Päästä Jeesus vapaaksi

[rita4]

Seppo Niemelä

Äskettäin paljastui, että suomalainen mies oli ollut syyttömänä vankilassa kolmetoista vuotta. Mies oli sitä mieltä, että Suomessa ei olisi tapahtunut tällaista, mitä hän joutui Ruotsissa kärsimään.

On kuitenkin huomattava, että viranomaiset tunnustivat väärän tuomion, tuomio purettiin Uumajan hovioikeudessa. Mies päästettiin vapaaksi ja asia julkistettiin. Kaikki tämä tapahtui, koska viranomaiset olivat kyllin moraalisia ja alistuivat säädöksiin, jotka ovat heitä itseään ylempiä. He noudattivat lakia, jonka mukaan tuomio ei ole pätevä, kun todisteita ei ole. Myöhemmin alkaa oikeuskäsittely vääryyden korvauksista. (svt.se/nyheter/uutiset 13.5;7.6; 15.6.17.)

Kaikkialla ei näin tapahdu, vaan viranhaltijat tai vain tavalliset ihmisetkin ajattelevat käytännössä, että he itse ovat lakia ja asetuksia korkeammalla, vaikka tunnustavat suullansa lain valtaoikeuden.

Eräs tällainen henkilö oli Pilatus, joka sanoi Jeesuksesta viranomaisille ja kansalle: ”Minä en löydä hänestä mitään syytä.” (Jh 23: 38b.) Kuitenkin Pilatus alistui kansan mielivallalle, kun he sanoivat: ”Ristiinnaulitse hänet.” Meille kerrotaan, että ”Silloin Pilatus luovutti hänet heille ristiinnaulittavaksi.” Hänellä oli vahva vakaumus Jeesuksen syyttömyydestä, mutta ei selkärankaa päästää Jeesus vapaaksi, vaikka todisteet puolsivat sitä. Oma etu ja kansan suosion menettämisen pelko olivat suurempia kuin jumalanpelko.

Tällä miehellä oli asema, joka valtuutti hänet ja vaati häntä tekemään oikean ratkaisun. Hän tunsi sydämessään totuuden, mutta ei päästänyt sitä vapaaksi. Pilatus ei ole niin kaukana meistä kristityistäkään kuin ehkä arvelemme. Meillä on asema Jumalan valtakunnassa ja me tunnemme Totuuden, Jeesuksen Kristuksen, mutta vangitsemmeko Hänet vain sydämemme sisälle? Päästämmekö Hänet sieltä vapaaksi.

Vietämme tänä vuonna uskonpuhdistuksen 500. juhlavuotta, mikä merkitsee myös sen muistamista, että uskonpuhdistajat päästivät Jeesuksen vapaaksi kirkosta ja luostareista, joiden sisälle kirkon ”pilatukset” olivat Hänet sulkeneet. Raamattu oli vangittu latinan kieleen ja opetus vain pappissäädyn valtaan, vaikka toisaalta on tunnustettava, että juuri luostareissa opiskeltiin ja tutkittiin Raamattua ja kehitettiin monia asioita.

Suomalaisille tuttu uskonpuhdistaja Martti Lutherkin oli entinen munkki ja teologi ja Wittenbergin professori, mutta myös tavallinen ihminen, aviomies ja perheen isä, joka polttipaavin pannabullan kesäkuussa vuonna 1520. Niin vallankumoukselliselta tuntui evankeliumin oppi, että paavi vertasi Lutheria Herran viinitarhassa vapaana mellastavaan villisikaan.

Mutta entä miten asiat ovat nyt? Raamattu on jokaisen saatavilla omalla kielellä ja luemme sitä, jotta se vaikuttaisi koko elämäämme. Toisaalta on syytä kysyä, että olemmeko antaneet Jeesuksen tulla liikaa yksityisasiaksi itsellemme? Puhummek Hänestä kotona? Tunnustammeko Hänet vai alistummeko siihen, että Hän on yksityisasia, josta ei puhuta, ei työssä, ei koulussa, ei lastenhuoneessa eikä olohuoneessa.

Uskonpuhdistuksen miehet ja naiset auttoivat lukemattomia ihmisiä löytämään paikan Jeesuksen kanssa Hänen valtaistuimellaan. Ei anneta siis minkään estää Jeesuksen asian edistymistä, ei olla kuin Pilatus, joka sulkee Jeesuksen sydämensä sisälle eikä päästä Häntä vapaaksi hallitsemaan koko elämäänsä!

Taistele siis kanssani sisäistä Pilatusta vastaan, joka usein ilmenee pienenä heikkoutena tai alakulona. Puhdista uskosi, toimi sen mukaan, päästä Jeesus vapaaksi ja tunne Hänen voimansa!

Lähde, Airut lehti nro: Kesä-heinäkuu 2017