TAIVAALLISEN BASILLIN KANTAJA!

[rita4]

Elävällä uskolla Jeesukseen on merkillinen vaikutus. Se tarttuu ja leviää.

Tämän ajan kristikansan vaikutusta miettiesäni en voi välttyä siltä ajatukselta, että nykypäivän uskovien usko on toisenlaista; se ei tartu, eikä leviä! Sen voi päätellä siitä, että seurakunnat eivät lisäänny niistä, jotka saivat pelastuksen ( Apt 2:47) Alussa seurakunta kasvoi päivittäin uskoon tulleista ihmisistä. Entä mikä on tilanne tänään? Jokainen tiedämme vastauksen.

Apostolilla oli tarttuva usko

Raamattua lukiessani olen joskus ihastellut sitä uskoa, joka esimerkiksi Paavalilla oli. Häntä syytettiin, ei niinkään siitä, mitä hän oli puhunut, vaan siitä, millainen vaikutus hänen sanoillaan oli ollut. Tämä käy ilmi asianajaja Tertulluksen syytöspuheesta Israelin vanhinten, ylimmäisen papin Ananiaksen ja maaherra Feeliksen edessä. Näin asianajaja Tertullus syytti Paavalia: " Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa (Apt 24:5,6)

Paavalin tittelimäärä oli mittava: Ruttotauti, metelinnostaja, nasaretilaisen lahkon päämies ja pyhäkön saastuttaja! Erikoisesti olen mieltynyt apostolin rutto-tauti-titteliin. Hän oli saanut ruttotaudin levittäjän maineen varmaankin siksi, että kaikkialla, minne hän meni, hänen uskonsa tarttui lähellä oleviin ihmisiin.

Ruttotauti tarttuu

Historiasta tiedämme, että Euroopassa on ollut aika, jolloin mustan surman nimellä tunnettu ruttotauti riehui valtaisalla voimalla. Vuonna 1347 se tuli Italiaan. Jo seuraavina vuosina se levisi Keski- Eurooppaan. Meidän maahamme se tuli 1350-51. Tämä keuhko-tai paiserutto levitti kaikkialle kauhua ja kuolemaa. On laskettu, että Euroopassa kuoli tähän tautiin noin 25 miljonaa ihmistä. Maassamme tauti surmasi noin kolmanneksen väestöstä. Ei ihme, että pelko levisi väkevän virran tavoin kansa keskellä. Epidemia toistui 1300-luvun lopulla. Tautia esiintyi aina 1700 luvulle saakka.

Noin 90 vuotta sitten on maassamme riehunut Espanjan taudin nimellä tunnettu epidemia. Myös sen seuraukset olivat kauhistuttavia. Lähisukulaisianikin on menehtynyt tämän epidemian uhreina.

Onko uskosi tarttunut lähimmäisiisi?

Veljeni ja sisareni, tutkikaamme, millainen on se usko, jota tunnustamme! Onko se tarttunut sukulaisiisi, naapureihisi, tai työtovereihisi? Jos ei ole, niin missä on syy? En tarkoita sitä, että sinun tulisi saarnata suu vaahdossa lähimmäisillesi.

Tietääkseni ei työnantaja palkkaa uskovaa ihmistä evankelistaksi firmaansa vaan työntekijäksi! Luulen, että meidän uskovien olisi saarnattava vähemmän, mutta elettävä enemmän vakaumuksemme mukaan. Jos en voi luottaa lähimmäiseeni ihmisenä, hänen pontevilla ja väkevillä sanoillaan ei ole minkäänlaista vaikutusta. Väkevät sanat valuvat silloin pois kuin vesi hanhen selästä.

