Epämiellyttävä ajatus ihmisen täydellisestä turmeltuneisuude

[rita4]

Epämiellyttävä ajatus ihmisen täydellisestä turmeltuneisuudesta

Tiedän, että otsikkomme herättää ristiriitaisia tunteita. Jotkut lukijat ovat todennäköisesti pettyneitä, kun he näkevät kirjoituksemme otsikon. He saattavat kokea otsikon epämiellyttäväksi ja ihmisen hyviä pyrkimyksiä alentavaksi.

Tunnen surua niiden tähden, jotka kokevat otsikkoamme kielteisenä. Toivomme, että Jumala siunaa kirjoituksemme sisällön heidän sielulleen avuksi. Lääke on yleensä epämiellyttävää, mutta on aikoja, jolloin me kaikki koemme lääkkeen kuitenkin tarpeelliseksi ja parantavaksi. Tästä on nyt kysymys. Uskon, että jotkut tulevat huomaamaan, että koetamme jumalallisen armon avulla antaa kunnian Jumalalle sen sijaan että me kirjoituksellamme miellyttäisimme lukijoiden lihaa.

Mikä antaa suurimman kunnian Jumalalle? Se, että ihmisiä ohjataan näkemään heidän oikea paikkansa Jumalan edessä ja että nostetaan esille ne ihmisolemuksen piirteet, joita tänä aikana tosin ei pidetä sopivina edes käsitellä. Kyse on sekä teologisesti tärkeästä aiheesta että jokaisen kristityn elämän kannalta hyvin käytännöllisestä ja tärkeästä asiasta.

Hengellinen peruskysymys

Aikamme suuriin hengellisiin peruskysymyksiin kuuluu, onko ihminen täysin ja läpikotaisin turmeltunut pyhän Jumalan silmin katsottuna? Onko ihminen koko hengelliseltä olemukseltaan alusta asti raunioitunut ja täysin avuton, hengellisesti sokea ja kuollut rikkomuksiinsa ja synteihinsä?

Se, mitä tähän vastaamme, vaikuttaa lukuisiin muihin hengellisten kysymysten vastauksiimme. Siksi tämä kysymys ja vastauksemme siihen ohjaa pitkälti koko kristillisyytemme suuntaa.

Raamattu lähtee tältä synkältä perustalta: Me ihmiset olemme Jumalan silmin katsottuna turmeltuneita. On kohtalokasta yrittää muuttaa, lievittää tai vesittää tätä Raamatun sanomaa.

Voimme lähestyä aihetta toisellakin kysymyksellä: Onko ihminen sellaisessa tilassa, ettei hän voi pelastaa itseään ilman kolmiyhteisen Jumalan erityistä ja suoranaista puuttumista ihmisen elämään? Tai vielä: Onko ihmisellä mitään toivoa pelastumisesta pyhän Jumalan edessä ilman Jeesuksen sijaiskärsimystä ja Pyhän Hengen työtä ihmisen sydämessä?

Lievennetty synti

Jo viime vuosisadalla oli hengellisesti heikkenevässä kristikunnassa nähtävissä pyrkimyksiä aliarvioida synnin vakavuutta ja yliarvioida ihmisten kykyjä ja tahtoa tehdä hyvää. Sen sijaan, että puhuttaisiin synnistä, puhutaan nyt tietämättömyydestä ja muista asioista, jotka ovat syntiä lievempiä. Luulen, että 90 prosenttia evankelisesta kristikunnasta on jo omaksunut lievennetyn syntikäsityksen.

Siksi on huutava tarve tarkastella sitä, mitä Jumala tahtoo ihmiseltä Jumalan oman sanan valossa, niin että ihmisen syntisyys nähdään ja kohdataan ja ihmisen pimeä turmelus tunnustetaan sellaiseksi, kuin Jumala sen näkee.

Yksi Raamatun suurista tavoitteista on kuvata meille ihmisen olemusta sellaisena kuin Jumala ihmisen näkee. Ellemme me itse koskaan näe sen turmeluksen syvyyttä, jossa me olemme, me emme koskaan voi oikealla kiitollisuudella ja kunnioituksella myöskään suhtautua siihen pelastukseen, jonka Jumala Kristuksen sijaisuhrilla on valmistanut meille.

David Clarkson sanoi tästä asiasta kerran tiivistetysti ja oikein, kun hän puhui psalmista 51:5. Hän muistutti, että evankeliumin julistuksen päämäärä on tuoda syntisiä ihmisiä Kristuksen luokse. Tähän päämäärään kulkeminen alkaa siitä, että ihminen näkee kuinka turmeltunut hän on ilman Kristusta.

