by David Wilkerson | September 21, 2010
Vaikka kuinka kirkossa käymisen sanotaan olevan hengellistä taistelua, uskovat eivät ole oppineet nousemaan vihollista vastaan. Olemme liian "helppoja nakkeja" paholaiselle!
En usko, että uskovien kokemat vastoinkäymiset aina olisivat vain vihollisen aiheuttamia.
Usein syytämme häntä omasta huolimattomuudestamme, tottelemattomuudestamme ja laiskuudestamme johtuvista asioista.
On helppo panna oman hölmöytemme seuraukset paholaisen syyksi. Sillä tavoin pääsemme vastuusta. Tietenkin paholainen on tänä päivänä hyvin todellisesti läsnä maailmassa, vieläpä ahkerana työssään!
Kerronpa vähän saatanan strategiasta. Jos hän ei pysty syrjäyttämään valtaistuimelta Kaikkivaltiasta, hän yrittää parhaansa mukaan repiä Jumalan kuvan sinusta. Hän tahtoo tehdä ylistäjistä valittajia ja jumalanpilkkaajia.
Saatana ei voi hyökätä kimppuusi, miten tahtoo. Jumala on asettanut tulimuurin jokaisen lapsensa ympärille, eikä saatana voi ylittää sitä ilman Jumalan lupaa.
Saatana ei voi lukea uskovan ajatuksia. Jotkut ihmiset eivät uskalla rukoilla, koska he arvelevat paholaisen salakuuntelevan heitä. Toiset taas luulevat paholaisen pystyvän lukemaan kaikki heidän ajatuksensa. Näin ei ole! Vain Jumala on kaikkialla läsnä oleva ja kaikki tietävä.
Raamattu käskee meidän nousta ylös, olla lujia ja taistella lihaa, sekä paholaista vastaan: "Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa"(Ef.6:10).
Sinun pitää kyllästyä paholaisen hallintaan: elämään surkeana, masentuneena, ilottomana, tyhjänä ja ahdistuneena!
Tuomarien kirjassa sanotaan: "Mutta israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja Herra antoi heidät Midianin käsiin seitsemäksi vuodeksi. Ja Israel sai tuntea Midianin käden voimaa" (Tuom.6:1-2).
Israelilaiset olivat joutuneet pohjanoteeraukseen elämässään. Heidät oli ajettu asumaan pimeissä luolissa ja kosteissa koloissa, nälkäisinä, peloissaan ja avuttomina. Sitten tapahtui jotain. Se alkoi Gideonista ja levisi koko leiriin: Israelin kansa kyllästyi piileskelemään pimeissä luolissa.
Gideon puhui itsekseen: "Kuinka kauan meidän pitää sietää tätä? He kulkevat maamme halki kenenkään estämättä. Kukaan ei nouse tehdäkseen jotain asialle! Olemme kuulleet kerrottavan Jumalastamme, joka kulki isiemme edellä. Me taas olemme riisuttuja, avuttomia. Elämme alituisessa pelossa."
Jokin heräsi Gideonin sisällä. Hän sanoi sen, mitä Jumala odotti kuulevansa: " Nyt tämä on mennyt liian pitkälle! Me palvelemme vahvaa, voittoisaa Jumalaa. Miksi suostumme tähän vääryyteen päivän toisensa jälkeen?"
Jumala ei tee mitään, ennen kuin kaikki inhottaa sinua - kyllästyttää olla kyllästynyt.
Sinun pitää tehdä niin kuin Gideon teki: rukoilla Herraa! Me palvelemme samaa Jumalaa kuin Israelkin. Jos hän kuuli heidän huutonsa, vaikka he olivat epäjumalanpalvelijoita, niin hän kuulee sinun huutosi, koska sinä olet tosissasi.
