ONKO JUMALA TODELLA SANONUT?

[rita4]

Tänään moni meistä ihmettelee ja kauhistelee aikaa, jossa elämme. Onhan tämä kaikki sanottu Raamatussa, esimerkiksi Matt. 24 ja 2 Tim. 3:1-5. Usein olemme näistä lukeneet, mutta on aivan eri asia uskoa ne jokapäiväisessä elämässä todeksi.

On hyvä lukea ajatuksen kanssa, mitä ne pitävät sisällään: ahdistukset, vainot, luonnon mullistukset, laittomuuden esiinmarssi. Niissä viitataan myös Nooan päiviin:" Sillä niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niin kuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta; söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin , eivätkä tienneet, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva." (Matt. 24: 37-39)

Meidän aikanamme laillistetaan laittomuus. Pienin askelin on purettu lakeja ja asetuksia, jotka ovat tukeutuneet Jumalan kymmeneen käskyyn. Tämän päivän ihminen pyytää vapautta, eivätkä laista tulevat rajoitukset ole suosittuja. Nyt huomataan, mihin vapaus johtaa ilman vastuuta. On anarkiaa ja sekasortoa, joka kurjistaa ihmisen elämää. Me ajattelemme lapsiamme ja lastenlapsiamme, joilla on elämä edessä ja jotka joutuvat kohtaamaan suuria vaikeuksia. Esirukoilijoina ja heidän tukijoinaan monet isovanhemmat ovat enemmän kuin tarpeen. Uskovia nuoria pitää rohkaista ja painottaa heille Jeesuksen lupausta: "Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti:" (Matt. 28:20)

Surullisinta on se, kun me yksilöinä ja koko seurakuntana maallistumme, niin ettemme ole Kristus-valo maailmassa emmekä totuuden suola. Jeesus ei turhaan sanonut: "Valvokaa ja rukoilkaa."

Viime vuodet ovat myllertäneet koko kristikuntaa ja aiheuttaneet paljon hajaannusta seurakunnissa. Se uudistus, jota voimalla tuotiin meille, uudisti telineitä eikä uskonelämän sisintä. On jakautuneita seurakuntia, kun kaikki jäsenet eivät uskoneet uudistajien ohjeita vaan lukivat Raamatun antamia neuvoja. He uskoivat, mitä Jumala on sanonut.

Risto Santala kirjoitti viime joulukuun Shalom-lehdessä mielenkiintoisen artikkelin "Kirkkomme sisällissota." Siinä on aineksia myös meidän vapaiden suuntien itsetutkisteluun. Hyvä on katsoa rehellisesti peiliin ja myöntää virheemme. Mistä luopumus on lähtenyt alkuun? Kyllä se on käärmeen, sielunvihollisen aikaansaamaa. Aina, kun asetamme Jumalan Sanan kyseenalaiseksi, joudumme samalle tielle kuin Aadam ja Eeva.

Meillä on mahdollisuus parannuksessa kääntyä Jumalan puoleen, että meidän syntimme annettaisiin anteeksi. On suuremoista lukea Paavalin sana: "Mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi." (Room. 5:20)

Jokaisella uskovalla on vastuu omasta uskonkilvoituksesta, mutta vastuuhenkilöllä on kaksinkertainen vastuu (1 Kor. 14:8).

Mauri Hämäläinen
Äänekoski

[rita4]

Viime vuodet ovat myllertäneet koko kristikuntaa ja aiheuttaneet paljon hajaannusta seurakunnissa. Se uudistus, jota voimalla tuotiin meille, uudisti telineitä eikä uskonelämän sisintä. On jakautuneita seurakuntia, kun kaikki jäsenet eivät uskoneet uudistajien ohjeita vaan lukivat Raamatun antamia neuvoja. He uskoivat, mitä Jumala on sanonut.

Risto Santala kirjoitti viime joulukuun Shalom-lehdessä mielenkiintoisen artikkelin "Kirkkomme sisällissota." Siinä on aineksia myös meidän vapaiden suuntien itsetutkisteluun. Hyvä on katsoa rehellisesti peiliin ja myöntää virheemme. Mistä luopumus on lähtenyt alkuun? Kyllä se on käärmeen, sielunvihollisen aikaansaamaa. Aina, kun asetamme Jumalan Sanan kyseenalaiseksi, joudumme samalle tielle kuin Aadam ja Eeva.

Meillä on mahdollisuus parannuksessa kääntyä Jumalan puoleen, että meidän syntimme annettaisiin anteeksi. On suuremoista lukea Paavalin sana: "Mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi." (Room. 5:20)

Jokaisella uskovalla on vastuu omasta uskonkilvoituksesta, mutta vastuuhenkilöllä on kaksinkertainen vastuu (1 Kor. 14:8).

