Ottakaamme ketut kiinni

[rita4]

Hannu Melaluoto

Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja tumelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa. Korkea Veisu 2:15

Kävin aamulenkillä ja näin jotain, mitä en koskaan aiemmin keskellä ihmisasutusta. Paikallisen teollisuuslaitoksen pumppulaitoksen kirkkaissa pihavaloissa istuskeli otus, jonka hännän paksuus kiinnitti erityisesti huomiota. Se oli kissaa suurempi, pystyt korvat ja kehonsa mittainen häntä. Kävelin utealiaana kohti. Se ei 20 metriä lähemmäksi päästänyt. Liikkeet olivat niin liukkaat, ettei sitä, kettua, kyllä paljain käsin kiinni saanut, eikä saa. Pentu se vielä oli taikka ainakin nuori yksilö.

Arvaat varmaan missä ajatukset viipyivät tuon vajaan tunnin mittaisen patikoinnin aikana. Olenhan juuri itse useammpaan otteeseen viimeaikoina puhunut itselle ja muille pyhittymisen tärkeydestä. Siis siitä, kuinka todellinen uskovan hengenelämän uudistuminen Raamatussa on kuvattu Ef 4 luvussa: "että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen".

Sen jälkeenhän Paavali kertoo samassa kirjeessä, mitä tämä poispano on käytännössä. Ajatella, että teksti puhuu juuri uudistuksesta, josta uskovatkin niin paljon puhuvat ja jota jatkuvasti tavoitellaan. Mutta tavoitellaankohan sitä siten kun Ef 4 luvun loppu ja 5 luku opettaa? Kysyn tätä ennen kaikkea itseltäni ja itseltäsi sinäkin voit kysyä, niin emme kumpikaan loukkaa toisiamme.

Otsikkoteksti puhui monikossa "ottakaamme". Taitaa olla meillä kaikilla oma sarka tällä alueella, oikein raivaamaton uudispelto. Itse asiassahan se voi olla ympärillämme, ei vain aamuisen kohtaamisen tapainen yksi kettu, vaan kokonainen lauma. Kokonainen kettutarha. Vaikea se on ketunpoika käsin kiinni ottaa, puhumattakaan, jos niitä tarhallinen on! Ne ovat melko nopsakinttuisia ja pyssyä ei asuntoalueella saa käyttää.

Asiahan voi vaikuttaa humoristiselta, mutta sitä se itse asiassa ei ole. Kyse on vakavasta, etten sanoisi kuoleman vakavasta ongelmasta. Piru ei saa kenties meitä langetettua viinapulloon, rietasteluun tai kiroilemiseen, mutta kettu onkin toista maata. Se pujahtelee. Se, ainakin tuo pentu, vaikutti niin somalta. Tuuhea turkki ja valpas katse. Mutta sillä on pedon luonto. Joka tapauksessa ketuista Raamattu kuitenkin puhuu ja puhuu varoittavaan sävyyn. Ne voivat tumella viinitarhan. Viinitarhan täytyy tarkoittaa tässä uskonelämän viljelmää.

Ketun sanotaan olevan ovela. Ovelasta ei ole kavaluus kaukana. Sen oikea luonto alkaakin muistuttaa synnistä. Jumala ei tarkoita KV:ssa luonnollista kettua, se lienee selvä. Hän tarkoittaa syntiä, esim himoa. Siitähän Ef 4:22 juuri puhui. Ihmisellä voi olla viinan tai pelin himo, ilman että hän juo tai pelaa. Mistä vakavammin Jumalan sana varoittaa kuin esim. katkeruudesta (Hebr 12:15) tai anteeksiantamattomasta mielenlaadusta (Matt 6:14-15, Mark 11:25). Kaiken kukkuraksi ne ovat joskus vielä näkymättömiä asianomaiselle itselleen. Ympäristö ne kyllä pystyy aistimaan. Mutta ne ovat aika-ajoin piilossa, pesäkolossa mukavasti makaavia, piilossa katseilta. Mutta siellä ne ovat elinvoimisina ja keskellä viinitarhaa!

Luonnollinen kettu on hakala paljain käsin kiinni ottaa. Kiitos Jumalalle, että pienten ja suurempienkin kettujen hengellinen pyydystäminen on sittenkin helpompaa. Ainakin siinä voi onnistua. Ongelma vain on se sama, mikä paljon anteeksi saaneella Matt 18:30:ssä, hän ei tahtonut. Häneltä puuttui anteeksi antamisen asenne. Hän vain piti kettua hännästä kiinni. Silloin se kettu onkin hankalimmillaan. Mutta Jumalan armosta pitäisi ymmärtää nöyryyttää itsensä, maksoi mitä maksaa. Muuten on vaara, että kanta lisääntyy ja kasvaa ja kohta viinitarhalle on vaara käydä kalpaten.

Mitenkä ne vikkeläliikkeiset ja ovelat elikot sitten saadan kiinni? Vastaus on se vanhanaikainen menetelmä, joka ilmenee 1 Joh 1:9 ja Snl 20:9:stä. Ei muuta kuin kettumetsälle. Niillä ei ole hengellisellä saralla rauhoitusaikaa ensinkään ja niitä saa pyytää keskeltä asutustaajamaakin. Kenties sieltä todellinen uudistuminenkin sitten pulpahtaa päivänvaloon.