ilosanoma.munfoorumi.com

by David Wilkerson | March 20, 2012

Mitä pitempään vaellan Jeesuksen kanssa, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että parannus ei kuulu vain syntisille, vaan myös uskoville. Se ei ole kertatapahtuma, vaan Jumalan kansan pitää tehdä sitä jatkuvasti Jeesuksen paluuseen saakka.

Jokainen parannuksessa vaeltava uskova saa osakseen Jumalan erityisen huomion. Parannus avaakin meille sellaista, mitä mikään muu ei voi. Jos vaellamme Herran edessä katuvalla sydämellä, hän hukuttaa meidät uskomattomiin siunauksiin!

Katuva sydän on pehmeä, herkkä ja taipuisa. Pyhä Henki voi muovailla sitä vaivatta. Se vastaa ja reagoi jumalalliseen moitteeseen.

Tärkein katuvan sydämen piirre on valmius tunnustaa syyllisyytensä. Se on halu hyväksyä rikkomuksesta annettu moite. Se sanoo: ”Minä se olen, Herra, olen tehnyt syntiä.”

Jollei syntiä tunnusteta, ei voida tehdä parannusta, katua: ”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu”(2 Kor.7:10). Jos et halua tunnustaa olevasi väärässä, sanot samalla, ettei sinun tarvitse katua.

Ennen kuin Pilatus antoi Jeesuksen murhanhimoisten pappien ja vanhimpien käsiin, hän halusi maailman tietävän, ettei se ollut hänen syynsä. Hän pyysi vadillisen vettä, kastoi kätensä siihen ja julisti itsensä viattomaksi Jeesuksen vereen vihaisen kansanjoukon edessä:

”Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne" (Matt.27:24).

Sanonta ”katsokaa itse eteenne” tarkoittaa tässä ”varmistakaa, että kaikki tietävät minun käsieni olevan puhtaat. Minä en ole tehnyt mitään pahaa ja olen puhdas kaikesta syyllisyydestä.”

Pilatuksen kädet eivät tietenkään olleet puhtaat, koska hän juuri antoi Jumalan Pojan murhaajien käsiin. Tällainen asenne sulkee ihmisen kaiken mahdollisen katumuksen ulkopuolelle. Jos joku profeetta olisi seuraavana päivänä tullut Pilatuksen luo sanoen: ”Tee parannus tai joudut kadotukseen!” hallitsija olisi ollut kauhuissaan. ”Kuka, minäkö?” hän olisi kysynyt, ”En minä ole tehnyt mitään väärää. Kuinka voin katua, kun en ole tehnyt syntiä?”

Johannes kirjoittaa: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä… Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä”(1 Joh.1:8, 10).

David Wilkerson kirjoitti:Mitä pitempään vaellan Jeesuksen kanssa, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että parannus ei kuulu vain syntisille, vaan myös uskoville. Se ei ole kertatapahtuma, vaan Jumalan kansan pitää tehdä sitä jatkuvasti Jeesuksen paluuseen saakka.

Jokainen parannuksessa vaeltava uskova saa osakseen Jumalan erityisen huomion. Parannus avaakin meille sellaista, mitä mikään muu ei voi. Jos vaellamme Herran edessä katuvalla sydämellä, hän hukuttaa meidät uskomattomiin siunauksiin!

Katuva sydän on pehmeä, herkkä ja taipuisa. Pyhä Henki voi muovailla sitä vaivatta. Se vastaa ja reagoi jumalalliseen moitteeseen.

Niin rakkaat ystävät, mehän monesti mieluimmin ajattelemme,että parannus kuuluu vain ja ainoastaan syntisille, jotka vasta etsivät Jumalaa..Nuo, jotka ovat heränneet oman syntisyytensä tajuamiseen ja tahtovat siitä vapautua, tulla uskoon. Ok. Hyvä niin.

