Laitoin tämän edellisen kirjoituksen, koska koin, että: Se voisi rohkaista sinua, minua ja jokaista Herran omaa, jotka koemme ettei meissä itsessämme ole mitään hyvää, rakastettavaa ja emme
kuin osaa, tai vain pysty hyväksymään itseämme sellaisena kuin miksi Jumala on meidät luonut. Emme osaa rakastaa itseämme. Ja jos emme opi rakastamaan myöskin itseämme, sekä hyväksymään itseämme niine omine puutteinemme, niin emme voi, emmekä edes oikeesti osaa/pysty rakastamaan ketään muutakaan, saati sitten Jumalaakaan. Niin se vain on.
Minä myönnän rehellisesti, että; minun on ollut
erittäin vaikeaa hyväksyä omaa elämääni ja sen myötä itseänikään, koska olen aina kuullut pienestä lähtien vain arvostelua ja moitetta, syytöksiä, ym, siitä: kuinka olen sellainen ja tällainen, jolla ei tee yhtään mitään ja jota kukaan, ei kukaan voi koskaan hyväksyä, saati rakastaa... Voi kuinka vaikeaa olikaan alkaa uskoontulon myötä alkaa koittaa ajatella; itseänikin ja hyväksyä sekä uskoakin se, että: Jumala
oikeestikin välittää minusta ja rakastaa minua tällaisena vajavaisenakin. Ei se meinannu ja ei oikein vieläkään tahdo mennä järkeen ja sydämeen asti totuutena, vaan myöskin; sielunvihollinenkin käyttää ovelasti sitä puolta heikkoudestani hyväkseen ja osaa tuoda ihmisiä, jotka syyttävät minua ja syyllistävät, jopa ihan tuomitsevat minut kelvottomana, tms.. Se on haava, joka tahtoo yhä vain aueta, kun tulee se paikka, jossa minua arvostellaan ja sanotaan miten olen toiminut tms; väärin, onpa sanottu minun nousseen Jumalaakin vastustamaan ja etten rakasta oikeesti edes Jeesustanikaan, koska olen toiminut Häntäkin vastaan ja uskovia vastaan noussut, ym..Koska en ole toiminut ihmisten tahdon mukaan tai mieliksi..
Mutta kiitos Jumalalle, joka on pitkämielisesti ja rakkaudellisesti vain jaksanut minua hoivata, nostaa, kantaa, auttaa, rohkaista ja auttaa näkemään arvoni sekä asemanikin Hänen silmissään, sydämessään, jne..
1. Joh. 4:
15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
17 Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
19 Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
20 Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
21 Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä. Halusin laittaa tuon Raamatunpaikan meille tähän, koska siinä puhutaan juuri siitä miten
Jumala rakastaa meitä. Ja näin ollen: meidänkin tulee pyrkiä, vai pitäisikö sanoa; Oppia/opetella rakastamaan, niin Jumalaa, kuin uskonveljiämme ja siskojammekin, ja tietenkin itseämmekin yhtä arvokkaana luotuna yksilönä, kuin kuka vain muukin on sitä. En ole huonompi kuin joku toinen uskova, etkä sitä ole sinäkään rakas kanssamatkaajani, tuntuupa, tai näyttääpä susta sitten miltä tahansa ja vaikka näet
ehkä itsesi jonkin asian takia huonompana kuin toiset, niin se EI OLE totta! Sinä OLET ARVOKAS juuri sellaisena persoonana ja tapoinesi kuin nyt juuri oletkin ja pyydänkin sinua, että:
päättäisit alkaa tästä päivästä lähtien alkaa katsella itseäsi; Jumalan luomana huippu yksilönä.

Omine vajavaisuuksinesikin, niin olet siltikin: Isän tyttö, tai Isän poika ja rakas ja tosi tärkeäkin Hänelle. Onko vaikeaa uskoa? Ehkä se on, mutta sinä voit niin tahtoessasi oppia hyväksymään itsesi ja antaa Jumalan muuttaa sinua sen mitä Hän sinua muuttaa ja opettaakin tahtoo; Hänen Isän rakkautensa on niin syvällisen ihanaa, että siinä on turvallista ja hyvä olla sekä elää, jatkaa matkaa...
Jos minä, kaikkien alaspainama ja elämiseen kelvottomaksi tuomittu olen oppinut edes pikkuisen rakastaan
jopa itseäni ja sen myötä olen kuin huomioinut, miten alan oppia hyväksymään myös yhä paremmin erilaisuutta, sairauttakin ja toisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä pidä minusta, persoonastani, tms, mutta joille
opin antamaan anteeksi ja kohtaamaan heidät ystävinäni, sekä opin rakastamaan Jeesustanikin, Vapahtajaani, koska Hän on kanssani ja välittää minun jaksamisestani ja auttaa ja on luvannut kantaa minut vaikeidenkin asioiden ylitse voittajana perille, kunhan vain pysyn Hänessä ja seuraan Häntä, sekä pysyn Sanassa Totuudessa, eläen Hänelle..Se on aina Tahto asia ja sydämemme Päätös!
Arvostamme itseämme oikealla tavalla, kun pidämme hyvää huolta itsestämme. Jokainen on Jumalan mestariteos, ja saamme huolehtia itsestämme sen mukaisesti. Ruumimme tarvitsee liikuntaa ja tasapainoisen ruokavalion. Ulkoisen olemuksemme tulisi olla siististi hoidettu. Kiillotamme huonekalut ja vahaamme auton, koska ne ovat meille arvokkaita. Emmekö me ihmiset ole paljon arvokkaampia kuin ne?
Sinä olet Jumalan hyvä ja ihana luomus. Mitä enemmän muistutat itseäsi siitä, että Jumala arvostaa sinua, sitä syvemmin rakastut häneen ja kykenet jakamaan hänen rakkauttaan muille.