Teoreettinen usko

[rita4]

Jari Iivanainen

Teoreettinen usko

Monilla on usko Jumalaan, kristillisyyden ulkonaiset muodot, ja jotkut ovat jopa seurakuntien työntekijöitä, mutta he eivät silti tunne pelastuksen asiaa

Vakavin ja maailman tärkein asia on ihmisen sielun pelastuminen. Jos olemme iankaikkisuusolentoja ja elämämme jatkuu iankaikkisessa helvetissä tai taivaassa, olisi meidän hyvä olla selvillä, minne olemme menossa. Olemmeko todella pelastuneita vai onko meillä vain teoreettinen usko, joka ei sittenkään vie Jumalan yhteyteen ja taivaaseen?

Tämä asia on hyvä ottaa esille, koska itsepetoksen vaara on aina olemassa. Seurakunnissa on varmasti tuhansia ihmisiä, jotka saattavat olla suuressa hengellisessä pimeydessä kuten pakanat kaukaisissa maissa. Heillä saattaa olla kristillisyyden ulkonaiset muodot, mutta he eivät kunnolla tiedä kristillisen uskon perusasioita ja syytä taivastoivolleen. He saattavat olla jopa seurakuntien työntekijöitä tai toimihenkilöitä mutta pelastumattomia. Siksi tätä aihetta on syytä tutkia tarkemmin. Kirjoitus on tähdätty nimenomaan sellaisille henkilöille, jotka ovat kasvaneet kristillisten asioiden parissa, mutta jotka eivät vielä tunne pelastuksen asiaa.

Meidän kannattaa kiinnittää huomiota myös Jeesuksen sanoihin. Vertaus kymmenestä neitsyestä sekä seuraavat Jeesuksen sanat osoittavat, miten ihminen voi yllättyä viimeisellä tuomiolla. Hän saattaa itse kuvitella olevansa hyvissä väleissä Jumalan kanssa, mutta Jeesus ei tunne näitä ihmisiä:

- (Matt 25:1-12) "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
2. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
3. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
4. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
5. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
6. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'
7. Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
8. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.
9. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'
10. Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
11. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'
12. Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.

- (Matt 7:21-23) Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

- (Luuk 13:23-28) Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille:
24. "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.
25. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'.
26. Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'.
27. Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.'
28. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos.

Mitkä asiat ovat sitten ominaisia sellaiselle henkilölle eli käännynnäiselle (käytämme tulevilla riveillä tätä nimitystä), joka ulkonaisesti näyttää kristityltä, mutta joka ei ole tullut vielä Jumalan yhteyteen? Sitä tutkimme seuraavaksi useampien esimerkkien kautta.

Oletko uskossa?

- (2 Kor 13:5) Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

Yksi käännynnäisen ja teoreettisen uskon tunnusmerkeistä on, ettei henkilö voi sanoa, onko hän uskossa. Tämä kysymys nimittäin tehtiin muutamille tunnetuille kirkon jäsenille ja vaikuttajille (Kotimaa 26. 7. 2007) eivätkä kaikki voineet antaa siihen selvää vastausta. Se osoittaa, että uskon asiat olivat näille ihmisille sittenkin vielä hämärän peitossa.

Mutta miten kukaan voi toimia hengellisen työn tekijänä, jos ei pysty vastaamaan myönteisesti edes tähän perusasiaan? Esim. herännäisyys ja muut herätysliikkeet Suomessa syntyivät juuri siitä, että ihmiset halusivat saada henkilökohtaisen selvyyden asiaan. Paavo Ruotsalainen ja muut herännäisyyden johtajat eivät varmastikaan nyt olisi tunnettuja, jos he olisivat jättäneet asian puolitiehen. He halusivat tietää, miten pelastua ja olla uskossa, koska onhan kirjoitettu: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa (2 Kor 13:5).

Entä jos tällaiselta henkilöltä kysyy hänen toivonsa perustusta? Usein hän saattaa sanoa, että se on epähienoa ja sopimatonta, koska kyseessä on henkilökohtainen asia. Tai hän saattaa selittää, ettei sielun ja iäisyyden asioista voi sanoa mitään varmaa. Varmuutta tällaiset ihmiset saattavat pitää ylpeytenä ja farisealaisuutena mutta epävarmuutta pelastuksen asiassa he saattavat pitää nöyryytenä. Olav Valen-Sendstad kertoo lisää tällaisten ihmisten asenteesta:

