Arvojen muuttuminen vaikuttaa kristillisyyteen
Aulis Rusi
Elämme arvojen muuttumisen aikaa. Mikä ennen oli kiellettyä ja paheksuttavaa, siitä on saattanut nyt tulla suosittua.
Siveellisyys ja moraalikäsitykset ovat osittain muuttuneet myös kristittyjen keskuudessa. Eduskunta on säätänyt lakeja, joiden sisältö olisi ennen ollut kansalle kauhistus!
Maassa, joka kantaa kristillisen kansan nimeä ja jonka lainsäätäjät suuremmalta osalta ovat "kristittyjä", paha on alkanut näyttää oikeutetulta, jopa hyvältä. Käy kuten Eevalle hänen antautuessaan keskusteluun käärmeen kanssa. Ihminen ei saanut syödä kielletyn puun hedelmää. Yhtäkkiä näyttikin siltä, "että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä" ( 1.Moos. 3:6).
Tämänkaltainen laaja-alainen ymmärtäminen johtaa uskonelämän pinnallistumiseen sekä jumalallisen ja hengellisen maalistamiseen. On syytä kysyä, kuljemmeko, vaikka hitain askelin, Raamatusta vieraantuvan uskonnon jäljissä.
Paavali kirjoittaa korinttolaisille: "Mutta minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan." (2. Kor. 11:3) Todellisen Jumalan pelon ja Sanan kunnioituksen kadotessa meistä voi tulla selittelijöitä, jotka selittelyillään kumoavat Raamatun Sanaa.
Seurakunnan ei pidä ottaa oppia maailman viihteestä
Jos maailmaa jäljitellään, toimintaan tulee Raamatulle vieraita opetuksia sekä muotoja harhautuneesta uskonnollisuudesta ja viihteestä. Esimerkkeinä voisi mainita nykyisin seurakunnissa esiintyvät tanssin ja teatterin. Uskoontuloni aikoina ja kauan sen jälkeenkin tanssia ja teatteria pidettiin uskovalle sopimattomina. Niiden harjoittaminen miellettiin synniksi. Nyt jotkut uskovat näin palvelevansa Jumalaa ja vievänsä myös Jumalan asiaa eteenpäin.
Tanssi ja teatteri eivät kuuluneet ilmestymajan, Jerusalemin temppelin eivätkä synagogan jumalanpalvelukseen. Niiden käytöstä ei ole vihjettäkään uuden liiton seurakunnissa. Raamatun profetaaliset näyt, esikuvalliset teot ja vertaukset eivät ole samaa kuin teatteriesitykset.
Tässä niin kuin monissa muissakin kohdin on tapahtunut selvä muutos. Seurakunnan jumalanpalveluksen peruspilareita ovat apostolinen opetus, keskinäinen yhteys, leivän murto ja rukous (Apt. 2:42). Apostolisen ajan kokoontuminen sisälsi myös hengelliset laulut ja Hengen armolahjojen käytön ( 1.Kor.14:26). Sen toimintaan kuuluivat evankeliointi, uskoon tulleiden kastaminen, lähetystyö ja diakonia.
Valvo ja pidä itsesi puhtaana
Seurakunta on Kristuksen ruumis. Uudessa testamentissa alkukielinen seurakuntaa tarkoittava ekklesia-sana merkitsee uloskutsuttua. Sen tehtävänä on hengellisenä yhteisönä toteuttaa hänen tahtonsa. Jumalan tahto ja lihan tahto ovat ristiriidassa keskenään.
Seurakunta Kristuksen ruumiina ei kuitenkaan ole sama kuin Kristuksen persoona. Hänessä ei ole mitään epätäydellistä kuten maan päällä olevassa seurakunnassa. Seurakunta on Kristuksen morsian, jonka tulee pitää itsensä puhtaana kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta. Morsiamen tulee valmistautua Kristusta vastaanottamaan.
Kerran on oleva kirkastettu seurakunta, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä ( Ef. 5:27). Kilvoitteleva seurakunta on päättänyt kilvoituksensa, ja uskovat ovat kirkastetussa ruumiissa Jumalan luona.
