Elämän ja kuoleman kysymykset..

Elämän ja kuoleman kysymykset..

ViestiKirjoittaja rita4 » 02.01.2017 23:37

Niin, me kun asumme nelostien tuntumassa, niin aina joskus näkee sen, mitä nyt seurasimme, elikäs Sepe helikopteri laskeutui läheiselle pellolle ja amulanssi tuli etelästäpäin potilaan kanssa. Mutta sitä potilasta ei selvästikään siirretty helikopteriin, vaan ambulanssi lähti hiljakseen pohjoista kohden ja helikopteri jonkin ajan perästä kohosi ilmaan ja lähti kohti oulua.

Siinä tuli mietittyä, kun tuossa tiellä seisoimme kaikkea tapahtunutta omassakin elämässäni ja poikani syntymää 29½v sitten jolloin olisi tarvittu sepen kaltaista helikopteria. Mutta Kiitos Herralle, että jäimme poikani kanssa silloin eloon, vaikka ambulanssilla meidät vietiinkin pikavauhtia oys,siin. Ja monia muitakin sekunttipeli tapahtumia, jotta jää henkiin, tai sitten menehtyy.. :shifty:

Ja se, kuinka ihmiselämä on niin kovin ohuen langan varassa sittenkin ja seuraavaa hetkeään ei kukaan voi tietää (onneksi). En aio lietsoa pelkoa kenellekään, en todellakaan. Mutta toivoisin jokaisen pysähtyvän miettimään omaa elämäänsä ja onko tilit kunnossa Jeesuksen kanssa? Onko antanut jo elämänsä Jeesukselle ja voi sillai turvallisin mielin elää joka hetkeään kanssa Vapahtajansa/Pelastajansa. Vai onko vielä yhä vain luja usko, että: kirkkoon kuuluminen, tai lapsikaste, hyvä elämä tms on pelastuksen avain ja ettei mitään muutosta edes tarvita, uudestisyntymisen ihmettä, Jeesuksen sydämeensä asumaan ottamista tms..? Ja sydän ei olekaan vielä pestynä puhtaaksi kaikesta synnistään Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressään ja taivaspaikka yhä on saamatta silloin.. :???:

Mark. 8:
35 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
36 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
37 Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
38 Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9440
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: Elämän ja kuoleman kysymykset..

ViestiKirjoittaja rita4 » 29.07.2025 08:37

Jes. 55:
6 Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.
7 Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.
8 Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9 Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.


Niinpä, kuinka sydämeni niin usein huokaa raskautettuna omaisteni puolesta, kun heillä ei ole minkäänlaista haluakaan etsiä Herran kasvoja, tahtoa. Eletään, kuin ei koskaan kuoltaisikaan, tai kun kuollaan, niin taivaaseehan sitä, tottakai silloin päästään. Niinköhän? Ei huolta huomisesta oo heillä, vain huoli taloudellisista asioista, tms, mutta ei hätää siitä; mihin sielunsa joutuu jos ja kun kuolee. :cry:

Kun ohjeistin nuorintani lähtiessään isoon kaupunkiin kaverinsa kanssa, niin kerroin mitä vaaroja siellä voi tänä
päivänä olla, kun on niin paljon väkivaltaa, kun täysin toistaan tuntematon murhaa toisen kadulla liikkujan, tai niin kuin itsellenikin oli käydä jo nuoruudessani, kun olin lasteni kanssa kaupungilla, niin sanotusti aivan puskista tuli mies, aivan outo, joka otti lujaa kädestäni kiinni ja yritti pistää minuun huumepiikkiään. Usein vieläkin sitä mietin, että miten yleensäkin siitä tilanteesta selvisin? Siinä on Täytynyt silloin Heran autta aminua, vaikkka en vielä silloin ollutkaan uskossa edes. Olihan se pelottava, sekä äkkinäinenkin tilanne silloin..:roll:

Sinä oli, sanoisinko ihan elämän ja kuoleman tilanne silloin, niin kuin niitä on ollut paljon senkin jälkeen, joissa olisin voinut ihan kuolla, mutta niiden myöhempien tilanteiden aikaan olen ollut jo uskossa, joissa Herra on minut varjellut pahemmalta. Muuten niissä tilanteissa olisin satavarmasti kuollut, jos en ois ollut jo Herran Jeesuksen oma, Jumalan lapsi ja perillinen. Sydämeni kiittääkin ainiaan niistä varjeluksen tilanteista silloinkin, kuin tietenkin kaikesta siitä, mitä olen saanut kokea eläessäni uskovana, sekä pelastettuna! Kiitos Jeesus; Halleluja, Amen! :thumbup: :clap: :D
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9440
Liittynyt: 20.10.2013 10:53


Paluu Mietintää, Ehdotuksia, Kysymyksiä, ..

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa