Televisio on minun paimeneni.

[rita4]

Tuon tämän aika osuvan kirjoituksen tänne ja tuokaahan rohkeasti omia ajatuksianne siitä, mitä tämä kirjoitus kuin nostaa sydämillenne?!
****************************************************
Televisio -paimen
Kaarlo Syväntö

Televisio on minun paimeneni. Minulta puuttuu kaikki hengellinen.

Mukavassa nojatuolissa TV saattaa minut lepäämään illat pitkät.
En voi tehdä mitään sieluni autuuden hyväksi, koska se vie kaiken aikani.

Televisio estää minua tekemästä vellvollisuuteni kristittynä,
koska se tuo niin paljon kiehtovaa ohjelmaa, jota en voi olla katselematta.
Se suuntaa mieleni ja ajatukseni tämän maailman asioihin ja estää
minua rukoilemasta ja tutkimasta Jumalan Sanaa. Se pitää minut
kaukana Jumalan huoneesta ja pyhien seurakunnasta.

Vaikka eläisin satavuotiaaksi, tahtoisin aina viihtyä katselemassa TV:tä.
Niin kauan kuin elän, katson sitä, sillä se on aina lähellä sydäntäni.
Sen ääni ja kuvat viihdyttävät minua jatkuvasti , aina vanhuuteen asti.
Se ruokkii runsaasti minun lihallista mieltäni ja kattaa viettelysten
pöydän minun eteeni. Se täyttää minun sieluni ja mieleni ajatuksilla
ja kuvilla, jotka ovat kaukana Jumalan valtakunnasta, ja täyttää
sydämeni tämän maailman saastalla.

Mikään hyvä ei voi seurata minua elämäni päivinä, koska TV ei anna
minulle aikaa etsiä ja kysyä Jumalan tahtoa. Ja niin saan aina asua
paholaisen saastuttamassa kodissani elämäni loppuun asti,
ellen saa silmiäni auki ja tee tosi parannusta.

[rita4]

ViestiKirjoittaja niitytär » 21.10.2013 19:11
Televisiota kun katsoo se on jollain lailla helppoa, kaikki tarjoillaan valmiina.
Raamattua tutkien ja rukoillen joutuu itse näkemään jonkun verran vaivaa.
Telkkarista ei kannata katsoa aivan kaikkea, taitaa harveta katsottavat sieltä..
en tiedä kun olen katsonut joskus vain netin kautta jotakin.

[rita4]

Niin.. HMM?? Kuinkahan paljon tuo tv vie uskovienkin aikaa ja mielenkiintoa poispäin Sanana tutkimiselta ja rukoukselta? Pelkään pahoin, että todella paljon.

Minua ei ole enää aikoihin, siis viime vuosina kiinnostanut telkan katselu. Voin istahtaa katsomaan, kun mies katselee jotain, mutta suht koht nopsaan huomaan kyllästyväni ja lähden pois.. Ja niin kova kun olin katsomaan telkkaa ja kaiken maailman sarjoja, ym..

Tajusin vain eräänä päivänä vain, että: mitä enemmän vietän aikaani telkan ääressä, sarjoja katsellen ja jo kuin odottaen seuraavaa siirtoa jossakin mieluisessa sarjassa, niin ajatuksenikin olivat vain niissä ohjelmissa, juonikäänteissä, sekä silmissäni oli kuin; katselisin koko ajan telkkaa, teinpä sitten mitä tahansa. Miksi noin? Uskon, että ne ohjelmat joita varsinkin katselin ja odotin seuraavaa ohjelmaa, osaa sarjasta, niin se oli jo niin syvällä tuolla pääkopassani ja silmieni verkkokalvolla, että; se oli omalla tavallaan koko ajan telkan katselua sielun silmin.

