Synnintunnon siunaus ja vapautus
Lähetetty: 26.07.2024 08:31Veikko Pekki
Jos haluamme kokea todellista vapautta ja iloa elämässämme, Jumala tahtoo auttaa meitä poistamaan tieltämme erään ratkaisevan esteen: Hän haluaa lahjoittaa meille mielenmuutoksen niin, että pääsemme aidosti katumaan ja murehtimaan syntiä.
Rakastava Isämme tahtoo meidän elävän jatkuvasti ja enenevästi juuri sitä yltäkylläistä elämää, jonka Hän toi ulottuvillemme Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Synnintunto on Jumalan lahja
On koettu tosiasia, että emme useinkaan voi vapautua elämäämme tuhoavista ja sieluamme vastaan sotivista tavoista ja asenteista vain tunnistamalla ne ja sanomalla, että Jeesus vapauta ja puhdista - ilman synnin ja tuomion tuntoa. Miksi emme? Koska sanoistamme ja rukouksistamme huolimatta saatamme rakastaa näitä asioita elämässämme niin paljon, että palaamme niihin yhä uudelleen.
Toisin sanoen rakastamme usein syntiä. Emme toisten syntiä, vaan juuri sitä sitä omaa salaista mielisyntiämme.
Mutta pitääkö ihmistä sitten aina vain syyllistää puhumalla synnistä? Eikö elämässämme muutenkin ole taakkoja? Emmekö siis tarvitsekaan julistusta Jumalan kaikki kattavasta armosta ja ilosta, joka meidän vain on viritettävä harjoittamalla uskoamme ja kiittämällä ja ylistämällä Häntä, joka jo sovitti syntimme?
Totta kai tarvitsemme, mutta Jumala on paljon armollisempi kuin ajattelemmekaan. Siksi Hän ei anna meidän kokea todellista vapautusta ja kestävää iloa ennen kuin suostumme käsittelemään synnin ja sen juuret elämässämme.
Sillä juuri taakoista vapautumisesta on kyse. Synnintunto on vieroitusprosessi pahasta, joka on tuhoamassa meitä. Murhe ja tuska omasta pahuudesta on suurenmoinen elämän lahja Jumalalta, koska silloin alamme todella haluta eroon pahuudesta. Kuinka voisimmekaan päästä siitä eroon, ellei se koskaan saata meitä vararikkoon Jumalan edessä, ellei omatuntomme saisi kokea ja pelästyä sen kadottavaa luonnetta?
Älä pakene synnintuntoa
Asian luonnetta valaisee vapauttavan surutyön esimerkki: Jos ihminen menettää läheisensä, mutta ei suostu tekemään surutyötä, vaan pakenee surun ja menetyksen kipuja sekä siihen liittyviä ahdistuksen ja masennuksen ja yksinäisyyden tunteita, hän voi turtua ja sairastua myöhemmin vakavaan masennukseen.
Sen sijaan luonnollinen suruprosessi kaikkine tuskineenkin johtaa selviytymiseen. Se puhdistaa sisäisen elämän ja siirtää ihmisen uuteen vaiheeseen, jossa hän voi olla sinut menetyksensä kanssa ilman, että se orjuuttavasti hallitsee hänen elämäänsä. Suunnilleen samoin on synnistä luopumisen kohdalla.
Siksi on aina suuri erehdys koettaa paeta tai turruttaa synnintuntoa. Sitä ei voi ajaa ahdistuksen demonina ulos Jeesuksen nimessä. Omien väärien tekojen ja asenteiden murehtiminen Jumalan edessä, niiden tuomitseminen ja tuomittuna olemisen tuntu ovat elämän esilääkitystä iankaikkiselle sielullemme. Varsinainen lääke on sitten Kristuksen veri.
Kyse on siitä, että olemme todella iankaikkisuuden ja tilinteon edesä. Siinä on pieni ja yksinäinen tuntu, todellinen hätä: Miten käy sieluni? Siinä ei enää selitellä, ei puolustella, vaan rukoillaan anteeksiantoa ja armahdusta Pyhän edessä.
Jos olet tavalla tai toisella ahdistuksessa, pyydä Pyhää Henkeä näyttämään sinulle, mistä on kysymys. Älä pakene tilaasi ensimmäiseksi esimerkiksi lääkkeisiin tai muihin asioihin, jotka vain kääntävät huomiosi pois asian ytimestä. Silloin pysäytät vapautumisesi prosessin.
Uskalla viipyä Jumalan edessä kysellen, missä kohden elämässäsi ahdistuksesi juuret sijaitsevat. Hän parantaa särkyneen sydämen ja sielun. Hän tahtoo armollaan ja ilollaan lohduttaa sitä, joka herkällä ja aralla tunnolla kipuilee Hänen edessään.
Hän myös osoittaa armollisesti, missä asiassa sinun on murehdittava ja kaduttava tekojasi Hänen edessään - ja silloin myös itse tahdot ja voit todellisesti luopua niistä ja päästä vapaaksi. Pidä huolta, ettei mikään muu kuin Kristuksen sovintotyön veri tuota sinulle lohtua synnintunnossasi. Vain Hän on täydellinen Vapauttajamme ja Parantajamme.