Yleensä tällaiset ihmiset saattavat olla hyvinkin uskonnollisia. He eivät ole vain uskonnollisia, vaan he uskovat usein olevansa myös erityisen ”syvällisiä” ja ”herkkiä”. He eivät halua antaa tutkia liian ”kovasti” ja ”tunkeilevasti” Jumala-suhdettaan, jota he mielellään sanovat ”henkilökohtaiseksi asiaksi”. ”Jumala-suhteesta ei puhuta kenen kanssa tahansa.” Katkera totuus on, että nämä teeskentelijät nukkuvat synnin unta. He eivät ollenkaan halua kuulla puhetta mielenmuutoksesta, kääntymisestä, uskosta ja uudestisyntymisestä, vaan vastustavat, halveksivat ja suorastaan vihaavat sitä. (1)

Pelastusvarmuuden kieltäminen on jatkoa edelliselle. Tavalliset ihmiset sanovat yleensä suoraan, ettei heillä ole pelastusvarmuutta ja yhteyttä Jumalaan. Sen sijaan käännynnäinen ja teoreettisen uskon omaava henkilö kiertelee ja kaartelee asian kanssa. Hän haluaa käydä kristitystä, mutta kun häneltä puuttuu sisäinen kokemus, ei hän voi antaa selvää vastausta. Niinpä käännynnäinen yleensä kieltää pelastusvarmuuden ja pitää nöyryytenä tilaa, jossa hän on epävarma asiasta. Tunnettu julistaja Niilo Yli-Vainio on selostanut asiaa:

Olen toimintani aikana varmaan tuhansilta kysynyt, ovatko he uskovia. Tavallinen syntinen sanoo suoraan: - Eihän sitä vielä. Mutta käännynnäinen kiertelee ja kaartelee eikä anna suoraa vastausta suoraan kysymykseen. Hän haluaa käydä kristitystä, mutta sisäinen kokemus puuttuu kokonaan. Siksi hän ei oikein osaa valehdellakaan. Ei hän halua kieltää, mutta ei voi myöntääkään, kun jokin sisimmässä sanoo, että ei ole sitä varmuutta, josta on puhuttu. (2)

Entä jos katsomme Raamattua ja mitä se mainitsee tästä asiasta. Sen mukaan me voimme olla varmoja pelastuksesta. Jeesus mm. kehotti opetuslapsia iloitsemaan siitä, että näiden nimet olivat kirjoitettuna taivaan kirjoissa. Opetuslasten oli mahdotonta iloita tästä asiasta, elleivät he olleet siitä varmoja. Tämä siitä huolimatta, että he olivat hyvin epätäydellisiä:

- (Luuk 10:20) Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

- (1 Joh 5:11) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

- (Fil 4:3) Myös sinua, sinä minun oikea Synsygukseni, minä pyydän: ole näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa.

- (Tiit 3:5) pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

- (1 Piet 2:10) te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut."

- (Room 8:15,16) Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

- (Kol 3:13) kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

On tärkeää kuitenkin painottaa, ettei pelastusvarmuus itsessään pelasta vaan usko Jeesukseen. Monet voivat todella olla pelastuneita, mutta heillä ei ole vielä täyttä varmuutta omasta pelastuksestaan. He voivat kamppailla asian kanssa.

Erona käännynnäiseen on kuitenkin se, että käännynnäiset ovat tyytyväisiä tilaansa eivätkä edes kaipaa varmuutta. He eivät ole sellaisia etsijöitä, jotka tahtovat päästä perille ja selvyyteen tästä asiasta. Heille riittää nykyinen tila, jossa he elävät epävarmuudessa.

Mistä sitten johtuu, että monilta puuttuu pelastusvarmuus? Tärkein syy on, että he katsovat omiin tunteisiinsa ja muuttumiseensa eivätkä Jeesukseen Kristukseen, joka on jo kantanut synnit heidän edestään. Tästä on kirjoitettu hyvin seuraavissa jakeissa:

- (Joh 1:29) Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

- (Gal 3:1) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

Tärkein pelastusvarmuuden tuntomerkki ei olekaan se, että ihmisellä on iloisia ja riehakkaita tunteita, vaan että hän lepää Sanassa ja sen lupauksissa. Hän luottaa itsensä ulkopuolella oleviin Sanan lupauksiin eikä omaan muuttumiseensa. Tämä on ainoa tapa, miten pelastusvarmuus voidaan kokea.

Hän suhtautuu kriittisesti herätyskristillisyyteen

- (Luuk 7:29,30) Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella.
30. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.

- (Jes 63:10) Mutta he niskoittelivat ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä; ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa, hän itse soti heitä vastaan.

Jos katsotaan Raamattua, niin olivat Jeesuksen ja apostolien aktiivisimpia vastustajia uskonnolliset ihmiset. Nämä toistuvasti torjuivat sen sanoman, että syntien anteeksiantamus voidaan saada lahjaksi Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Sen sijaan tavalliset ihmiset olivat paljon myönteisempiä evankeliumin sanomalle.

