Uuskarismaattisuuden vaarat ja aikamme hengellinen tarve
Lähetetty: 05.08.2024 13:46Uuskarismaattisuuden vaarat ja aikamme hengellinen tarve
Ihmisellä on tarve löytää kestävä pohja elämälleen myös meidän ajassamme. Pelkät uskonnolliset toimitukset, seremoniat ja kaavamaisuus eivät riitä syntiselle, joka on pyhän Jumalan edessä. Toisaalla sanankuulijaa hämmentävät julistukseen ja kokoustoimintaan ilmaantuneet oudot toimintamallit ja sekavat opilliset korostukset. On paljon ihmisiä, jotka osittain tietämättään kaipaavat Jumalaa, mutta eivät saa apua elämäänsä “vanhan” eikä “uuden” mallin mukaisesta “kristillisyydestä”. Vain Jumalan sanan kautta saatu luottamus ja usko vanhaan evankeliumiin täyttää ihmisen sisäisen tyhjyyden.
Uudet liikkeet hämmentävät myös siksi, että osittain oikeankin sanoman ohessa esiintyy outoa käyttäytymistä. Suuri osa kristikansasta vieroksuu näiden liikkeiden meluisia ja sielullisia keinoja “hengellisen ilmapiirin” ja jumalayhteyden saavuttamiseksi.
Kristinuskon tuntemus on nykyaikana kovin hataraa ja siksi monikaan ei pysty erottamaan aitoa epäaidosta. Tunteita kuohuttava ja vauhdikas meno saattaa viehättää ja tuntua oikealta varsinkin jos jotain ihmeellistä näyttää tapahtuvan.
Raittiin evankeliumin julistuksen ja opetuksen yhä vähenevä osuus on luonut otollisen maaperän usein amerikkalaista alkuperää oleville uskonnollisille liikkeille. Ihmeillä markkinoitu julistus toimii kuitenkin vain rokotteena aitoa evankeliumia vastaan, koska se ei tuo sydämeen todellista rauhaa Jumalan kanssa. Kun omassa tai lähimmäisten elämässä ei tapahdukaan odotettuja ja luvattuja ihmeitä, petytään aiheetta koko kristinuskoon.
Uusille liikkeille tyypillinen suuruuden tavoittelu vaatimuksineen aiheuttaa sisäistä ahdistusta, henkistä sairastumista ja altistaa jopa itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Sitä vastoin julistettu ja käytännössä toteutuva armon evankeliumi ottaa vakavasti synnin, mutta myös Jumalan täyden ja ilman ehtoja lahjoitettavan anteeksiantamuksen ja vapauttaa ihmisen olemaan oma itsensä ja kestämään tavallista arkielämää.
Suomen uuskarismaattisista liikkeistä tunnetuin on Nokia Missio. Se on kova pähkinä purtavaksi kirkolle, jonka johdon ongelmaa vaikeuttaa sen aikaisempi puuttumattomuus selvästi raamatulliselle kristillisyydelle vieraisiin oppeihin. Vastakkainasettelusta syntyy se virheellinen käsitys, että “kuollut kirkko” vainoaa “elävää uskoa” ja että muuta kristillisyyttä ei olisi lainkaan olemassa.
On rehellisesti tunnustettava myös se tosiasia, etteivät kaikki seurakuntien jäsenetkään ole taivastiellä. Ihmisen perusongelma on edelleen syntisyys ja siten pyhän Jumalan vihan ja tuomion alaisuus. Sen tähden ihmisiä on kutsuttava nytkin pelastuksen osallisuuteen. Tähän ei kuitenkaan tarvita erityisen “voideltuja” Jumalan miehiä tai -naisia, vaan pelastus on edelleenkin omistettavissa yksinkertaisella uskolla Jeesuksen täydelliseen sovitustyöhön ja hänen armoonsa.
Evankelioinnin tarve ei ole mihinkään kadonnut, mutta sen ohella tulee olla tervettä opetusta. Kun julistus ja opetus on tervettä, ihmisellä ei ole mitään aihetta hakeutua tuhoisaan ja tunnemaailmaa ruokkivaan, epäkristilliseen superhengellisyyteen. Kristuksen sisäisen tuntemisen myötä annetaan kaikki muu tarpeellinen.
Jumalan evankeliumin oikea esillä pitäminen merkitsee paluuta Golgatalle, kuten tapahtui merkittävissä vanhoissa herätyksissä. Kirkon ja vapaitten seurakuntien rakenteet ovat alun perin olleet olemassa avun tuomiseksi ihmisen todelliseen hätätilaan, siksi ristin sanomaa ei tässäkään ajassa saa korvata eikä pääasiaksi. Vaikka Raamattu varoittaa sammuttamasta henkeä, se kehottaa myös koettelemaan kaiken ja karttamaan kaikenlaista pahaa (1. Tess. 5. luku).
Vanha klassinen kristinusko, jossa ristiinnaulittu Jeesus Kristus on kaiken keskus, on ainoa oikea valo ja iankaikkisen elämän kestävä toivo.
