Katoavat ja katoamattomat aarteet
JARMO MÄKI-MIKOLA
LUUK. 12:13-21
Vanhin veli sai juutalaisen oikeuskäytännön mukaan kaksinkertaisen perinnön, koska hänen piti elättää äiti ja naimattomat sisaret. Ellei isä ollut eläessään jakanut omaisuuttaan, syntyi helposti erimielisyyksiä. Epäselvissä tapauksissa juutalaiset rabbit ratkaisivat usein perintöriidat. Tähän tehtävään Jeesusta nyt pyydettiin, mutta hän ei siihen suostunut. Hänhän oli tullut johdattamaan ihmisiä Jumalan yhteyteen, ei kullan ja tavaran omistajiksi. Tai voidaan ajatella, että Jeesus luotti maallisten viranomaisten kykyyn ratkaista omaisuusongelmat. Jeesus halusi vapauttaa ihmiset ajallisista sidonnaisuuksista ja kutsua heidät ajallisen elämän aikana toisten palvelemiseen. Mitkä lienevät esteemme antaa itseämme lähetyksen Herran käyttöön?
Ahneus merkitsee aina vain yhä enemmän haluamista. Ahneutta pitää karttaa, eli pitää olla varuillaan, jottei salakavala vihollinen saisi valtaansa ja veisi koko ihmistä lopulta perikatoon (kadotukseen). Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; ja saa monet luopumaan uskosta (1.Tim. 6:10). Ahneus on epäjumalanpalvelusta (1. Kor. 5:10, Kol. 3:5).
Jeesuksen esittämä vertaus kertoo rikkaasta miehestä. Rikkaaksi voi sanoa ihmistä, jolla on enemmän kuin hän tarvitsee. Ruokaan ja vaatteisiin pitäisi olla tyytyväinen (1.Tim. 6:8). Vertaus opettaa elämän lyhyyttä ja yllätyksellisyyttä. Tärkeämpää kuin eurot pankissa on omistaa rikkauksia Jumalassa. Jeesus ei kuitenkaan sanonut, että on väärin olla rikas (vrt. VT:n Aabraham). Rikasta miestä ei saa kuvata liian kielteisesti. Hän ei ollut epärehellinen, vaan ahkera ja tuloksellinen työssään. Kuitenkin hän oli mieletön, hullu. Miksi?
Jumala näkee ajatukset ja salaisimmatkin suunnitelmat (Luuk.12:17-19). Rikkaan miehen itsekkyys näkyi hänen käyttämästään sanasta: "minä". Rikas otti huomioon vain oman persoonansa ja vain tämän elämän. Hän ei ollut vain rikas, vaan myös nautinnonhaluinen. Elämän ainoita huolia olivat syöminen ja juominen.
Rikkaan suunnitelmat ulottuivat vuosia eteenpäin hänen viimeisenä elinpäivänään. Olihan tässä jotakin tervettäkin - omenapuu pitää istuttaa, vaikka maailmanloppu tulisi huomenna -, mutta rikkaan erehdys oli Jumalan ja lähimmäisen sivuuttaminen. Ihminen päättää, mutta Jumala säätää.
Rikkaan mielettömyys oli sitä, että hän huomioi vain sen, mitä näki ja omisti; ikuisuuteen hänen katseensa ei ulottunut. Kuoleman hetkellä mies oli yksinäinen ja köyhääkin köyhempi. Hänellä ei ollut ketään eikä mitään, kun hän astui Jumalan eteen. Hän oli unohtanut Jumalan kiittämisen ja köyhien auttamisen.
Aarteiden kerääminen maan päälle on suurin virhe, jonka ihminen voi tehdä. Mitään ei jää jäljelle, kun lähdön aika tulee. Jeesus kehottaa: Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle (Matt. 6:19-21).
Virret: 184:1-4, 126, 521:1-4, 303:4-7, 434, 315
LUUK. 12:13-21
Vanhin veli sai juutalaisen oikeuskäytännön mukaan kaksinkertaisen perinnön, koska hänen piti elättää äiti ja naimattomat sisaret. Ellei isä ollut eläessään jakanut omaisuuttaan, syntyi helposti erimielisyyksiä. Epäselvissä tapauksissa juutalaiset rabbit ratkaisivat usein perintöriidat. Tähän tehtävään Jeesusta nyt pyydettiin, mutta hän ei siihen suostunut. Hänhän oli tullut johdattamaan ihmisiä Jumalan yhteyteen, ei kullan ja tavaran omistajiksi. Tai voidaan ajatella, että Jeesus luotti maallisten viranomaisten kykyyn ratkaista omaisuusongelmat. Jeesus halusi vapauttaa ihmiset ajallisista sidonnaisuuksista ja kutsua heidät ajallisen elämän aikana toisten palvelemiseen. Mitkä lienevät esteemme antaa itseämme lähetyksen Herran käyttöön?
Ahneus merkitsee aina vain yhä enemmän haluamista. Ahneutta pitää karttaa, eli pitää olla varuillaan, jottei salakavala vihollinen saisi valtaansa ja veisi koko ihmistä lopulta perikatoon (kadotukseen). Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; ja saa monet luopumaan uskosta (1.Tim. 6:10). Ahneus on epäjumalanpalvelusta (1. Kor. 5:10, Kol. 3:5).
Jeesuksen esittämä vertaus kertoo rikkaasta miehestä. Rikkaaksi voi sanoa ihmistä, jolla on enemmän kuin hän tarvitsee. Ruokaan ja vaatteisiin pitäisi olla tyytyväinen (1.Tim. 6:8). Vertaus opettaa elämän lyhyyttä ja yllätyksellisyyttä. Tärkeämpää kuin eurot pankissa on omistaa rikkauksia Jumalassa. Jeesus ei kuitenkaan sanonut, että on väärin olla rikas (vrt. VT:n Aabraham). Rikasta miestä ei saa kuvata liian kielteisesti. Hän ei ollut epärehellinen, vaan ahkera ja tuloksellinen työssään. Kuitenkin hän oli mieletön, hullu. Miksi?
Jumala näkee ajatukset ja salaisimmatkin suunnitelmat (Luuk.12:17-19). Rikkaan miehen itsekkyys näkyi hänen käyttämästään sanasta: "minä". Rikas otti huomioon vain oman persoonansa ja vain tämän elämän. Hän ei ollut vain rikas, vaan myös nautinnonhaluinen. Elämän ainoita huolia olivat syöminen ja juominen.
Rikkaan suunnitelmat ulottuivat vuosia eteenpäin hänen viimeisenä elinpäivänään. Olihan tässä jotakin tervettäkin - omenapuu pitää istuttaa, vaikka maailmanloppu tulisi huomenna -, mutta rikkaan erehdys oli Jumalan ja lähimmäisen sivuuttaminen. Ihminen päättää, mutta Jumala säätää.
Rikkaan mielettömyys oli sitä, että hän huomioi vain sen, mitä näki ja omisti; ikuisuuteen hänen katseensa ei ulottunut. Kuoleman hetkellä mies oli yksinäinen ja köyhääkin köyhempi. Hänellä ei ollut ketään eikä mitään, kun hän astui Jumalan eteen. Hän oli unohtanut Jumalan kiittämisen ja köyhien auttamisen.
Aarteiden kerääminen maan päälle on suurin virhe, jonka ihminen voi tehdä. Mitään ei jää jäljelle, kun lähdön aika tulee. Jeesus kehottaa: Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle (Matt. 6:19-21).
Virret: 184:1-4, 126, 521:1-4, 303:4-7, 434, 315