Niin... todella: Onko Jumala sanonut, kehottanut, antanut profetioita, ilmestyksiä, jne? On, mutta ei sellaisia kuin monet seurakunnat ja yksilöuskovatkin luulevat niiden olevan. Nooh, onhan se hienoa tietysti sanoa, että: Sain Jumalalta tällaisen ja tällaisen profetian ja ilmestyksen, uninäyn, tms.. Mutta Onko se tullut Jumalalta, vaiko itseltään sielumme viholliselta, joka laittaa pikkasen oikeaa Raamatun Sanaa mukaan ja osan sitä myrkkyään, jota niin harvat huomioi, tai jota he eivät edes hoksaa siinä mukana, koska se kuulostaa niin pyhältä, oikealta ja raamatulliselta.

Uudistusta on tullut toki seurakuntiin, mutta se uudistus onkin vain hajoittanut seurakuntia ja saanut perustamaan yhä uusia ja uusia seurakuntia, joissa on aina jotain "minun mielestäni" [siis perustajiensa mieleistä ja lihallistakin usein] mukana ja joka siksi ei voi olla Jumalan tahtokaan, vaan saatanan halu hajottaa uskovien joukot yhä tehokkaammin ja saada perustajille ja uudistusmielisille tunteen olevansa; Jumalan suosikki ja johdatuksessaan, sekä kokea saavansa Isältä sanoja, joita hän heidän mielestään puhuu heille, vaikka kysymyksessä saattaakin olla ihan muu ? kuin itse taivaan Jumala, joka on puhunut sydämelle.

Olen nyt tutkinut monia, monia blogeja esim ja huomioinut tämän pahalais uhkan ja parantamisne pakon olevan s eykösasia ja puheenaiihe. Saattaa olla hyvinkin hengelliseltä kuulostavaa puhetta, kirjoitusta siis, mutta muttaa..? Mihinkäs se RISTI JA RISTIN SANOMA, SOVITUS RISTILLÄ JÄI, RISTIN KANTAMINEN RISTIN TIE, JNE..?? Sori, että sanoin ton huutamalla, mutta pitää jo ihan huutaa, kun ollaan niin tekopyhiä, ja ollaan niin hengelliseltä kuulostaviakin, mutta se ykkös asia on poissa ja nähtävästi täysin tarpeeton niiden blogistien ja monien saarnaajienkin mielestä. Riittää, kun joskus sanooo veri, niin kaikki on hyvin, vai onko sittenkään? Ei muuten ole!

Tiedätkö mitä sanoja saatana vihaa eniten puheissamme, rukouksissamme ja kirjoituksissamme? Onko se Jeesus? Kyllä sekin, jos käytät kokonaisuutta; Jeesus Kristus, Jeesus Nasaretilainen, Jeesus Kristus lihaksi tullut Jumalan Poika; Ok! Vihaako se sanaa veri? Kyllä, jos puhut sovituksesta, sekä missä se ihmiskunna syntien sovitus tapahtui; Golgatalla vuotaneesta Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen verestä siis. OK! Mutta mikä jätetään pois? Mitä se myöskin vihaa ja ehkä veren jälkeen ja sen kanssa yhdessä lausuttuna..? RISTI! Golgatan keskimmäinen risti, jossa Jeesus vuodatti verensä koko ihmiskunnan syntien puolesta, sekä huusi; Ristillä: Se On Täytetty! Ja antoi henkensä.

Siksi emme saa jättää ristiä ja ristin tärkeyttä, sanomaakaan pois, koska ajattelisin asian näin, että; Niin kauan kun et puhu, kirjoita rististä, pidä ristiään kaiken keskuksena, niin silloin oma uskonelämäsikin ontuu, koska jätät rististä puhumisen pois ja vähättelet silloin Jeesuksen, Vapahtajamme ja Pelastajamme uhrin sanomaa ja työtäkin, ristille menoaan; se ei olekaan silloin: uskonelämäsi tärkein asia, josta veri vuoti, jolla saat syntisikin anteeksi; niitä anteeksi pyytäessäsi Jeesukselta. Surullista!

Huomaan, että Herra haluaa nyt tästä puhuttavan ja tämä: ristin sanoma täytyy tulla elämäsi rakkaimmaksi ja tärkeimmäksi asiaksi ja oisko silloin myöskin näin, että; kun alat puhua, kirjoittaa, rukoilla ja ottaa siihen aivan kaiken Jeesuksen elämästä ja uhristaan, niin silloin vasta tajuat; ketä sinä oikeasti seuraat ja kuka sinulle oikeasti puhuu ja antaa sanojaan?!

Meillä on mahdollisuus parannuksessa kääntyä Jumalan puoleen, että meidän syntimme annettaisiin anteeksi. On suuremoista lukea Paavalin sana: "Mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi." (Room. 5:20)

Jokaisella uskovalla on vastuu omasta uskonkilvoituksesta, mutta vastuuhenkilöllä on kaksinkertainen vastuu (1 Kor. 14:8).