Sydän kuin kuiva erämaa

[rita4]

Monet Jumalan omat kokevat hengellistä kuivuutta, koska he ovat kääntyneet hänestä poispäin. He ovat etsineet Jumalan tilalle korvikkeita maailmasta. Asiat tai ihmiset, joihin heidän sydämensä on kiintynyt väärällä tavalla, ovat tulleet heille epäjumaliksi. Joskus jopa seurakunnan toiminta on vienyt heidän sydämestään Jumalalle kuuluvan paikan. He ovat koetelleet Jumalan kärsivällisyyttä, heidän tuskansa on todellinen ja heidän sydämensä kuiva. He janoavat Jumalalta elävää vettä. Heidän sydämensä kaipaavat kohdata Jumalan uudelleen.

Jumala kutsuu heitä tekemään parannusta. He tahtovat kohdata Jumalan samalla tavalla kuin Raamatun ja kirkkohistorian pyhät. He kaipaavat sellaista Jumalan kohtaamista, että seurakunnat muuttuvat Jumalan voimasta ja hengellinen herääminen pyyhkii läpi maan ja muuttaa yhteiskunnan.

Jumala vastaa ihmissydämen nälkään. Hän etsii katuvia sydämiä. Löytääkö hän katuvan sydämen meistä!

The Sunday School Board of the Southern Baptist Convention Herald of His Coming 4/94

[rita4]

Sydämemme saattaa todellakin olla, kuin kuiva erämaa, uskoamme todeksi eläessämme. Mutta aivan varmasti se on sitä ainakin silloin, kun sydän mieltyy kaikkeen muuhun, kuin siihen mikä on Isän Jumalamme tahto omaansa kohtaan. Kuuntelin tuossa yhtä laulua ja se alkoi kuin puhua sydämelleni, uskosta luopuneista, tai enää vain toisella jalalla siinä elävistä, kulkevista, jo kuin pois poikenneista. Nuo, jotka kyllä tajuavat tilansa, sen, että ovat menettäneet ensirakkautensa, sekä palavuutensa, tai ovat jo ihan maailman mukaan heittäytyneitä. Mikä valtava tuska sieltä ainakin ajan oloon alkaa nousta, kun alkaa kuin ymmärtää jo uskossa olleena, Raamattuakin tuntevana, että: mikä on seuraamus siitä, kun antaa pikkusormensa pahalle, väärälle, joka kyllä ruokkii lihaa, mutta ei henkeä.

Mutta tahdon sanoa juuri sinulle, joka olet ollut jo uskossa ja uudestisyntynytin, ja olet elänyt uskovan elämää, käynyt seurakunnassa, saanut syntisi anteeksi Karitsan veressä, mutta nyt.. Olet kuin olisitkin vielä maailman herran oma ja elät, sekä puhut, niin kuin maailmakin tekee. Viihdyt baareissa, tanssilavoilla, ja löydät aina jonkun tekosyyn, jolla puolustaudut ja sanot: etteihän se nyt ole niin kovin väärin kuitenkaan tai vaarallista, vaikka niitäkin harrastaa.. Koet ehkä uskosi niin kuivaksi, sekä tylsäksi, ja uskossa elämisen niin vaativaksi, tms.. Ja siksi haluat elää toinen jalka maailmassa ja toinen jalka uskossa.

Sinä kyllä tiedät; ettei sellainen ole oikein, mutta olet jäänyt kuin koukkuun ja et osaa, jaksa enää kuin ravistella sitä toisenlaista elämän tapaasi pois harteiltasi. Ovatko "himot heränneet uudestaan", vaikka niistä saitkin jo vapautua, uskoon tultuasi? Tai ehkä nuo sinun uudet ystäväsi vievät sinua kuin pässiä narussa ja sinä suostut mukaan kaveruuden ja tyhjän olosi tähden. Ja ehkä mietit näin; ettei se Jeesuskaan enää rakasta sinua, eikä siis edes välitä sinusta, tai ei edes halua auttaa sinua, tai jopa nostaa takaisin kaidalle ristin tielle..Koska olet pois poikennut ja elät synnissä.