Elämme arvojen muuttumisen aikaa. Mikä ennen oli kiellettyä ja paheksuttavaa, siitä on saattanut nyt tulla suosittua.
Siveellisyys ja moraalikäsitykset ovat osittain muuttuneet myös kristittyjen keskuudessa. Eduskunta on säätänyt lakeja, joiden sisältö olisi ennen ollut kansalle kauhistus!
Maassa, joka kantaa kristillisen kansan nimeä ja jonka lainsäätäjät suuremmalta osalta ovat "kristittyjä", paha on alkanut näyttää oikeutetulta, jopa hyvältä. Käy kuten Eevalle hänen antautuessaan keskusteluun käärmeen kanssa. Ihminen ei saanut syödä kielletyn puun hedelmää. Yhtäkkiä näyttikin siltä, "että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä" ( 1.Moos. 3:6).
Tämänkaltainen laaja-alainen ymmärtäminen johtaa uskonelämän pinnallistumiseen sekä jumalallisen ja hengellisen maalistamiseen. On syytä kysyä, kuljemmeko, vaikka hitain askelin, Raamatusta vieraantuvan uskonnon jäljissä.
Paavali kirjoittaa korinttolaisille: "Mutta minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan." (2. Kor. 11:3) Todellisen Jumalan pelon ja Sanan kunnioituksen kadotessa meistä voi tulla selittelijöitä, jotka selittelyillään kumoavat Raamatun Sanaa.
Seurakunnan ei pidä ottaa oppia maailman viihteestä
Jos maailmaa jäljitellään, toimintaan tulee Raamatulle vieraita opetuksia sekä muotoja harhautuneesta uskonnollisuudesta ja viihteestä. Esimerkkeinä voisi mainita nykyisin seurakunnissa esiintyvät tanssin ja teatterin. Uskoontuloni aikoina ja kauan sen jälkeenkin tanssia ja teatteria pidettiin uskovalle sopimattomina. Niiden harjoittaminen miellettiin synniksi. Nyt jotkut uskovat näin palvelevansa Jumalaa ja vievänsä myös Jumalan asiaa eteenpäin.
Tanssi ja teatteri eivät kuuluneet ilmestymajan, Jerusalemin temppelin eivätkä synagogan jumalanpalvelukseen. Niiden käytöstä ei ole vihjettäkään uuden liiton seurakunnissa. Raamatun profetaaliset näyt, esikuvalliset teot ja vertaukset eivät ole samaa kuin teatteriesitykset.
Tässä niin kuin monissa muissakin kohdin on tapahtunut selvä muutos. Seurakunnan jumalanpalveluksen peruspilareita ovat apostolinen opetus, keskinäinen yhteys, leivän murto ja rukous (Apt. 2:42). Apostolisen ajan kokoontuminen sisälsi myös hengelliset laulut ja Hengen armolahjojen käytön ( 1.Kor.14:26). Sen toimintaan kuuluivat evankeliointi, uskoon tulleiden kastaminen, lähetystyö ja diakonia.
Valvo ja pidä itsesi puhtaana
Seurakunta on Kristuksen ruumis. Uudessa testamentissa alkukielinen seurakuntaa tarkoittava ekklesia-sana merkitsee uloskutsuttua. Sen tehtävänä on hengellisenä yhteisönä toteuttaa hänen tahtonsa. Jumalan tahto ja lihan tahto ovat ristiriidassa keskenään.
Seurakunta Kristuksen ruumiina ei kuitenkaan ole sama kuin Kristuksen persoona. Hänessä ei ole mitään epätäydellistä kuten maan päällä olevassa seurakunnassa. Seurakunta on Kristuksen morsian, jonka tulee pitää itsensä puhtaana kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta. Morsiamen tulee valmistautua Kristusta vastaanottamaan.
Kerran on oleva kirkastettu seurakunta, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä ( Ef. 5:27). Kilvoitteleva seurakunta on päättänyt kilvoituksensa, ja uskovat ovat kirkastetussa ruumiissa Jumalan luona.