Se alkoi tökkiä, etten sanoisi suututtaan mua ja halusin siitä irti. No eihän se tietenkään oman päätökseni voimalla onnistunu, kuin pikkasen, jos sitäkään, kun jo taas istuin klo 00,0 odottamassa jotakin sarjaa tai ohjelmaa alkavaksi. Kaikki aina piti tehdä telkkaohjelmien mukaan, jotta sitten oli aikaa ja kerkisi niitä rauhassa katteleen..Mutta olin Päättänyt vähentää ja tarvitsin siihen apuja ja voimaa viisauttakin taivaasta, joten aloin sitä rukoileen, pyytäen voimaa olla katsomatta. Veihän se aikaa, aika hidastahan se aluksi oli, ja sorruin tämän tästä katsoon niitä.. Mutta se alkoi harmittaan mua aina niin paljon, kun olin niin heikko, että: en antanu periksi, vaan jatkoin ja jatkoin rukouspyyntöjäni.. ja taas tuskailin, ja mieli teki katsoa.. Se on kuulkaa sellainen kamala kahle, jota ei niin vain ja tosta vain katkastakaan, vaan se vaatii: Taistelua ja rukousta, periksiantamattomuutta!

En muista milloin se kuitenkin alkoi helpottaan ja osa syy oli siinäkin, kun miehenikin päätti vähentää telkan ja sarjojen katselua. Osa syy oli myöskin sarjojen väkivalta kohtaukset, rikollisuus ja synnin hyväksyvä seksualisuus (homous ja lesbous) ohjelmissa ja emme halunneet uskovina sellaista katsella, niin yhdessä päätimme lopettaa, vaikka koville se sittenkin otti. Mutta yhdessä se onnistui paremmin.

Nyt on niin että mua ei enää jaksa kiinnostaa telkka ollenkaan ja erittäin harvoin istahdan kattoon jotain ja silloinkin kyllästyn aika pian ja poistun, kun mies jää katseleen. Minun puolestani ei telkkaa tarvittais alkuunkaan. Mua ei vaan kiinnosta. Ei mun enää tartte pakottaa, tai esittää, ettei muka kiinnosta. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta ja piste! Jumala näkee ja tietää puhunko totta vaiko en. Miksi Isän edesä valehtelisin ja esittäisin jotain muuta, ei kiitos.

Ja yhden asian voin sanoa sinullekin rakas uskova ystäväni, joka ehkä tuskailet telkan ja sen ohjelmien takia ja kun sitä vaan pitää vahdata, vaikka on niin paljon muutakin tekemistä, tai sopimattomia ohjelmia. Mitä enemmän istut telkan tai tietokoneelta tms katsellen jotain, joka ehkä kiehtoo mieltäsi, mutta on turmiollista sielullesi niin uskosi kuihtuu sen takia, niin silloin ja sielunvihollinen hykertelee tyytyväisenä. "Pysyypä tuokin uskova laittamassani kahleessa ja häkissä, eikä ole vapaa..."

Mutta jos ja kun alat rukoilla vapautumista telkasta, tietsikasta tai vaikkapa facebookistakin, tms niin silloin elämääsi tulee takaisin iloa, aikaa touhuta, lukea Raamattua, rukoillakin ja rauhaa, voimaa ja uskon asiatkin alkaa taas kiinnostaa ja maailman tarjonnan kiinnostus vähenee ja silloin itse Isäsi Jumala, Kaikkivaltias on tyytyväinen ja iloitsee uskosikin kasvusta, kun pääset lähemmäksi Herraasi ja samalal monia asia uskonelämässäsi muuttuu oikeaan suuntaan, jopa rakkaus lähimmäisiäsikin kohtaan muuttuu oikeanlaiseksi ja tulee halu armahtaa, siunata, rukoilla, kiittää... Kantsisko siis pyrkiä eroon telkan orjuuttavasta voimasta Jumalan lasten vapauteen ja iloon, rauhaan.. Uskalla kokeilla ja päättää antaa koko sydämesi ja elämäsi vain yksin Jeesuksellesi, silloin tv tms ei kahlitse sydäntäsi ja ajatteluasikin vääränlaiseen orjuuteen ja kahleisiin, joista on vaikeaa päästä irti..!