ilosanoma.munfoorumi.com

Istu ja laske kustannukset
J.C. Ryle

Jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istuudu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi? Luuk. 14:28 RK

Mikä on aidon kristinuskon hinta? Minkä hintaista on olla todella pyhä ihminen? Tämä on loppujen lopuksi peruskysymys. Juuri siksi, että ihmiset eivät vaivaudu ajattelemaan tätä, tapahtuu monille, että hyvän vaikuttavan alun jälkeen tuhannetkin kääntyvät pois taivastieltä ja joutuvat kadotukseen ikiajoiksi. Kerron aiheesta lyhyesti valaistakseni sitä hieman.

Ajanjakso, jossa elämme, on erikoinen. Tapahtumat kiitävät ohitse. Emme koskaan tiedä "mitä päivä tuo tullessaan", ja vielä vähemmän, mitä kokonainen vuosi. Elämme vahvaa uskon [muodollisen] tunnustuksen aikaa. Mikään ei kuitenkaan ole yleisempää kuin se, että ihmiset vastaanottavat Sanan iloiten, mutta luopuvat siitä kahden tai kolmen vuoden jälkeen ja palaavat syntiensä pariin.

Nämä eivät tulleet miettineeksi, mikä on vankkumattoman uskon ja sille pyhittäytyneenä kristittynä elämisen "hinta." Meidän tulisi usein pysähtyä "laskemaan kustannuksia" ja tarkastelemaan sielumme tilaa. Sillä on merkitystä.

On hyvä merkki, mikäli tahdomme aidosti olla pyhiä. Voimme kiittää Jumalaa siitä, että Hän on pannut tämän kaipauksen sydämiimme. Kustannukset täytyy silti laskea. Kristuksen tie ikuiseen elämään vie epäilemättä kohti iloa. On kuitenkin typerää sulkea silmämme siltä, että Hänen tiensä on kapea, ja että risti tulee ennen kruunua.

En halua tulla väärinymmärretyksi. Tarkasteluni kohteena ei ole kristityn sielun pelastamisen hinta. Tiedän varsin hyvin, että sovitus ja ihmisen pelastuminen helvetistä on maksettu Jumalan Pojan kalliilla verellä. Jeesus Kristus maksoi lunastuksemme hinnan kuolemalla Golgatalla. Meidät "on kalliilla hinnalla ostettu" (1 Kor. 6:20). [ Kristus] antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta ( 1 Tim. 2:6) Tämä ei kuitenkaan liity aiheeseeni.

Haluan pohtia aivan toisenlaista seikkaa: nimittäin sitä, mistä ihminen tulee olla valmis luopumaan, mikäli hän tahtoo pelastua - se uhraus, johon ihmisen täytyy suostua, mikäli hän aikoo palvella Kristusta. Esitän kysymykseni tässä asiayhteydessä: "Mikä on sen hinta?" Uskon vakaasti, että kysymys on erittäin tärkeä.

Myönnän avoimesti, että pelkkä ulkokultainen kristinusko ei maksa paljoa. Täytyy vain osallistua jumalanpalvelukseen kahdesti sunnuntaisin ja ylläpitää kohtalaista moraalia arkipäivisin, niin saavuttaa jo saman uskonnolisuuden tason, mihin tuhannet muutkin yltävät. Kaikki tuo on halpaa ja helppoa työtä, sillä siihen ei sisälly kieltäytymistä tai uhrautuvaisuutta. Mikäli tämä on pelastavaa kristinuskoa, joka vie meidät taivaaseen kuoltuamme, meidän tulee muuttaa elämän tien kuvausta (Matt. 7:16) ja kirjoittaa näin: "Miten avara onkaan se portti ja lavea se tie, joka vie elämään!"

Kustannusten laskeminen

Aidolla kristinuskolla on kuitenkin hintansa Raamatun mittapuun mukaan. On kukistettava viholisia, taisteltava sodissa, tehtävä uhrauksia, hylättävä Egytpi, kuljettava erämaan läpi, kannettava risti ja juostava kilpailu. Kääntymys ei ole sitä, että ihminen laitetaan nojatuoliin ja viedään hänet sillä vaivatta taivaaseen. Kääntymys on suuren ristiriidan alku, jossa voiton saavuttamisella on suuri hinta. Sen tähden "kustannusten laskeminen" on sanoinkuvaamattoman tärkeää.