Nykyaikana monet käännynnäiset ovat samanlaisia evankeliumin ja herätyskristillisyyden vastustajia kuin Jeesuksen aikaiset uskonnolliset ihmiset. Heille kaikenlainen herätyskristillisyys on aina pahennus; se on "lahkolaisuutta", "hurmahenkisyyttä", "väärää uskoa" tai "ulkomaalaista", kun taas heillä itsellään on "oikea oppi" ja "isien usko". Ja jos ihmisiä alkaa herätä synnin unesta, saattavat he pitää sitä seurakunnan rauhan häiritsemisenä. He ovat silloin kuin eräs mies, jonka kautta paha henki sanoi: "Älä vaivaa minua" (Mark 5:7).

Samoin nämä ihmiset ovat saattaneet mieltyä nöyryyteen, hiljaisuuteen ja kristillisyyden ulkonaisiin muotoihin, mutta todellisuudessa he hylkäävät kääntymisen Jumalan puoleen, mielenmuutoksen ja Jeesuksen vastaanottamisen. Seuraava esimerkki kuvaa hyvin tällaisten ihmisten asennetta. Heidän on vaikea ymmärtää ihmisten kääntymistä ja Jumalan työtä:

Vihollinen maalaa usein valkoisen mustaksi ja mustan valkoiseksi. Kun jokin paikkakunta on hengellisen kuoleman ja pimeyden vallassa, kun paimenet nukkuvat ja lampaat nukkuvat, silloin tavallisesti luullaan asiantilan olevan hyvin. Luullaan että ollaan oikeassa uskossa ja opissa. Jos sitten sellaisella paikkakunnalla syttyy herätys, niin monet ovat ilman muuta valmiit tuomitsemaan sen lahkolaisuudeksi ja väärän uskon vaikutukseksi, joka on saatava estetyksi. Monet uskoon tulleet ovat silloin kärsineet veretöntä marttyyriutta sen tähden, että heidän uskoaan on pidetty vääränä villiuskona.

Eräälläkin paikkakunnalla, kun Herra pelasti muutamia, otti yksi mies huolekseen käydä jokaisen kääntyneen luona varoittamassa heitä, kehottaen kääntymään pois "väärästä uskosta". Sain kerran tilaisuuden sanoa tuolle miehelle: "Se on merkillistä, että Teille on nyt tullut hätä näistä, jotka ovat pelastuneet. Ettepäs silloin käynyt varoittamassa heitä, kun he kaiket yöt juoksivat synnin teillä." (3)

Toinen lainaus puhuu samanlaisista uskonnollisista ihmisistä. Heidän uskonnossaan voi olla muotoja ja rituaaleja mutta he haluavat säilyttää kaiken epämääräisenä ja epävarmana. Paavali tarkoitti varmasti juuri tällaisia ihmisiä, kun hän sanoi, että ”heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta” (2 Tim 3:5).

Mutta aina syy ei ole tässä; ehkä yhtä usein se on ihmisissä itsessään. Ensinnäkin, nämä ihmiset yleensä vastustavat selviä määritelmiä; he eivät pidä selkeydestä ja varmuudesta. Uskonto on mukavaa, kun se on heikkoa, epämääräistä ja epävarmaa ja täynnä muotoja ja rituaaleja. En ole ollenkaan hämmästynyt, että roomalaiskatolisuus viehättää tiettyjä ihmisiä. Mitä heikompi ja epämääräisempi uskontosi on, sitä mukavampi se on. Mikään ei ole epämukavampaa kuin selvät raamatulliset totuudet, jotka vaativat ratkaisuja. Siksi nämä ihmiset sanovat: ”Olet liian tarkka, olet liian legalistinen. En pidä tästä ollenkaan. Uskon kyllä kristinuskoon, mutta sinä olet liian joustamaton ja ahdasmielinen käsityksissäsi.” (4)

Kun käännynnäinen ei usko herätykseen ja torjuu herätyskristillisyyden, ei hän ota myöskään huomioon historiaa. Hän ei ota huomioon – vaikka saattaa olla jonkin kirkon ja seurakunnan jäsen – että itse asiassa kaikki kristilliset seurakunnat ja kirkot ovat aikanaan syntyneet herätyksen kautta. Niin on syntynyt katolinen kirkko, episkopaalinen kirkko, herännäisyys Suomessa ja kaikki kristilliset seurakunnat. Vaikka ne nykyään ovat vain varjo siitä, mitä ne aikanaan olivat, syntyivät ne lähetystyön, evankeliumin julistuksen ja herätyksen kautta. Syynä hengellisten liikkeiden ja herätysten syntymiselle oli, että oli ensin julistettu evankeliumia, kuten Jeesus kehotti:

- (Mark 16:15,16) Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Suhtautuminen Sanaan

Koko hyvä kirjoitus täältä