Psalmi 121:
1 Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
2 Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
3 Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
4 Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
5 Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
6 Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
7 Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
8 Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.
Oletko muuten koskaan huomioinut, oikein pysähtynyt ajattelemaan, että: kun laulamme tuota em laulua, niin kuinka moni laulaa ajatellen, että se apu tulee vuorilta.
Tuleeko se todellakin vuorilta? Miten se voisi edes sieltä tulla? Ei mitenkään, sillä eihän ne vuoret voi meitä auttaa..Vai voisko? Ei voi, mutta jos et huomioi kysymysmerkkiä lauseen lopussa, niin aika helposti vain laulaa sillai, vaikka siinähän on aivan selvä kysymys; mistä tulee minulle apu?
Mutta kiitos Herralle, se apu minulle, sinulle, meille kaikille tulee Herralta, ei vuorilta, tai mistään muualtakaan, muiltakaan..Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Tuo ajatus vain kuin nousi mieleeni kun mieheni kertoi eräästä loppuun palaneesta uskovasta, joka oli vielä kuorossa ja laulanut tosi usein tuota laulua, pysähtymättä ajatteleen mitä siinä oikeasti sanotaan. Mieheni oli kysynyt heidän keskustellessaan, että; Mistä se apu tulee uskovalle, vaikeuksissa olevalle? Ja sitten kertonut, kun ei huomioida sitä kysymysmerkkiä lauseen, kysymyksen lopussa. Ja kun se veli oli tajunnut sen, niin oli ollut Todella helpottunut, kun nyt sai avun ja neuvon, mistä se todellinen apu ihmiselle tulee. Se tulee ylhäältä valkeuksien Isältä!
Oisko tämä laulu varmistamassa asiaa..Korkeimman suojelus - Psalmi 91 - Pekka Salminen