Ylenpalttinen armo
Katumuksen vieroituskuuri, kun siihen uskalletaan antautua Jumalaa avuksi huutaen, vaihtuu sitäkin syvempään vapautukseen ja iloon, kun Kristus vuodattaa anteeksiantavan armonsa ja lohdutuksensa sydämeen. Juuri synnin tunnistamista suureksi Jumalan edessä sekä sitä seuraavaa vapautuksen armoa apostoli Paavali tarkoittaa sanoessaan:
"Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi." (Room. 5:20).
Pyhä Henki on ainoa, joka voi tarjota meille tämän lahjan elävänä kokemuksena. Sitä eivät ihmisten moraalisaarnat eivätkä lakihenkiset vaatimukset voi saada aikaan. Synnintunnon, "piston sydämessä", saa aikaan Pyhä Henki, joka kirkastaa Jumalan Sanan ja Kristuksen vanhurskauden syntiselle sielulle.
Päämäärä on aina rauha Jumalan kanssa ja sielun lepo Kristuksessa. Synnintuntoa ei tule kiristää tai puristaa kenestäkään esiin. Kaikessa tulee osoittaa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta, syntisten Vapahtajaa, joka kutsuu meitä luokseen parannukseen ja elämään.
Kunkin ihmisen tilinteko on aina syvästi henkilökohtainen prosessi Jumalan edessä. Tätä intiimiä prosessia on kunnioitettava ja suojeltava. Siinä voimme myös tarvittaessa olla luottamuksellisesti toinen toistemme tukena ja ripittäytyä sekä julistaa anteeksiantoa toisillemme. Tällaiseen keskinäiseen avautumiseen ja rukoilemiseen yhdistyy myös kokonaisvaltainen Jumalan parantava voima, joka vapauttaa meidät hengen, sielun ja ruumiinkin terveyteen ja hyvinvointiin (Jaak. 5:16).
Vaikka olemme uskon kautta pelastettuja ja vanhurskautettuja, tarvitsemme jatkuvasti uutta hengellistä virvoitusta elämäämme, koska synti ja siihen kietoutuminen on meille niin luontaista. Tarttukaamme siksi rukoillen tähän suureen mahdollisuuteen, josta apostoli Jaakob kirjoittaa seurakunnalle:
"Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa." (Jaak. 4:8-10).
Jos haluamme kokea todellista vapautta ja iloa elämässämme, Jumala tahtoo auttaa meitä poistamaan tieltämme erään ratkaisevan esteen: Hän haluaa lahjoittaa meille mielenmuutoksen niin, että pääsemme aidosti katumaan ja murehtimaan syntiä.
Rakastava Isämme tahtoo meidän elävän jatkuvasti ja enenevästi juuri sitä yltäkylläistä elämää, jonka Hän toi ulottuvillemme Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Synnintunto on Jumalan lahja
On koettu tosiasia, että emme useinkaan voi vapautua elämäämme tuhoavista ja sieluamme vastaan sotivista tavoista ja asenteista vain tunnistamalla ne ja sanomalla, että Jeesus vapauta ja puhdista - ilman synnin ja tuomion tuntoa. Miksi emme? Koska sanoistamme ja rukouksistamme huolimatta saatamme rakastaa näitä asioita elämässämme niin paljon, että palaamme niihin yhä uudelleen.
Toisin sanoen rakastamme usein syntiä. Emme toisten syntiä, vaan juuri sitä sitä omaa salaista mielisyntiämme.
Mutta pitääkö ihmistä sitten aina vain syyllistää puhumalla synnistä? Eikö elämässämme muutenkin ole taakkoja? Emmekö siis tarvitsekaan julistusta Jumalan kaikki kattavasta armosta ja ilosta, joka meidän vain on viritettävä harjoittamalla uskoamme ja kiittämällä ja ylistämällä Häntä, joka jo sovitti syntimme?
Totta kai tarvitsemme, mutta Jumala on paljon armollisempi kuin ajattelemmekaan. Siksi Hän ei anna meidän kokea todellista vapautusta ja kestävää iloa ennen kuin suostumme käsittelemään synnin ja sen juuret elämässämme.
Sillä juuri taakoista vapautumisesta on kyse. Synnintunto on vieroitusprosessi pahasta, joka on tuhoamassa meitä. Murhe ja tuska omasta pahuudesta on suurenmoinen elämän lahja Jumalalta, koska silloin alamme todella haluta eroon pahuudesta. Kuinka voisimmekaan päästä siitä eroon, ellei se koskaan saata meitä vararikkoon Jumalan edessä, ellei omatuntomme saisi kokea ja pelästyä sen kadottavaa luonnetta?