Jotta me Jumalan sanan palvelijoina pääsisimme päämääräämme, meidän tulee johdattaa nämä läpikotaisin syntiset ja turmeltuneet ja Jumalan vihan alla elävät ihmiset Jeesuksen luokse. Hän on ainoa, joka maan päällä voi antaa syntejä anteeksi ja vapauttaa ihmisen Jumalan vihan ja tuomion alta.

Arthur W. Pink (1886-1952)
(Suom. POM)

[rita4]

Lueskelin tätä ja se nosti monenlaisia ajatuksia mieleeni, maailman ihmisistä, uskovistakin, tästä ajastamme ja kun synnistä ei saisi enään edes puhua, koska se on monien mielestä kuin rikkomus ihmistä ja rakastavaa Jumalaakin kohtaan, vastaan..Jos joku kehtaakin vielä, sekä uskaltaa puhua synnin hirvittävyydestä ja mihin sen suosiminen lopulta johtaa ihmisen, joka ei luovu syntielämästään.

Niin ihminen on ja elää ns 'synnissä' niin kauan kunnes hän... tahtoo tulla Jeesuksen omaksi, Pelastamaksi ja saa siten myöskin syntinsä anteeksi Jeesuksen maahan vuotaneessa sovintoveressä ja Jeesuksen nimessä. Kukaan ei tule uskoon tultuaankaan täysin synnittömäksi, mutta hän saa kokea armahduksen ja anteeksi annon, kunhan vain tahtoo pyytää joka päivä syntejään sydämestään anteeksi Mestariltaan. Mutta vielä uskosta osaton, ehkä kyllä uskonnollinen (käännynnäinen), mutta ei vielä uudestisyntynyt uskova, niin hän ei välttämättä edes koe olevansa syntinen, tai ei kuin ymmärrä mitä Jumala häneltä odottaa oikeasti... elikkä: Poikansa ristin juurelle tuloa pyytämään uutta elämää ja sydämen muuttumista: kuolleesta uskosta, elävään uskoon; Jeesuksen Kristuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovinto veressään.

Katsokaamme maailmaa ja huomatkaamme, ettei aikaa ole enään paljoa, kun jo Jeesus saapuu noutamaan omiaan taivaan kotiin. Tahtoisimmehan kaikkien sinne kanssamme pääsevän, ja heidän myöskin pelastuvan ja muuttuvan uudeksi luomukseksi Kristuksessa Jeesuksessa. Tottakai haluamme sitä jokainen Herran oma! Olkaamme siis rohkeita vailla ihmispelkoa olevia ilosanoman, eli evankeliumin eteenpäin vieviä, joilla palaa sydämessään halu nähdä ihmisen nöyrtyvän ja pelastuvan, saaden kaikki syntinsä anteeksi: Vapahtajaltaan Jeesukselta Kristukselta.

Et voi olla huomioimatta, miten ihmisistä on tulossa yhä vain kylmempiä, kovia, itsekkäitä, rakkaudettomia, ylpeitä, uskovia yhä vain enemmän vihaavia ja uskon asiathan eivät heitä kiinnosta. He välttelevät uskovia ja suuttuvat, kun vetoat Raamattuun ja sen Sanaan. Heidän mielestään Raamattu on satukirja ja tiede todistaa oikean ja väärän, ei Jumalan Sana. He eivät halua kuulla, että heidän puolestaan rukoillaan, eivätkä kärsi kuulla nimeä: Jeesus. Aika toivottomalta kuulostaa, eikös vain?! Mutta sen ei tarvitse kuitenkaan jäädä siihen ja että me Herran omina luovutamme ja poistumme syrjään. Ei niin ei todellakaan..Jos ei muuta, niin me voimme aina rukouksissamme kantaa näitä ihmisiä Golgatan verisen ristin juurelle, rukoillen muuttumista ja pelastusta Herraltamme. Ei pidä luovuttaa, vaan pyytää heillekin anteeksi antoaan (Jeesuksen) ja etsikkoaikaa.

No nyt sanot, että; sitähän se on aina ollutkin, eikä mikään ole sen tiimoilta muuttunut. Totta! Niinhän se on aina ollutkin, mutta.. Nyt on sellainen aikakausi kuin alkanut, jossa rakkaus on vain itselleen hyvän tavoittelua, kaiken saamista ja haluamista, herkkähipiäisyyttä, (jopa uskovillakin) sekä kielteistä asennoitumista uskovia/uskoa kohtaan sillä tavalla, joka lyö kaikki entiset käsitykset ja tavat. On kuin kylmä rakkauden tarpeettomuuden aikakausi/ ilmavallan este/ muuri olisi kuin tullut suomeenkin. Ja sanotaanhan Raamatussa, että rakkaus vähenee ja sen myötä kaikki muu lisääntyy, kun on vain minä minä ja minulle, muista viis..

