Aika
Kaiken sen, mitä ihminen ajattelee, mitä on olemassa tai tapahtuu, hän käsittää olevan ajassa. Aika luo järjestystä elämään ja ymmärrykseen. Ihmisen on lähes mahdotonta saada käsitystä jostain, joka on ajan ulkopuolella.
Vanha tietosanakirja sanoo, 'aika muodostuu siten, että nykyisyys, joka semmoisenaan on ainoastaan häviävä, äärettömän lyhyt silmänräpäys, lakkaamatta siirtyy "taaksemme" eli muuttuu menneisyydeksi ja sen sijaan tulevaisuus lakkaamatta tulee "luoksemme" eli muuttuu nykyisyydeksi. Sekin ajatus on outo ja kummallinen, että "todellista" oikeastaan on vain tuo äärettömän lyhyt nykyhetki, jota vastoin menneisyys ja tulevaisuus eivät oikeastaan ole mitään.' (Tietosanakirja, Osa 1. Otava 1909.)
Ajan ominaisuus voi olla myös sen tiivistyminen. Sellaista tapahtuu silloin, kun ihminen näkee koko elämänsä kuin filminauhalta ehkä jopa yhden sekunnin sisällä. Aika ei ole mekaanista aikayksiköiden jonoa vaan jokaisella hetkellä on yhteys toisiinsa myös ikään kuin yhtaikaa. Tosiasia on, että jokaisella ajankohdalla on välitön yhteys Jumalaan.
Myös ajan näennäistä katoamista koetaan, erityisesti silloin, kun aika kulkee kuin siivillä ja ihminen on elänyt niin tiiviisti, mielenkiintoisesti ja eläytyvästi, että ei ole tuntenut aikaa eikä ajatellut itseään lainkaan.
Ehkä tämä on kaukaista esimakua siitä ikuisuudesta, jonka Jumala on luonut ihmisen sydämeen. (Saarn 3:11.)
Raamatussa meille ilmoitetaan selvästi, että aika ja ikuisuus eivät ole toistensa vastakohtia. Kun ilmestyskirjassa kerrotaan, että aikaa ei enää ole, se ei suinkaan tarkoita, että aika on kadonnut, vaan että hetki on tullut ja että Jumalan salaisuuden täyttymystä ei enää lykätä vaan Jumala ottaa vallan käsiinsä.
Silloin vanhimmat, jotka ovat Jumalan edessä sanovat: "Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet käyttänyt suurta voimaasi ja ottanut käsiisi hallituksen." (Ilm 10:5-7; 11:15.)
Airut/Seppo Niemelä
Vanha tietosanakirja sanoo, 'aika muodostuu siten, että nykyisyys, joka semmoisenaan on ainoastaan häviävä, äärettömän lyhyt silmänräpäys, lakkaamatta siirtyy "taaksemme" eli muuttuu menneisyydeksi ja sen sijaan tulevaisuus lakkaamatta tulee "luoksemme" eli muuttuu nykyisyydeksi. Sekin ajatus on outo ja kummallinen, että "todellista" oikeastaan on vain tuo äärettömän lyhyt nykyhetki, jota vastoin menneisyys ja tulevaisuus eivät oikeastaan ole mitään.' (Tietosanakirja, Osa 1. Otava 1909.)
Ajan ominaisuus voi olla myös sen tiivistyminen. Sellaista tapahtuu silloin, kun ihminen näkee koko elämänsä kuin filminauhalta ehkä jopa yhden sekunnin sisällä. Aika ei ole mekaanista aikayksiköiden jonoa vaan jokaisella hetkellä on yhteys toisiinsa myös ikään kuin yhtaikaa. Tosiasia on, että jokaisella ajankohdalla on välitön yhteys Jumalaan.
Myös ajan näennäistä katoamista koetaan, erityisesti silloin, kun aika kulkee kuin siivillä ja ihminen on elänyt niin tiiviisti, mielenkiintoisesti ja eläytyvästi, että ei ole tuntenut aikaa eikä ajatellut itseään lainkaan.
Ehkä tämä on kaukaista esimakua siitä ikuisuudesta, jonka Jumala on luonut ihmisen sydämeen. (Saarn 3:11.)
Raamatussa meille ilmoitetaan selvästi, että aika ja ikuisuus eivät ole toistensa vastakohtia. Kun ilmestyskirjassa kerrotaan, että aikaa ei enää ole, se ei suinkaan tarkoita, että aika on kadonnut, vaan että hetki on tullut ja että Jumalan salaisuuden täyttymystä ei enää lykätä vaan Jumala ottaa vallan käsiinsä.
Silloin vanhimmat, jotka ovat Jumalan edessä sanovat: "Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet käyttänyt suurta voimaasi ja ottanut käsiisi hallituksen." (Ilm 10:5-7; 11:15.)
Airut/Seppo Niemelä