ilosanoma.munfoorumi.com

Tänään moni meistä ihmettelee ja kauhistelee aikaa, jossa elämme. Onhan tämä kaikki sanottu Raamatussa, esimerkiksi Matt. 24 ja 2.Tim.3:1-5. Usein olemme näistä lukeneet, mutta on aivan eri asia uskoa ne jokapäiväisessä elämässä todeksi.

On hyvä lukea ajatuksen kanssa, mitä ne pitävät sisällään: ahdistukset, vainot, luonnon mullistukset, laittomuuden esiinmarssi. Niissä viitataan myös Nooan päiviin:" Sillä niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niin kuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta; söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin , eivätkä tienneet, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva." (Matt. 24:37-39)

Meidän aikanamme laillistetaan laittomuus. Pienin askelin on purettu lakeja ja asetuksia, jotka ovat tukeutuneet Jumalan kymmeneen käskyyn. Tämän päivän ihminen pyytää vapautta, eivätkä laista tulevat rajoitukset ole suosittuja. Nyt huomataan, mihin vapaus johtaa ilman vastuuta. On anarkiaa ja sekasortoa, joka kurjistaa ihmisen elämää. Me ajattelemme lapsiamme ja lastenlapsiamme, joilla on elämä edessä ja jotka joutuvat kohtaamaan suuria vaikeuksia. Esirukoilijoina ja heidän tukijoinaan monet isovanhemmat ovat enemmän kuin tarpeen. Uskovia nuoria pitää rohkaista ja painottaa heille Jeesuksen lupausta: "Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti:" (Matt. 28:20)

Surullisinta on se, kun me yksilöinä ja koko seurakuntana maallistumme, niin ettemme ole Kristus-valo maailmassa emmekä totuuden suola. Jeesus ei turhaan sanonut: "Valvokaa ja rukoilkaa."

Viime vuodet ovat myllertäneet koko kristikuntaa ja aiheuttaneet paljon hajaannusta seurakunnissa. Se uudistus, jota voimalla tuotiin meille, uudisti telineitä eikä uskonelämän sisintä. On jakautuneita seurakuntia, kun kaikki jäsenet eivät uskoneet uudistajien ohjeita vaan lukivat Raamatun antamia neuvoja. He uskoivat, mitä Jumala on sanonut.

Risto Santala kirjoitti Shalom-lehdessä mielenkiintoisen artikkelin "Kirkkomme sisällissota" Siinä on aineksia myös meidän vapaiden suuntien itsetutkisteluun. Hyvä on katsoa rehellisesti peiliin ja myöntää virheemme. Mistä luopumus on lähtenyt alkuun? Kyllä se on käärmeen, sielunvihollisen aikaansaamaa. Aina, kun asetamme Jumalan Sanan kyseenalaiseksi, joudumme samalle tielle kuin Aadam ja Eeva.

Meillä on mahdollisuus parannuksessa kääntyä Jumalan puoleen, että meidän syntimme annettaisiin anteeksi. On suuremoista lukea Paavalin sana: "Mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi." (Room. 5:20)

Jokaisella uskovalla on vastuu omasta uskonkilvoituksesta, mutta vastuuhenkilöllä on kaksinkertainen vastuu (1 Kor. 14:8).

Mauri Hämäläinen
Äänekoski

Mauri Hämäläinen kirjoitti:Viime vuodet ovat myllertäneet koko kristikuntaa ja aiheuttaneet paljon hajaannusta seurakunnissa. Se uudistus, jota voimalla tuotiin meille, uudisti telineitä eikä uskonelämän sisintä. On jakautuneita seurakuntia, kun kaikki jäsenet eivät uskoneet uudistajien ohjeita vaan lukivat Raamatun antamia neuvoja. He uskoivat, mitä Jumala on sanonut.

Risto Santala kirjoitti Shalom-lehdessä mielenkiintoisen artikkelin "Kirkkomme sisällissota" Siinä on aineksia myös meidän vapaiden suuntien itsetutkisteluun. Hyvä on katsoa rehellisesti peiliin ja myöntää virheemme. Mistä luopumus on lähtenyt alkuun? Kyllä se on käärmeen, sielunvihollisen aikaansaamaa. Aina, kun asetamme Jumalan Sanan kyseenalaiseksi, joudumme samalle tielle kuin Aadam ja Eeva.