Saanen näyttää tarkalleen ja yksityiskohtaisesti mikä on aidon kristinuskon hinta. Ajatellaan, että joku haluaa palvella ja seurata Kristusta. Kuvitellaan, että jokin koettelemus tai yllättävä kuolemantapaus tai herätyssaarna on kolkuttanut hänen omaatuntoaan ja saanut hänet ymmärtämään, miten arvokas hänen sielunsa on. Hän tahtoo olla todellinen kristitty. Epäilemättä kaikki rohkaisee häntä siihen.

Hänen syntinsä voidaan antaa vapaaasti anteeksi, olivat ne millaiset ja kuinka lukuisat tahansa. Hänen sydämensä voi muuttua kokonaan, oli se kuinka kylmä ja kova tahansa. Kaikki on valmiina häntä varten: Kristus ja Pyhä Henki, anteeksiantamus ja armo. Hänen tulisi silti laskea kustannukset. Katsotaan yksityiskohtaisesti, mikä on tämän uskonnon hinta hänelle.

Ensinnäkin se maksaa hänelle omahyväisyyden [1]. Hänen tulee heittää syrjään kaikki ylpeys, ylevät ajatukset ja kuvitelmat omasta hyvyydestään. Hänen tulee tyytyä siihen, että hän menee taivaaseen köyhänä syntisenä, jonka vain lahjaksi saatu armo ja toisen vanhurskaus ja ansiot pelastavat.

Hänen täytyy todella tuntea ja myöntää avoimesti, että hän on "erehtynyt ja kulkenut harhaan kuin eksynyt lammas", että hän on "jättänyt tekemättä asioita, joita olisi pitänyt tehdä, eikä hänessä ole mitään hyvää."

Hänen tulee olla valmis luopumaan luottamuksesta omaan kunniallisuuteensa, säädyllisyyteensä, rukoukseensa, raamatunlukuunsa, kirkossa käymiseensä ja sakramenttien vastaanottamiseensa ja luottaa ainoastaan Jeesukseen Kristukseen.

Joidenkin mielestä tämä kuulostaa ankaralta, eikä ihme. Merkitään tämä selontekomme ensimmäiseksi kohdaksi. Todellinen kristinusko maksaa ihmiselle hänen omahyväisyytensä.

Jatkuu..

Maksaako tämä kaiken sen vaivan?
J.C. Ryle

Lisäksi [2.] se maksaa hänelle hänen syntinsä. Hänen on haluttava luopua kaikista tottumuksista ja tavoista, jotka ovat väärin Jumalan silmissä. Hänen tulee välttää niitä määrätietoisesti, riidellä ja taistella niiden kanssa, katkaista välinsä niihin, ristiinnaulita ne ja tehdä töitä pitääkseen ne poissa, sanoi tai ajatteli ympäröivä maailma niistä mitä hyvänsä. Hänen on tehtävä tämä rehellisesti ja lopullisesti.

Minkään erityisen rakkaan synnin kanssa ei saa tehdä erillistä aselepoa. Hänen on nähtävä kaikki syntinsä kuolettavina vihollisina ja vihattava kaikkia vääriä teitä. Olivat ne sitten pieniä tai suuria, näkyvissä tai salattuja - kaikki synnit on kerta kaikkiaan hylättävä. On kirjoitettu: "Heittäkää pois päältänne kaikki rikoksenne..." (Hes. 18:31 RK). "--- Vapaudu synneistäsi-- ja pahoista teoistasi"(Dan. 4:24 RK). "Lakatkaa tekemästä pahaa" (Jes. 1:6 RK).

Tämäkin kuulostaa ankaralta, eikä ihme. Syntimme ovat meille usein yhtä rakkaita kuin lapsemme: me rakastamme ja vaalimme niitä, pidämme niistä kiinni ja iloitsemme niistä. Niistä luopuminen on yhtä vaikeaa kuin oikean käden leikkaaminen tai oikean silmän repiminen irti. Se on kuitenkin tehtävä ja luopumisen hetken on koitettava. "Jos paha maistuu makealta hänen suussaan, hän kätkee sen kielensä alle. Hän säästelee sitä eikä siitä luovu" (Job. 20: 12-13 RK). Siitä on kuitenkin luovuttava, mikäli hän tahtoo pelastua. Hänen ja synnin välille on tultava välirikko, jotta hän ja Jumala voisivat olla ystäviä. Kristus haluaa vastaanottaa kaikki syntiset, mutta Hän ei ota heitä vastaan, jos he tahtovat pitää kiinni synneistään. Merkitään tämä selontekomme toiseksi kohdaksi. Kristinusko maksaa ihmiselle hänen syntinsä.

[3.] Lisäksi se maksaa hänelle hänen mukavuudenhalunsa. Hänen on otettava kipua ja vaikeuksia vastaan, jos hän aikoo juosta hyvän kilpailun kohti taivasta. Hänen on vahdittava ja vartioitava päivittäin kuin sotilas vihollisleirissä. Hänen on tarkkailtava käytöstään päivän jokaisena tuntina, jokaisessa seurassa, joka paikassa, niin julkisissa kuin yksityisissä, niin vieraiden seurassa kuin kotonaan. Hänen on tarkkailtava ajankäyttöään, sanojaan, itsehillintäänsä, mielikuvitustaan, motiivejaan ja menettelytapojaan kaikilla elämän osa-alueilla.

Jotta hän voisi kasvaa ja saada luvatut asiat, hänen on armon avustuksella oltava ahkera. Armon avustuksella hänen on oltava ahkera rukouksessa ja raamatunluvussa ja mietittävä, mihin hän käyttää lepopäivänsä. Huolehtiessaan näistä asioista hän ei välttämättä pääse lähellekään täydellisyyttä, mutta yhtäkään niistä hän ei voi huoletta laiminlyödä. "Laiskan sielu kaipaa mutta ei saa mitään, ahkerat tulevat ravituiksi" (Sananl. 13:4 RK).

Tämäkin kuulostaa ankaralta. Mikään, mikä vaatii ponnisteluja ja työtä, ei suju meiltä luonnostaan. Sielu ei kuitenkaan saavuta tulosta ilman vaivannäköä. Merkitään tämä selontekomme kolmanneksi kohdaksi. Kristinusko maksaa ihmiselle hänen mukavuudenhalunsa.

[4.] Se maksaa myös ihmiselle maailman suosion. Hänen täytyy tyytyä siihen, etteivät ihmiset pidä hänestä jos hän miellyttää Jumalaa. Hänen on totuttava siihen, että häntä haukutaan, pilkataan, solvataan, vainotaan ja jopa vihataan. Hänen ei pidä yllättyä siitä, että hänen uskonnollisia mielipiteitään ja tapojaan halveksitaan ja ivataan. Hänen on alistuttvaa siihen, että monet pitävät häntä hölmönä kiihkoilijana ja vääristelevät hänen sanomisiaan ja tekemisiään.

Mestari sanoo: "Muistakaa, mitä sanoin teille: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos ihmiset ovat vainonneet minua, he vainoavat teitäkin. Jos he ovat noudattaneet minun sanaani, he noudatttavat myös teidän sanaanne" (Joh. 15:20 RK).

Luulen, että tämäkin kuulostaa ankralta. On luonnollista, ettemme pidä epäoikeudenmukaisesta kohtelusta tai vääristä syytteistä, emmekä helposti niele perusteettomia syytöksiä. On inhimillistä toivoa, että lähimmäiset ajattelisivat meistä hyvää. Se tuntuu aina epämiellyttävältä, jos meitä vastaan puhutaan, meidät hylätään ja meistä valehdellaan, ja jäämme yksin. Sitä ei kuitenkaan voi välttää. Malja, jonka Mestari joi, tulee myös Hänen opetuslastensa kohdalle. Kunkin heistä tulee olla "halveksittu ihmisten hylkäämä" (Jes. 53:3 RK). Merkitään tämä selontekomme viimeiseksi kohdaksi. Kristinusko maksaa ihmiselle maailman suosion.

Hinta on sen arvoinen

Tällainen on selvitys siitä, mikä on todellisen kristinuskon hinta. Myönnän, että lista on raskas. Minkä kohdan voisimme kuitenkaan jättää pois? Täytyy olla röyhkeä uskaltaakseen väittää, että voisimme jättää jäljelle omahyväisyytemme, syntimme, laiskuutemme ja rakkautemme maailmaa kohtaan ja silti pelastua!

Myönnän, että aidolla kristinuskolla on kova hinta. Kuka täysijärkinen voisi kuitenkaan ajatella, ettei sielun pelastus olisi minkä tahansa hinnan arvoista? Kun laiva on vaarassa upota, miehistö ei epäröi hetkeäkään, vaan heittää kallisarvoisen lastin yli laidan. Kun yksi raaja menee kuolioon, ihminen suostuu vaikka kuinka vakavaan leikkaukseen tahansa tai jopa amputaatioon, henkensä pelastamiseksi. Luulisi, että kristitty suostuisi luopumaan mistä tahansa, mikä tulee hänen ja taivaan väliiin. Uskonto, joka ei maksa mitään, ei ole minkään arvoinen! Halpa kristinusko ilman ristiä osoittautuu lopulta hyödyttömäksi kristinuskoksi ilman kruunua.