Kirjoittaja rita4 » 06.03.2015 10:47
Iisebelin oppi
Tarkastelkaamme tätä riivaajien oppia, niin näemme, oletko vaarassa myydä itsesi saatanalle. Iisebelin opilla on kolme tunnusomaista merkkiä. Nämä kaikki löytyivät Vanhan testamentin Iisebelistä. Jeesus teki hänen nimestään väärän opin synonyymin. Se on oppi, jossa opetetaan, että joku paha voi olla hyvää, ja että saastainen voi olla puhdas.
Heprean kielellä Iisebel tarkoittaa siveä, hyveellinen, ilman epäjumalanpalvontaa. Kuvittele. Kaikista jumalattomin, kaikista eniten epäjumalia palvova, juonia punova, vihaa täynnä oleva nainen Raamatussa onkin hyveellinen ja synnitön. Jotain todella pahaa on nimetty hyväksi. Mutta ironisesti, se on siveä? kysymysmerkillä. Kuinka? Milloin? Missä? Kuinka hänestä tuli siveä? Milloin? Missä?
Ja katsokaamme Ahabia. Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki hänen edeltäjänsä. Ei ollut siinä kylliksi, että hän vaelsi Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä, vaan hän otti myös vaimokseen Iisebelin, siidonilaisten kuninkaan Etbaalin tyttären, ja rupesi palvelemaan Baalia ja kumartamaan sitä (1Kun. 16:30-31). Ahab tarkoittaa isänsä kaltaista tai isänsä luonteen leimaama. Iisebel edustaa väärää oppia ja Ahab on sen uhri. Raamattu kertoo, että siinä ei ollut tarpeeksi, että Ahabin sydän tapui syntiin, epäjumalanpalvontaan ja kompromisseihin. Hän tuo elämäänsä sellaisen saatanallisen vaikuttimen, joka vahvistaa häntä hänen synnissään. Totisesti ei ole ollut ketään, joka olisi niin myynyt itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuin Ahab, kun hänen vaimonsa Iisebel vietteli häntä (1Kun. 21:25).
Sanoma on se, että sellaisilla kristityillä, jotka salaavat syntejään ja himojaan, on taipumus syleillä ja liittoutua sellaisen väärän opin kanssa, joka ainoastaan yllyttää ja vahvistaa heitä heidän synneissään. Kaikkein viimeiseksi Ahab tarvitsi Iisebeliä. Kuinka vaarallista! Hän toi esiin sen, mikä oli pahinta hänessä, suurensi sen ja tuhosi hänet. Niin on myös väärän opin kanssa. Jos sinussa on yhtään syntiä, himoa tai maailmallisuutta, kaikkein viimeiseksi sinä tarvitset oppia, joka tuo esiin huonoutesi. Kun Daavid teki syntiä Batseban kanssa, ei hän tarvinnut väärää profeettaa, joka olisi tullut kertomaan lempeää sanomaa siitä, kuinka paljon Jumala häntä rakasti. Hän tarvitsi suoraviivaista profeetta Naatania, joka osoitti sormella ja sanoi, Sinä olet se mies. Ne, jotka saarnaavat Kristuksen oppia, osoittavat kansalle, mitä eroa on pahalla ja hyvällä. Heidän huulillaan nämä käsitteet eivät sekoitu toisiinsa. Ja opettakoot he minun kansalleni erotuksen pyhän ja epäpyhän välillä sekä tehkööt heille tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta (Hesekiel 44:23). Hesekiel arvostelee ankarasti näitä vääriä profeettoja, jotka koristelevat itseään julistamalla sanomaa, joka puolustelee syntiä. Profeettain salaliitto sen keskellä on niinkuin ärjyvä, saalista raateleva leijona: he syövät sieluja, ottavat aarteet ja kalleudet ja lisäävät sen keskuudessa sen leskien lukua. Sen papit tekevät väkivaltaa minun lailleni ja häpäisevät sitä, mikä on minulle pyhitetty, eivät tee erotusta pyhän ja epäpyhän välillä, eivät tee tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta... niin että minä tulen häväistyksi heidän keskellänsä... Sen profeetat.. ennustelevat heille valheita sanoen: 'Näin sanoo Herra, Herra', vaikka Herra ei ole puhunut (Hesekiel 22:25-28).
Tuloksena meillä on kokonainen sukupolvi hengellisiä lapsia, jotka eivät osaa edes tunnistaa pahaa, nähdessään sitä. Väärät profeetat ovat pettäneet heidät. He kutsuvat sitä hyväksi, kun vaaleanpunahiuksiset rokkarit sadomasokisteiksi pukeutuneina saapastelevat ja elehtivät seksuaalisesti saarnatuolissa, ja heille kerrotaan, että avioliiton ulkopuolinen seksi on hyvää, niin kauan kuin rakastat ja niin kauan kuin todella kunnioitat toista. Saarnaajista ja opettajista on tullut kansakunnan suurimpia synnin puolustajia.
Jatkuu..
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.