies osoitti erästä kiintotähteä ja sanoi: " Kun näiden laitteiden avulla pidät laivan suunnan oikeassa suhteessa tuohon kirkkaaseen tähteen, pärjäät hyvin." Sitten perämies vetäytyi hetkeksi levolle.
Jonkin ajan kuluttua tuo toinen tuli hädissään perämiehen luo ja sanoi: " Me olemme jo ohittaneet tuon tähden, tule nopeasti ja anna jokin toinen, uusi tähti, jonka mukaan voin ohjata."
Ekunemialaiva on jo kauan sitten hylännyt Jumalan antaman kirkkaan johtotähden. Kirkon kompassina ovat ihmistekoiset suunnannäyttäjät. Ne tutkat, joiden pitäisi kertoa vaaroista, ovat kapteenit heittäneet jo yli laidan. Ihmistekoisen sumun keskeltä on mahdotonta tähyillä majakkaa, joka auttaisi oikean reitin löytämisessä.
Sumussa näen paavin ja suuren joukon kardinaaleja, arkkipiispoja, piispoja, pappeja, pastoreita ja saarnaajia. He ovat edustettuina konsiileissa, kirkolliskokouksissa ja kirkkojen yhteisissä neuvotteluissa ja seurakuntien työntekijäpäivillä. Heidän tukenaan ovat virka ja valtakirjat, jotka avaavat heille ovet alkaen Rooman Vatikaanista aina niin kutsuttujen vapaitten uskonsuuntien reviireille asti.
Merellä toimii ekunemialaivan kapteenina hengetön keulakuvakristus. Miksi nämä ekunemian asialla olevat toistavat niin usein, ettei kysymyksessä ole yksi suuri kirkko, jonka alaisuuteen eksyneitä veljiä, protestantteja, kutsutaan? Juuri siitähän on kysymys, kun ekuneemisiin tilaisuuksiin otetaan mukaan paavin kirkon edustajia.
Ekunemialaiva ajelehtii yön pimeydessä merkityksettömyyden merellä ilman kapteenia ja perämiestä. Miehistön messissä kristilliset kirjat, lehdet ja niin kutsutut radio-TV-järjestöt tarjoilevat jokaiseen makuun sopivia annoksia. Sumu tuon laivan ympärillä yhä vain tiivistyy. Joku on jo rohjennut kysyä: Ovatko kristityt tulleet hulluiksi? Missä ovat ne, jotka voisivat pysäyttää karille ohjautuvan laivan?