Kerran pelastettu, aina pelastettu - opin perusvirheitä
Juhana Lehmuskoski
Nykyisen nopean tiedonvälityksen aikana maahamme leviää vieraita uskontoja ja kristinuskon piirissä eläviä vieraita oppeja. Esimerkkinä jälkimmäisistä on käsitys iankaikkisesta pelastusvarmuudesta. Se opettaa, että oikea uskovainen ei voi joutua pois armosta vaan päätyy välttämättä taivaaseen.
Amerikassa etelän babtistien sekä Euroopassa kalvinististen suuntausten piirissä elävälle opille on annettu kansanomaisia nimityksiä, esimerkiksi "Kerran pelastettu, aina pelastettu" tai "Kerran Kristuksessa, ikuisesti Kristuksessa."
Tämä oppinäkemys sisältää useita perusvirheitä ja vääriä Raamatun tulkintoja. Tuon niitä esiin tulevissa Ristin Kansa-lehden numeroissa.
Jeesuksessa pysyminen
On totta, että Jeesus pitää kiinni omistaan eikä hylkää heitä. Hän voi varjella heidät taivastiellä ja jopa varjella lankeemuksilta. Kysymys on siitä, tekeekö hän sen automaattisesti, käyttäytyypä uskovat miten tahansa.
Raamattu kehottaa pysymään Kristuksessa. Se myös varoittaa: " Epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois. (Room. 11:20,22)
Ilman uudestisyntymistä ei kukaan voi pelastua. Pelastus-sanalla on Raamatussa kaksi merkitystä: saada pelastus uskomalla Jeesukseen ja päästä kilvoittelun päätyttyä perille taivaaseen. Uudestisyntyminen tuottaa pelastuksen tässä ensimmäisessä merkityksessä, jolloin ihminen on jo Jumalan valtakunnassa ja taivaskansalainen.
Pelastus toisessa merkityksessä saavutetaan, kun pysytään Jumalan armossa ja uskossa. Se tapahtuu siirryttäessä taivaskotiin joko kuoleman tai ylöstempauksen kautta.
Roomalaiskirje kehottaa meitä pysymään Jeesuksen hyvyydessä. Muussa tapauksessa meidät oksastetaan pois Kristus-puusta emmekä voi päästä taivaskotiin.
Syntielämä voi kadottaa uskovankin
Korintton seurakunnassa oli langettu entisiin synteihin, joista uskovat olivat jo kerran vapautuneet. Paavali varoittaa heitä:
"Sen sijaan te itse teette vääryyttä ja riistätte toisen omaa, vieläpä veljien. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." (1 Kor. 6:8-11)
Paavali tekee selväksi, että synnin tiellä eivät edes nämä vanhurskautetut ja pyhitetyt uskovat voi periä Jumalan valtakuntaa.
Uskon vai tekojen kautta?
Vääristyneen opin kannattajat tarttuvat siihen opetukseen, että vain jos uskova pysyy Kristuksessa, hän pääsee perille. He ihmettelevät sitä opetusta, että jos uudestisyntynyt uskova kääntyy pois ja elää loppuelämänsä synnissä, hän ei pääse perille.
He muistuttavat, että pelastusta ei voi saavuttaa tekojen avulla. He pitävät kilvoittelua ja uskossa pysymistä tekoina, joilla kuvittelevat meidän yrittävän ansaita pelastuksen.
Kuitenkin he unohtavat, että Kristuksessa pysyminen ei ole inhmisten teko. Kysymys siis ei ole tekojen avulla pelastumisesta. Jeesus itse antaa voiman pysyä hänen armossaan. Usko ja lain teot ovat toistensa vastakohtia, joten uskossa pysyminen ei voi olla lain teko.
Tekojen avulla voi korkeintaan hankkia kadotustuomion, jos ne ovat pahoja. Siihen ihminen kyllä tekojensa avulla pystyy!
Jumala ei ole kykenemätön
Vastaväittäjät muistuttavat, että jos joku uskovainen lankeaa pois uskostaan ja joutuu kadotukseen, Jumala on silloin kyvytön pitämään huolta pelastamastaan ihmisestä.
Todellisuudessa ei ole kyysmys Herran kyvyttömyydestä pelastaa ihmistä, vaan hän tahtoo opettaa sen kautta, että synti on hyvin vakava ja tuhoisa asia ihmisen elämässä.
Vaikka syntielämään siirtynyt uskovainen olisi joskus uudestisyntynyt ja täyttynyt Pyhällä Hengellä, hän ei saa Jumalan edessä erityiskohtelua. Herra kyllä rakastaa häntä ja vetää kaikin käytettävissä olevin keinoin takaisin Jumalan yhteyteen.
Herran armo ilmenee lupauksessa: "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon." (San. 28:13)
Kehotus kilvoitteluun
" Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." (Fil. 2:12-13)
Vaikka Jumalan lapsilla on olemassa mahdollisuus langeta pois uskosta ja armosta, kenenkään ei tarvitse olla sen takia pelon vallassa. Edes kilvoitusta ei tarvitse puristaa omasta itsestään. Jumala vaikuttaa kilvoittelua ja uskon tekoja. Hän vaikuttaa jopa tahtomisen.
Meidän tehtävämme on vain suostua tahtomaan ja suostua tekemään. Jeesus on Vapahtaja. Hän on Mestarimme. Jos pidämme hänestä kiinni, pääsemme perille hänen luokseen.
Lähde: Ristin Kansa lehti nro 6/2022