Niin... todella: Onko Jumala sanonut, kehottanut, antanut profetioita, ilmestyksiä, jne? On, mutta ei sellaisia kuin monet seurakunnat ja yksilöuskovatkin luulevat niiden olevan. Nooh, onhan se hienoa tietysti sanoa, että: Sain Jumalalta tällaisen ja tällaisen profetian ja ilmestyksen, uninäyn, tms.. Mutta Onko se tullut Jumalalta, vaiko itseltään sielumme viholliselta, joka laittaa mukaan pikkasen oikeaa Raamatun Sanaa ja osan sitä myrkkyään, jota niin harvat huomioivat, tai jota he eivät edes hoksaa, että: siinä on valhetta mukana, koska se kyllä kuulostaa, niin pyhältä, ja oikealta ja raamatulliselta. Niinpä niin, se kuulosta oikealta, mutta onko menty asian tiimoilta Herran eteen kysymään, että; onko se Sinulta Herra, ja pitääkö se paikkansa, tms? Ja jos ei, niin se pitää hylätä.

Uudistusta on toki tullut seurakuntiin, mutta se uudistus onkin vain hajoittanut seurakuntia sekä myöskin saanut perustamaan yhä uusia ja uusia seurakuntia, joissa on aina jotain "minun mielestäni" siis perustajiensa mieleistä ja lihallistakin usein mukana ja joka siksi ei voi olla edes Jumalan tahtokaan. Vaan ja vain saatanan halu hajottaa uskovien joukot yhä tehokkaammin sekä saada perustajille ja uudistusmielisille kuin tunteen olevansa; "Jumalan suosikki ja johdatuksessaan!" Sekä kokea kuin aina saavansa Isältä sanoja, joita Hän heidän mielestään puhuu heille, vaikka kysymyksessä saattaakin olla: jokin muu voima, tai jotain ihan muusta lähteestä saatua.. ? Kuin, että; se olisi edes itse taivaan Jumala, joka olisi puhunut sydämelleen. Koska sydämelle, tai uniin, näkyihinkin voi tuoda sanomaa ihan jokin muu taho, kuin itse Taivaan Jumala. Se voi olla sielullista, kuin että se voi olla myöskin vain toisten puheista kasattuja ajatuksia, tai sitten se onkin vain se itse visukintttu, joka on saanut uskomaan itseään, sekä valheitaan..

Olen nyt tutkinut monia, monia blogeja esim ja huomioinut tämän paholaisuhkan, tai parantamisen pakon olevan se ykkösasia sekä puheenaihe niissä. Toki saattaa olla hyvinkin hengelliseltä kuulostavaa puhetta, kirjoitusta siis, mutta mutta..? Mihinkäs se; Risti, sekä Ristin sanoma jäi? Veren sanoma? Tai vaikkapa, missäs on se ristintyö, sekä ristillä tapahtunut sovituskuolema, tai Ristin kantaminen? Harmittaa usein, kun risti, tai ristintyön arvo, veren merkitys, tärkeys meitä ihmispolosia kohtaan,ym.. Niin sitä ei löydykkään, eikä siitä puhuta, kirjoiteta, kun ajatellaan, että sitä ei tarvita, tai sitten, että siitä puhuminen, kirjoittaminen loukkaa jotakin, ja pelätän ehkä ihmisten sanoja, tms. Ja sit ollaan niin tekopyhiä, ja ollaan niin hengelliseltä kuulostaviakin, mutta se: Ykkös asia on kokonaan poissa ja on nähtävästi täysin tarpeeton niiden blogistien ja monien saarnaajienkin mielestä. Näyttää siltä, että kuin pakosta kuin joskus sanotaan jopa veri, niin sitenhän kaikki onkin ihan hyvin, vai onko sittenkään? Ei muuten ole!