Älä pakene synnintuntoa
Asian luonnetta valaisee vapauttavan surutyön esimerkki: Jos ihminen menettää läheisensä, mutta ei suostu tekemään surutyötä, vaan pakenee surun ja menetyksen kipuja sekä siihen liittyviä ahdistuksen ja masennuksen ja yksinäisyyden tunteita, hän voi turtua ja sairastua myöhemmin vakavaan masennukseen.
Sen sijaan luonnollinen suruprosessi kaikkine tuskineenkin johtaa selviytymiseen. Se puhdistaa sisäisen elämän ja siirtää ihmisen uuteen vaiheeseen, jossa hän voi olla sinut menetyksensä kanssa ilman, että se orjuuttavasti hallitsee hänen elämäänsä. Suunnilleen samoin on synnistä luopumisen kohdalla.
Siksi on aina suuri erehdys koettaa paeta tai turruttaa synnintuntoa. Sitä ei voi ajaa ahdistuksen demonina ulos Jeesuksen nimessä. Omien väärien tekojen ja asenteiden murehtiminen Jumalan edessä, niiden tuomitseminen ja tuomittuna olemisen tuntu ovat elämän esilääkitystä iankaikkiselle sielullemme. Varsinainen lääke on sitten Kristuksen veri.
Kyse on siitä, että olemme todella iankaikkisuuden ja tilinteon edesä. Siinä on pieni ja yksinäinen tuntu, todellinen hätä: Miten käy sieluni? Siinä ei enää selitellä, ei puolustella, vaan rukoillaan anteeksiantoa ja armahdusta Pyhän edessä.
Jos olet tavalla tai toisella ahdistuksessa, pyydä Pyhää Henkeä näyttämään sinulle, mistä on kysymys. Älä pakene tilaasi ensimmäiseksi esimerkiksi lääkkeisiin tai muihin asioihin, jotka vain kääntävät huomiosi pois asian ytimestä. Silloin pysäytät vapautumisesi prosessin.
Uskalla viipyä Jumalan edessä kysellen, missä kohden elämässäsi ahdistuksesi juuret sijaitsevat. Hän parantaa särkyneen sydämen ja sielun. Hän tahtoo armollaan ja ilollaan lohduttaa sitä, joka herkällä ja aralla tunnolla kipuilee Hänen edessään.
Hän myös osoittaa armollisesti, missä asiassa sinun on murehdittava ja kaduttava tekojasi Hänen edessään - ja silloin myös itse tahdot ja voit todellisesti luopua niistä ja päästä vapaaksi. Pidä huolta, ettei mikään muu kuin Kristuksen sovintotyön veri tuota sinulle lohtua synnintunnossasi. Vain Hän on täydellinen Vapauttajamme ja Parantajamme.
Ylenpalttinen armo
Katumuksen vieroituskuuri, kun siihen uskalletaan antautua Jumalaa avuksi huutaen, vaihtuu sitäkin syvempään vapautukseen ja iloon, kun Kristus vuodattaa anteeksiantavan armonsa ja lohdutuksensa sydämeen. Juuri synnin tunnistamista suureksi Jumalan edessä sekä sitä seuraavaa vapautuksen armoa apostoli Paavali tarkoittaa sanoessaan:
"Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi." (Room. 5:20).
Pyhä Henki on ainoa, joka voi tarjota meille tämän lahjan elävänä kokemuksena. Sitä eivät ihmisten moraalisaarnat eivätkä lakihenkiset vaatimukset voi saada aikaan. Synnintunnon, "piston sydämessä", saa aikaan Pyhä Henki, joka kirkastaa Jumalan Sanan ja Kristuksen vanhurskauden syntiselle sielulle.
Päämäärä on aina rauha Jumalan kanssa ja sielun lepo Kristuksessa. Synnintuntoa ei tule kiristää tai puristaa kenestäkään esiin. Kaikessa tulee osoittaa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta, syntisten Vapahtajaa, joka kutsuu meitä luokseen parannukseen ja elämään.
Kunkin ihmisen tilinteko on aina syvästi henkilökohtainen prosessi Jumalan edessä. Tätä intiimiä prosessia on kunnioitettava ja suojeltava. Siinä voimme myös tarvittaessa olla luottamuksellisesti toinen toistemme tukena ja ripittäytyä sekä julistaa anteeksiantoa toisillemme. Tällaiseen keskinäiseen avautumiseen ja rukoilemiseen yhdistyy myös kokonaisvaltainen Jumalan parantava voima, joka vapauttaa meidät hengen, sielun ja ruumiinkin terveyteen ja hyvinvointiin (Jaak. 5:16).
Vaikka olemme uskon kautta pelastettuja ja vanhurskautettuja, tarvitsemme jatkuvasti uutta hengellistä virvoitusta elämäämme, koska synti ja siihen kietoutuminen on meille niin luontaista. Tarttukaamme siksi rukoillen tähän suureen mahdollisuuteen, josta apostoli Jaakob kirjoittaa seurakunnalle:
"Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa." (Jaak. 4:8-10).
Tämä ihana laulu nousi sydämelleni antaa juuri sinulle rakas ystäväni