Pauli Koskinen, Viiala | Jouko Nieminen, Kokkola
Jaakko Pirttiaho, Kangasniemi | Juhani Aitomaa, Lempäälä
Matti Pyykkönen, Leivonmäki | Paavo Lievonen, Jyväskylä
Olavi Syväntö, Israel | Per-Olof Malk, Hyvinkää
Olavi Peltola, Helsink | Paavo Suihkonen, Muurame
Ihmisellä on tarve löytää kestävä pohja elämälleen myös meidän ajassamme. Pelkät uskonnolliset toimitukset, seremoniat ja kaavamaisuus eivät riitä syntiselle, joka on pyhän Jumalan edessä. Toisaalla sanankuulijaa hämmentävät julistukseen ja kokoustoimintaan ilmaantuneet oudot toimintamallit ja sekavat opilliset korostukset. On paljon ihmisiä, jotka osittain tietämättään kaipaavat Jumalaa, mutta eivät saa apua elämäänsä “vanhan” eikä “uuden” mallin mukaisesta “kristillisyydestä”. Vain Jumalan sanan kautta saatu luottamus ja usko vanhaan evankeliumiin täyttää ihmisen sisäisen tyhjyyden.
Uudet liikkeet hämmentävät myös siksi, että osittain oikeankin sanoman ohessa esiintyy outoa käyttäytymistä. Suuri osa kristikansasta vieroksuu näiden liikkeiden meluisia ja sielullisia keinoja “hengellisen ilmapiirin” ja jumalayhteyden saavuttamiseksi.
Kristinuskon tuntemus on nykyaikana kovin hataraa ja siksi monikaan ei pysty erottamaan aitoa epäaidosta. Tunteita kuohuttava ja vauhdikas meno saattaa viehättää ja tuntua oikealta varsinkin jos jotain ihmeellistä näyttää tapahtuvan.
Raittiin evankeliumin julistuksen ja opetuksen yhä vähenevä osuus on luonut otollisen maaperän usein amerikkalaista alkuperää oleville uskonnollisille liikkeille. Ihmeillä markkinoitu julistus toimii kuitenkin vain rokotteena aitoa evankeliumia vastaan, koska se ei tuo sydämeen todellista rauhaa Jumalan kanssa. Kun omassa tai lähimmäisten elämässä ei tapahdukaan odotettuja ja luvattuja ihmeitä, petytään aiheetta koko kristinuskoon.
Uusille liikkeille tyypillinen suuruuden tavoittelu vaatimuksineen aiheuttaa sisäistä ahdistusta, henkistä sairastumista ja altistaa jopa itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Sitä vastoin julistettu ja käytännössä toteutuva armon evankeliumi ottaa vakavasti synnin, mutta myös Jumalan täyden ja ilman ehtoja lahjoitettavan anteeksiantamuksen ja vapauttaa ihmisen olemaan oma itsensä ja kestämään tavallista arkielämää.
Suomen uuskarismaattisista liikkeistä tunnetuin on Nokia Missio. Se on kova pähkinä purtavaksi kirkolle, jonka johdon ongelmaa vaikeuttaa sen aikaisempi puuttumattomuus selvästi raamatulliselle kristillisyydelle vieraisiin oppeihin. Vastakkainasettelusta syntyy se virheellinen käsitys, että “kuollut kirkko” vainoaa “elävää uskoa” ja että muuta kristillisyyttä ei olisi lainkaan olemassa.
On rehellisesti tunnustettava myös se tosiasia, etteivät kaikki seurakuntien jäsenetkään ole taivastiellä. Ihmisen perusongelma on edelleen syntisyys ja siten pyhän Jumalan vihan ja tuomion alaisuus. Sen tähden ihmisiä on kutsuttava nytkin pelastuksen osallisuuteen. Tähän ei kuitenkaan tarvita erityisen “voideltuja” Jumalan miehiä tai -naisia, vaan pelastus on edelleenkin omistettavissa yksinkertaisella uskolla Jeesuksen täydelliseen sovitustyöhön ja hänen armoonsa.
Evankelioinnin tarve ei ole mihinkään kadonnut, mutta sen ohella tulee olla tervettä opetusta. Kun julistus ja opetus on tervettä, ihmisellä ei ole mitään aihetta hakeutua tuhoisaan ja tunnemaailmaa ruokkivaan, epäkristilliseen superhengellisyyteen. Kristuksen sisäisen tuntemisen myötä annetaan kaikki muu tarpeellinen.
Jumalan evankeliumin oikea esillä pitäminen merkitsee paluuta Golgatalle, kuten tapahtui merkittävissä vanhoissa herätyksissä. Kirkon ja vapaitten seurakuntien rakenteet ovat alun perin olleet olemassa avun tuomiseksi ihmisen todelliseen hätätilaan, siksi ristin sanomaa ei tässäkään ajassa saa korvata eikä pääasiaksi. Vaikka Raamattu varoittaa sammuttamasta henkeä, se kehottaa myös koettelemaan kaiken ja karttamaan kaikenlaista pahaa (1. Tess. 5. luku).
Vanha klassinen kristinusko, jossa ristiinnaulittu Jeesus Kristus on kaiken keskus, on ainoa oikea valo ja iankaikkisen elämän kestävä toivo.
Pauli Koskinen, Viiala | Jouko Nieminen, Kokkola
Jaakko Pirttiaho, Kangasniemi | Juhani Aitomaa, Lempäälä
Matti Pyykkönen, Leivonmäki | Paavo Lievonen, Jyväskylä
Olavi Syväntö, Israel | Per-Olof Malk, Hyvinkää
Olavi Peltola, Helsink | Paavo Suihkonen, Muurame