Löytämisen ilo

[rita4]

Heikki Kaikula

Jeesus kertoo kuulijoilleen kolme vertausta etsimisestä ja löytämisen ilosta ( Luuk. 15:1-32). Hän kertoo kadonneesta lampaasta (1-7), hukkaan joutuneesta rahasta (8-10 ja tuhlaajapojasta (11-32). Näistä vertauksista tulee ilmi se, miten tärkeitä ja arvokkaita me olemme Jumalalle

Eksynyt lammas

Kun fariseukset ja lainopettajat paheksuivat sitä, että Jeesus hyväksyi seuraansa syntiset ja söi heidän kanssaan, Jeesus kertoi heille vertauksen sadasta lampaasta, joista yksi oli eksynyt. Jeesus jätti ne 99 ja lähti etsimään yhtä ainutta kadonnutta. Se oli Jeesukselle yhtä tärkeää kuin ne 99 tallella olevaa. Jeesus tahtoo pelastaa yhdenkin ainoan hukkaan joutuneen. (Luuk. 15:1-7)

Jeesuksen rakkaus on valtavan suurta. Jos sinä koet olevasi eksynyt, Jeesus tänään ja juuri nyt etsii Sinua. Hukkateillä oleva ihminen on Jeesukselle yhtä tärkeä kuin seurakunnassa mukana oleva, ja Hän etsii kunnes löytää. Löydettyään iloitaan taivaassa ja iloitaan maanpäällä. Saako Hän löytää sinut tänään?

Kadonnut hopearaha

Kysymyksessä on drakma, kreikkalainen hopearaha, joka vastasi arvoltaan roomalaista denaaria. Denaari oli työntekijän päiväpalkka. Naisella oli kymmenen hopearahaa ja hän kadotti niistä yhden.

Etsittyään ja löydettyään rahan nainen tahtoi siitä iloita yhdessä naapurien kanssa. (Luuk. 15:8-10)

Tällä vertauksella Jeesus tahtoi muistuttaa siitä, että Jumalan enkelitkin iloitsevat siitä, kun yksikin syntinen tekee parannuksen ja kääntyy Jumalan puoleen. Tässäkin löytämisessä koettiin iloa taivaassa ja iloa maanpäällä - löytäjän sydämessä.

Kadonnut poika - tuhlaajapoika

Isä jakoi perintöään ennakkoon poikiensa kesken. Nuorempi sai oman osuutensa ja matkusti kauas pois kotoaan tuhlaten kaiken omaisuutensa eläen irstaasti huonoa elämää.

Tuhlaajapojan elämään sisältyi ilo (maailman ilo), karkelo, musiikki, mutta jonkin ajan kuluttua se vaihtui kirjaimellisesti sikojen ruuaksi - eikä sitäkään hänelle annettu.

Päätös palata takaisin kotiin

Jumala puhui hänelle. Menetettyään kaiken omaisuutensa hän tuli järkiinsä ja alkoi miettimään elettyä elämäänsä. Hän tiesi, että hän oli tehnyt syntiä Taivasta ja Isäänsä vastaan (j. 18). Hän päätti lähteä kotiinsa. Ja niin hän aloitti kotimatkan ja palasi lapsuutensa kotiin isänsä luo (j. 20).

Kun hän lähestyi kotiaan isä tuli juosten vastaan. Näin hän teki lähestymisen pojalle helpommaksi. Isä otti pojan vastaan syleillen ja suudellen ja se isänrakkautta ja anteeksiantamusta (2. Sam. 14:33).

Palattuaan kotiin isä ei syyttänyt häntä huonosti vietetyn elämän jälkeen, vaan armahti hänet. (Luuk. 15:11-32)

Taivaan Isä ottaa vastaan tuhlaajapoikia ja tuhlaajatyttäriä vielä tänäänkin. Hän ei muistuta eikä syytä siitä mitä on tapahtunut, vaan jälleen koetaan löytämisen iloa taivaassa ja maanpäällä.

Jeesus armahtaa ja antaa anteeksi tänäänkin. Suurin ilo on taivaasta tuleva ilo joka koetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.