Siinä tuli mietittyä, kun tuossa tiellä seisoimme kaikkea tapahtunutta omassakin elämässäni ja poikani syntymää 29½v sitten jolloin olisi tarvittu sepen kaltaista helikopteria. Mutta Kiitos Herralle, että jäimme poikani kanssa silloin eloon, vaikka ambulanssilla meidät vietiinkin pikavauhtia oys,siin. Ja monia muitakin sekunttipeli tapahtumia, jotta jää henkiin, tai sitten menehtyy..
Ja se, kuinka ihmiselämä on niin kovin ohuen langan varassa sittenkin ja seuraavaa hetkeään ei kukaan voi tietää (onneksi). En aio lietsoa pelkoa kenellekään, en todellakaan. Mutta toivoisin jokaisen pysähtyvän miettimään omaa elämäänsä ja onko tilit kunnossa Jeesuksen kanssa? Onko antanut jo elämänsä Jeesukselle ja voi sillai turvallisin mielin elää joka hetkeään kanssa Vapahtajansa/Pelastajansa. Vai onko vielä yhä vain luja usko, että: kirkkoon kuuluminen, tai lapsikaste, hyvä elämä tms on pelastuksen avain ja ettei mitään muutosta edes tarvita, uudestisyntymisen ihmettä, Jeesuksen sydämeensä asumaan ottamista tms..? Ja sydän ei olekaan vielä pestynä puhtaaksi kaikesta synnistään Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressään ja taivaspaikka yhä on saamatta silloin..
Mark. 8:
35 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
36 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
37 Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
38 Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."