Huomaa siis rakas uskon ystäväni, että: Sielunvihollinen on saanut sinut uskomaan valheensa, niin, että: pelisi on muka jo pelattu, uskosi suhteen ja kaikki se hyvä, mitä sinulla oli aikanaan uskovana, kun vielä elit Jeesukseen rakastuneena, niin nyt se kaikki on pois suljettu ja on mukamas mahdottomuus palata. Niin, tai oletko niin kamalan ylpeää sorttia, ettet voi ajatellakaan nöyrtyväsi ja vain palata takaisin sinne verisen ristin juurelle tekemään reilua parannusta ja syntiesi ja heikkoutesi tunnustamista. Koetko ehkä; ettei se edes kannata enää, sillä se kaikki on jo turhaa touhuilua, koska Jumala on hylännyt sinut. Niinkö? Et saanutkaan maailmasta sitä toivomaasi iloa tai niitä kivoja fiiliksiä, tai jos ensin saitkin niin kuitenkin jälestäpäin se alkoi takkuilla myöhemmin ja sit se olikin enää vain huono tapa elää niin.. Koet pettäneesi Jumalasikin, kun et vain pysynyt Hänen lähellään ja totellut, uskonut Hänen Sanaansakaan, tms?

Mikä siis on sielunvihollisen, saatanan tarkoitus? No sehän on; saada sinut uskomaan Valhe, jota se syöttää sinulle: "Ettei muka Jeesus enää ole sinusta edes kiinnostunut, eikä siksi tahdo, tai edes voi sinua enää auttaa, nostaa, uudistaa.. Vaan elämäsi valuu ns hiekkaan, ja taivaskaan ei sinua enää kohtaa, tms?!"

Höpö höpö! Jeesus ei ole, eikä tule koskaan edes lakannut rakastamasta sinua, Ei milloinkaan, Ei silloinkaan kun ehkä kirosit Hänet. Hän katsos näkee paljon paljon syvemmälle sinunkin sydämeesi, kuin yksikään ihminen voisi nähdä, tietää, ymmärtää sinua ja Hän tietää mitä siellä oikeesti on ja siksi Hän Tahtoo auttaa sinua sekä uudistaa sinun uskosi. Siihen on vain yksi mutta, este.. Se sinun kieltäytymisesi uskomasta Hänen mahdollisuuksiinsa tai rakkauteensa juuri sinua: syntistä ihmistä kohtaan.

Sillä ei näes ole mitään merkitystä...siis sillä, että olet jo kerran ollutkin uskossa, ei. Vaan Jeesus on tullut; jokaista syntistä varten! Sinuakin varten, joka jo tiedät mitä on elää uskovana ja olet jo kerran saanut maistaa, että: Herra on hyvä! Kysymys on vain yksin ja pelkästään siitä; "Tahdotko tunnustaa eksymisesi, syntisyytesi, sekä uudistaa matkaliittosi Herran Jeesuksen kanssa?" Mitä vastaat Hänelle..?!

Häpeän tunne ja katumus on Herran mieleen, koska Hän voi auttaa vain ainoastaan katuvaa ja syntinsä tunnustavaa ihmislasta. Mitäs jos nyt jo lopettaisit sen sinun itsesäälissä elämisesi ja itsesi sättimisen, se kun ei auta sua yhtään mitään, ei kertakaikiaan yhtään, pänvastoin. Jos koet häpeää, katumusta, sekä halua uudistua uskossasi ja lähteä jatkamaan taivasmatkaasi siitä, mihin jäit, kun eksyit pois oikealta taivastieltä, joka on kaita, niin lähditkin kulkemaan sitä laveaa, kaiken sallivaa, lihaa ruokkivaa tietä,.. Niin kuule rakas ystäväni: on suurta armoa, että vielä voit palata ja lähteä Jeesuksen kanssa eteenpäin, unhottaen jo menneet, kohti taivaan kotia.

Jes. 54:
6 Sillä niinkuin hyljätyn, syvästi murheellisen vaimon on Herra sinut kutsunut-nuoruuden vaimon, joka on ollut halveksittu, sanoo sinun Jumalasi.
7 Vähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella.
8 Ylitsevuotavassa vihassani minä peitin sinulta kasvoni silmänräpäykseksi, mutta minä armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, sinun lunastajasi.

9 Sillä tämä on minulle, niinkuin olivat Nooan vedet: niinkuin minä vannoin, etteivät Nooan vedet enää tulvi maan ylitse, niin minä vannon, etten enää vihastu sinuun enkä sinua nuhtele.
10 Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Tämä Raamatun kohta nousi sydämelleni ja laitan sen siksi tähän. Ja tämä samoten:

Miika 7:18-19
Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

Ole siis turvallisella mielellä, sillä Herra kutsuu sinua pelastukseen ja uudistumaan uskossasi jälleen. Hän; Rakastaa Sinua yhä!

Hän virvoittaa kaipaavat ja kuivuneetkin sydämet jälleen!

Miellyitkö maailmaan?