Tämä aihepiiri jotenkin nyt puhuttelee minua ja mietin lähestulkoon päivittäin omaa ajatteluani, elämääni, niin mennyttä, kuin tulevaakin
koitan uskaltaa jo ajatella taas..mitä on edessäni ja pystynkö ottaan sitä vastaan mitä
mahdollisesti on edessäpäin odottamassa? Yhä vain koen olevani kuin hukassa itseltäni ja kyvytön sittenkään, vieläkään kuin..uskaltaan heittäytyyn elämän virtaan kiinni ja antaa sen viedä, tosin; Herramme tahdon mukaisesti, tottakai.
Ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin Isä tahtoo! Amen!
Matt. 6:
24 Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
25 Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28 Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
29 Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."Laitoin tuon Raamatunpaikan, koska niin helposti me vain murehdimme ja
ehkä jopa
koitamme itse toimia, jotta asiat menisivät tahtomallamme tavallakin, tms.. Emmekä sittenkään annakaan Jumalan toimia tahtomallaan tavalla tai ajallaan? Olemme hoppuhousuja, joiden mielestä kaiken pitäisi tapahtua;
nyt ja heti, eikä viidestoista päivä... vasta. Mutta kuitenkin monet asiat saattavat olla (siis tuntua) hitaankin puoleisilta, mutta kuitenkin
kaikki menee koko ajan eteenpäin Herran tahtomalla tavalla. Jaksammeko siis vain
kärsivällisesti odottaa ja vain myöskin
kiittää Herraa, kun Hän auttaa, johdattaa, vaikuttaa asioissamme niin kuin ne ovat sittenkin meille hyväksi, meidän parhaaksi, eikä koskaan meitä vastaan.. tuntuu tai näyttää kaikki sitten meistä itsestämme miltä tahansa.
Minun täytyy nolona tunnustaa, että; olen
kamala hoppuhousu, joka niin mielelläni tahtoisin kaiken tapahtuvan nyt ja heti, tai ainakin mahdollisimman nopeesti ja mielellään helpoimman kauttakin, tottakai.
Mutta kuitenkin
Herra opettaa meille kaikille kärsivällisyyttä, malttia, jaksaa vain odottaa, sekä ennenkaikkea vain pysyä ristinsä juurella, lähellään, omanaan, niin ettei mikään asia, ihminen, vaikeus, tms veisi meitä kauemmaksi Herrastamme, ristinsä juurelta poispäin. Joka on sama, kuin senjälkeen
itse taas koittaisimme olla oman elämämme herroja, joilla on kaikki valtit ja kyky, voima ym
mukamas omissa käsissämme ja emme tarttekaan enää Jeesustamme elämäämme, koska on niin kiire saada asiat kuntoon mahdollisimman kivuttomasti ja nopeasti, ilman vaikeuksia, vastoinkäymisiä, kärsimystä, tms.. Ja silloin van saatamme Isän, sekä tietenkin Pyhän Hengenkin murheelliseksi takiamme. Ja emmehän tahdo niin käyvän, emmehän rakkaat?
Minä etsin sitä;
minua itseäni ja kuka olen, miksi olen täällä, jne ja tiedänkin jo vastauksenkin jollain tasolla, koska Isä on siitä sydämelleni puhunut. Nyt vain on ollut sellaista hapuilemista, vääriäkin juttuja, joiden takia on kuin menty takapakkiakin, mutta silti
haluan uskoa, että: Isä ohjaa minuakin kurjaa asioissani ym Henkensä kautta ja saan vielä kiittää kasvojensa avusta, voimasta sekä iloita Jeesuksestani, kiittäen kun saan olla omanaan ja käytössäänkin, jos Hän vain niin tahtoo minuakin käyttää työssään. Halleluja!