Mutta kuinka usein kuuleekaan sanottavan, että; jo uskoon tullut, pelastunut, on kaikki syntinsä anteeksi Jeesukselta saanut, niin ettei hänen enää mukamas tartte tehdä parannusta? Miksi ei? Onko meistä uskoontultuamme tullut synnittömiä, puhtaita, niin vanhurskaita, ettei synti enää meihin ulotu? Ei kai nyt sentään? Vai onko kenties ajatuksemme sitten tämä; Kerran pelastunut aina pelastunut, jolloin ei enää ole syntiä sydämissämme, elämässämme ja sitä ei enää edes tarvitse katua, tai saati sitten; nöyrtyä pyytämään sitä kaikkea mitä elämässämme sitten onkin anteeksi Jeesukseltamme ja tulla verilähteensä juurelle tekemään parannusta ja puhdistautumaan?!

Ei ole mitään, eikä ketään: kerran pelastunutta ja siinä koko elämänsä kaikki synnit anteeksi saanutta.. Ymmärrät varmaan sen itsekin, että se on valhetta. Ja jos oiskin uskoon tulllutkin, niin kyllä sillä ajattelulla usko hiipuu pian, jääden vain uskonnollisuuteen, Luulo uskoon.

Minäkin olen tavannut uskovia, jotka uskovat tuon valheen, joka on saatanan oppi, valhe, niin ettei uskovan mukamas tarvitsisikaan kokea; tarvetta katua vääriä tekojaan, sanojaan, vääränlaista elämäänsä, tms..Silloinhan sellaisen ihmisen uskoontulokin on ollut aivan turha, koska hän pysyy synneissään, niin kuin oli ennen uskoontuloaankin, ehkä hän vain omassa voimassaan koittaa parannella itseään, mutta ei kuitenkaan tuo asioitaan Herran eteen, ristin juurelle, tahtoen samalla myöskin kuolla itselleen, maailmalle, sekä muuttua. Mehän kuvainnollisesti kuolemme tälle maailmalle, sekä itsellemmekin, kun astumme kasteen hautaan ja sieltä tulisi nousta uusi luomus Kristuksessa, eikä sitä samaa, joka oli ennen kastetttakin.

Niin kuin veljemme tuossa minusta hyvin sanookin, niin parannuksessa elävä uskova saa Isältä Jumalaltamme erityisen huomion, koska se on Herrallemme mieleen, kun ihminen tahtoo muuttua uudeksi luomukseksi, mutta ei voi niin tehdä ilman Jeesuksen verihaavoista vuotavaa anteeksiantamusta, veren pesua, sydämiemme murtamista, sekä muuttumista katsomaan vain yksin Kristukseen Jeesukseen, eikä enää itseemme. Sydän kuin pehmenee ja Pyhä Henki voi alkaa toimia sen ihmisen kautta Isän Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi, kirkastaen Jeesusta Kristusta elämässämme. Halleluja! Amen!

David Wilkerson kirjoitti:Jollei syntiä tunnusteta, ei voida tehdä parannusta, katua: ”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu”(2 Kor.7:10). Jos et halua tunnustaa olevasi väärässä, sanot samalla, ettei sinun tarvitse katua.

Ennen kuin Pilatus antoi Jeesuksen murhanhimoisten pappien ja vanhimpien käsiin, hän halusi maailman tietävän, ettei se ollut hänen syynsä. Hän pyysi vadillisen vettä, kastoi kätensä siihen ja julisti itsensä viattomaksi Jeesuksen vereen vihaisen kansanjoukon edessä:

”Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne" (Matt.27:24).

Sanonta ”katsokaa itse eteenne” tarkoittaa tässä ”varmistakaa, että kaikki tietävät minun käsieni olevan puhtaat. Minä en ole tehnyt mitään pahaa ja olen puhdas kaikesta syyllisyydestä.”

Pilatuksen kädet eivät tietenkään olleet puhtaat, koska hän juuri antoi Jumalan Pojan murhaajien käsiin. Tällainen asenne sulkee ihmisen kaiken mahdollisen katumuksen ulkopuolelle. Jos joku profeetta olisi seuraavana päivänä tullut Pilatuksen luo sanoen: ”Tee parannus tai joudut kadotukseen!” hallitsija olisi ollut kauhuissaan. ”Kuka, minäkö?” hän olisi kysynyt, ”En minä ole tehnyt mitään väärää. Kuinka voin katua, kun en ole tehnyt syntiä?”

Johannes kirjoittaa: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä… Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä”(1 Joh.1:8, 10).