KUINKA ESTÄÄ MAAILMAN PÄÄSY SEURAKUNTIIN?
Joona Pirttivaara
Tämä kysymys on hyvin ajankohtainen eläessämme tässä ajassa Jeesuksen toisen tulemuksen aattohetkinä. Laittomuuden lisääntyessä maailmassa tarvitsemme uskovina oman sydämen tilamme valvomista, jotta voimme pysyä totuudessa eikä synti pääse paaduttamaan ja valtaamaan sydämiämme. Seurakunnissa meidän on oltava valppaana, että emme päästä hapatusta pesimään seurakuntiimme ja ettei sen seurauksena seurakunnista häviä tarve Jumalan Sanan mukainen oppi ja sen mukainen elämäntapa.
Paavalin aikana Korinton seurakunnassa eräs mies piti äitipuoltansa eli isänsä vaimoa, jonka teon pakanatkin tuomitsivat. Tekstin perusteella seurakunta ei kuitenkaan ollut nuhdellut miestä kyseisestä teosta ja kehottanut häntä tekemään parannusta ja luopumaan synnistään. Kysymys kuuluukin, löytyykö meillä uskovilla tänä päivänä rohkeutta nuhdellla seurakunnissamme synnin tekijöitä? Valitettavasti nykyajan ihmiset, myös monet uskovat ovat tulleet niin herkkähipiäisiksi, että synnistä ei saa enää sanoa. Tällöin nuhtelijat leimataan helposti tiukkapipoisiksi ja vanhakantaisiksi.
Raamattu kuitenkin kehottaa nuhtelemaan kurittomia. Jos emme enää uskalla puuttua epäkohtiin, vähäinen hapatus pääsee seurakuntiin ja lopulta hapattaa seurakunnat. Asiasta tulee mieleen sanonta, että kun annat pirulle pikkusormen, se vie koko käden. Meidän on kuitenkin rohkeasti pidettävä Jumalan Sanan auktoriteettia esillä seurakunnissamme ja ojentauduttava elämään Sanan mukaan.
Tämä kysymys on hyvin ajankohtainen eläessämme tässä ajassa Jeesuksen toisen tulemuksen aattohetkinä. Laittomuuden lisääntyessä maailmassa tarvitsemme uskovina oman sydämen tilamme valvomista, jotta voimme pysyä totuudessa eikä synti pääse paaduttamaan ja valtaamaan sydämiämme. Seurakunnissa meidän on oltava valppaana, että emme päästä hapatusta pesimään seurakuntiimme ja ettei sen seurauksena seurakunnista häviä tarve Jumalan Sanan mukainen oppi ja sen mukainen elämäntapa.
Paavalin aikana Korinton seurakunnassa eräs mies piti äitipuoltansa eli isänsä vaimoa, jonka teon pakanatkin tuomitsivat. Tekstin perusteella seurakunta ei kuitenkaan ollut nuhdellut miestä kyseisestä teosta ja kehottanut häntä tekemään parannusta ja luopumaan synnistään. Kysymys kuuluukin, löytyykö meillä uskovilla tänä päivänä rohkeutta nuhdellla seurakunnissamme synnin tekijöitä? Valitettavasti nykyajan ihmiset, myös monet uskovat ovat tulleet niin herkkähipiäisiksi, että synnistä ei saa enää sanoa. Tällöin nuhtelijat leimataan helposti tiukkapipoisiksi ja vanhakantaisiksi.
Raamattu kuitenkin kehottaa nuhtelemaan kurittomia. Jos emme enää uskalla puuttua epäkohtiin, vähäinen hapatus pääsee seurakuntiin ja lopulta hapattaa seurakunnat. Asiasta tulee mieleen sanonta, että kun annat pirulle pikkusormen, se vie koko käden. Meidän on kuitenkin rohkeasti pidettävä Jumalan Sanan auktoriteettia esillä seurakunnissamme ja ojentauduttava elämään Sanan mukaan.