Tiedätkö mitä sanoja saatana vihaa eniten puheissamme, rukouksissamme tai kirjoituksissamme? Onko se Jeesus? Kyllä sekin, jos käytät kokonaisuutta; Jeesus Kristus, Jeesus Nasaretilainen, Jeesus Kristus lihaksi tullut Jumalan Poika; Niin kyllä! Mutta vihaako se sanaa: veri? Kyllä, jos puhut sovituksesta, sekä siitä missä se ihmiskunnan syntien sovitus kerran tapahtui, elikkäs; Golgatalla, keskimmäisellä ristillä. Kyllä, se on kuin punainen vaate sille! Mutta mikä kohta Raamatusta kuitenkin usein, kuin jätetään pois, puhumatta siitä mitään? Ja se mitä se myöskin vihaa ja ehkä jopa veren jälkeen tai sen kanssa yhdessä lausuttuna..? Se on; RISTI! Golgatan keskimmäinen risti, jossa Jeesus vuodatti verensä koko ihmiskunnan syntien puolesta, sekä syntiemme tähden, sekä myöskin se, kun Jeesus huusi Ristillä: Se On Täytetty! Ja antoi henkensä. Amen! Siinä on meidän pelastuksemme, sekä vapautuksemme synnin kahleista, sydän puhdistetaan Herramme Jeesuksen Kristuksen kalliilla sovintoverellä! Ymmärrämmekö kuitenkaan sen ristintyön ja sitä ennen tapahtuneiden: Jeesuksen kärsimysten määrää?

Siksi emme saa jättää ristiä tai ristin tärkeyttä, sanomaakaan pois, koska ajattelisin asian näin, että; Niin kauan kun et puhu, tai kirjoita rististä, et pidä ristiään kaiken keskuksena, niin silloin sinun oma uskonelämäsikin ontuu, koska jätät rististä puhumisen pois ja vähättelet silloin Jeesuksen, Vapahtajamme ja Pelastajamme uhrin sanomaa, sekä Hänen työtäkin, ristille menoaan! Sepäs ei olekaan silloin: uskonelämäsi tärkein asia, tuo Risti, josta Hänen sovintoverensä vuoti, ja joka vapauttaa sinutkin kuolemasta, sekä saat; syntisikin anteeksi: niitä anteeksi pyytäessäsi Jeesukselta. Mutta on tosi surullista, jos noin todellakin on! Jos häpeät siis Jeesustasi!

Huomaan, että Herra haluaa nyt tästä puhuttavan ja tämä: ristin sanoma täytyy tulla elämäsi rakkaimmaksi ja tärkeimmäksi asiaksi ja oisko silloin myöskin näin, että; kun alat puhua, kirjoittaa, rukoilla ja ottaa siihen aivan kaiken Jeesuksen elämästä, sekä Hänen uhristaankin, niin silloin vasta tajuat: Ketä sinä oikeasti seuraat ja kuka sinulle oikeasti puhuu ja antaa myöskin sanojaan, kun tahdot vaeltaa; valkeudessa, sekä totuudessa, Herraasi Jeesusta Kristusta seuraten, sekä Häntä sydämestäsikin rakastaen! ?!

Tulipa mieleeni tämä seuraava Raamatunpaikka;

1. Joh. 4:
1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.

4 Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
5 He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.
6 Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
7 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

Mauri Hämäläinen kirjoitti:Meidän aikanamme laillistetaan laittomuus. Pienin askelin on purettu lakeja ja asetuksia, jotka ovat tukeutuneet Jumalan kymmeneen käskyyn. Tämän päivän ihminen pyytää vapautta, eivätkä laista tulevat rajoitukset ole suosittuja. Nyt huomataan, mihin vapaus johtaa ilman vastuuta. On anarkiaa ja sekasortoa, joka kurjistaa ihmisen elämää. Me ajattelemme lapsiamme ja lastenlapsiamme, joilla on elämä edessä ja jotka joutuvat kohtaamaan suuria vaikeuksia. Esirukoilijoina ja heidän tukijoinaan monet isovanhemmat ovat enemmän kuin tarpeen. Uskovia nuoria pitää rohkaista ja painottaa heille Jeesuksen lupausta: "Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt. 28:20)

Surullisinta on se, kun me yksilöinä ja koko seurakuntana maallistumme, niin ettemme ole Kristus-valo maailmassa emmekä totuuden suola. Jeesus ei turhaan sanonut: "Valvokaa ja rukoilkaa."