Ei osata enään rakastaa niin kuin Raamattu ohjaa, sanoo, vaan on kuin vihollinen olisi onnistunut saamaan kaikki kielteiselle kannalle Jumalaa ja uskoa, uskovia ja rakkauden lähettilästä; Jeesustamme kohtaan! Ja kun se rakkaudettomuus ja kielteisyys ei ole vain maailmassa vielä elävien tapa toimia ja puhua, elää, vaan myöskin jo Herran omaksi tulleidenkin tapa ja tyyli elää uskoaan todeksi. Joka taas laittaa kysymään; "Onko parannuksenteko unohtunut ja onko ristintiestä tullut kyllästyttävä ja raskas ja onkin palattu sinne kuralätäköille rypemään, kuin silloin ennen vanhaan ainakin?"

Rakastaetaan niitä, jotka meitä rakastavat ja valitaan kenelle sanotaan hei ja kenelle käännetään selkä. Tylyys, oman lihansa ruokkiminen, maailman tapojen hamuaminen ja ylpeys, (olla mukamas jotakin parempaa) ym, ovat jopa uskovien sydämissä jo vaikuttamassa sen, ettei kärsitä toista enään, vaan sanotaan rumasti ja loukataan, hylätään, jne..Onko siis Herran omienkin sydän turmeltunut ja saastunut, koska ei haluta; nöyrtyä, kuolla lihalleen eikä maailmalle? Tätä hiljaa kyselen..

Risti on tyhjä, toki! Mutta risti on ainoa pakopaikka kurjan ihmisen, joka vain tahtoo muuttua ja pelastua, päästä taivaan kotiin kun aikansa täyttyy! Rientäkäämme siis sinne verisen ristinsä juurelle, Jeesuksen jalkojen juureen ja huutakaamme Auttajaamme auttamaan meitä kurjia ja antamaan anteeksi syntimme, jotta voisimme tulla ekaa kertaa, tai palata takaisin oikealle tielle, kaidalle taivastielle..On vain yksi tie ja yksi nimi, jonka kautta vain pääsee taivas kotiin ja se tie on Kristus tie ja Jeesus nimi! Vielä voi kääntyä pois väärältä tieltä.. Vielä on armonaika ja armonpäivä, huomisesta ei tiedä kukaan, eikä mitään, joten Tänään ..

Suostu tulemaan Ristinsä juurelle! Hän jo odottaa sinua sinne..Tule nyt ensimmäistä kertaa, tai tule sinne, kun huomasit; Etteihän se maailmassa olo, elo, niin eihän se ollutkaan niin suloista, kuin minkälaiseksi saatana sen oli mieleesi kuvannut, ja kun väsyit, kyllästyit elämään enää Jeesuksen omana, pelastamana. Olihan se visukinttu väittänyt sinulle, ettet luovu Jeesuksestasi, vaikka hylkäätkin uskon ja uskovat ja alat elää siinä valheen paratiisissa, joksi saatana sen sinulle kuvaa, siis entisen elämäsi ennen Jeesusta elämäsi Herrana ja Vapahtajana.

Lievennetty synti

Jo viime vuosisadalla oli hengellisesti heikkenevässä kristikunnassa nähtävissä pyrkimyksiä aliarvioida synnin vakavuutta ja yliarvioida ihmisten kykyjä ja tahtoa tehdä hyvää. Sen sijaan, että puhuttaisiin synnistä, puhutaan nyt tietämättömyydestä ja muista asioista, jotka ovat syntiä lievempiä. Luulen, että 90 prosenttia evankelisesta kristikunnasta on jo omaksunut lievennetyn syntikäsityksen.

Siksi on huutava tarve tarkastella sitä, mitä Jumala tahtoo ihmiseltä Jumalan oman sanan valossa, niin että ihmisen syntisyys nähdään ja kohdataan ja ihmisen pimeä turmelus tunnustetaan sellaiseksi, kuin Jumala sen näkee.

Yksi Raamatun suurista tavoitteista on kuvata meille ihmisen olemusta sellaisena kuin Jumala ihmisen näkee. Ellemme me itse koskaan näe sen turmeluksen syvyyttä, jossa me olemme, me emme koskaan voi oikealla kiitollisuudella ja kunnioituksella myöskään suhtautua siihen pelatukseen, jonka Jumala Kristuksen sijaisuhrilla on valmistanut meille.

Minäpä laitan sinulle lopuksi jo vanhemman mutta todella hyvän puheen Mauno veljeltämme. Siinä on tärkeitä asioita. Kuunteleppa jos kiinnostaa!

Mauno Mattila & kumppanit 18.12. 2018: "Palaa nyt lopunaikana oikealle tielle, vielä kun voit"