Olkaamme taivaallisen basillin kantajia

Uskon että Herra haluaisi tehdä jokaisesta lapsestaan taivaallisen basillin kantajan! Taivaallinen basilli ei levitä kauhua ja kuolemaa. Päinvastoin, sen kautta leviää elämä, toivo, ilo ja siunaus ihmisten elämään, kaikkialle, missä se saa Pyhän Hengen innoittamana levitä. Siksi olkoon rukouksemme: Herra, anna armosi, että voisin olla taivaallisen basillin levittäjä kaikkialla, kuten apostoli Paavali aikoinaan!

Taivaallisissa epidemia mietteissä
Jussi Jokisaari

[rita4]

Apostolilla oli tarttuva usko

Raamattua lukiessani olen joskus ihastellut sitä uskoa, joka esimerkiksi Paavalilla oli. Häntä syytettiin, ei niinkään siitä, mitä hän oli puhunut, vaan siitä, millainen vaikutus hänen sanoillaan oli ollut. Tämä käy ilmi asianajaja Tertulluksen syytöspuheesta Israelin vanhinten, ylimmäisen papin Ananiaksen ja maaherra Feeliksen edessä. Näin asianajaja Tertullus syytti Paavalia: " Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa (Apt 24:5,6)

Paavalin tittelimäärä oli mittava: Ruttotauti, metelinnostaja, nasaretilaisen lahkon päämies ja pyhäkön saastuttaja! Erikoisesti olen mieltynyt apostolin rutto-tauti-titteliin. Hän oli saanut ruttotaudin levittäjän maineen varmaankin siksi, että kaikkialla, minne hän meni, hänen uskonsa tarttui lähellä oleviin ihmisiin.

Tätähän se on tänäkin aikana, jos vain haluamme pysyä kiinni Jumalan Sanassa ja totuudessa, niin ettemme lähde joka tuulen mukaan lentään ja usko jokaista joka niin kauniisti visertää, mutta se viserrys katkeaa, kun totuus sen paljastaa. Tarkoitan näitä uskovia, jotka ovat mieltyneet kaikkeen kokemiseen ja näkemiseen, ylistykseenkin, mutta sydän ei palakaan yksin Herralle, vaan kaikelle muulle, usein ihmisten kiitoksen ja palvonnan, kunniankin saamisen toivossa, olla jotakin "harrasta ja hyvää" uskovaa ihmisten silmissä, mutta...joka ei rakenna temppeliämme sisältäpäin, vaan haurastuttaa sen perustuksia. Koska on lähdetty sivuraiteelle..., mutta kuka vaihtoi vaihteen, jossa sitten jouduttiinkin sivuraiteelle, eikä pysytty turvallisesti pääraiteella, joka vain vie kotiinkin asti? Oisko lihamme tahto ja maailman ihanuus ja maine?

Emme kestä olla vaikka se ruttotauti, metelinnostaja, tai nykyään jo melkein voi sanoa, että jos pysyt tiukasti totuudessa, niin oletkin: pyhäkön saastuttajakin. Koska ei haluta sanoa suoraan,kun Herra on antanut tehtävän puhua Sanaa, ei haluatkaan erkaantua väärästä seurasta, opista, toiminnastakaan, niin, siten me saastutamme temppelimme, jonka pitäisi olla; pyhä ja puhdas, Jeesuksen verellä puhtaaksi kaikesta synnistä ja väärästä, lihankin tahdostamme pesty. Ei kyseenalaisteta enään mitään, ei välitetä, mitä puhutaan, kunhan on vain vauhtia, ääntä, meininkiä, ihmeitä, jännää, ym, vaan kaikki uskotaan, kaikki passaa, kaikki niellään, kaikkeen mennään mukaan...

Näemme merkkejä väärän voiman toiminnasta, mutta koska julistaja on reipas ja huumorintajuinen, yleisönsä hyvin ottava, niin annetaan sen touhuta ja puhua, saastuttaa kansaa laittamalla käsiään heidän otsaansa, jonka tähden he saavat tartunnan, mutta ei niinkuin veli tuossa puhuu pyhyyden tartunnasta, vaan sellaisen tartunnan joka sokaisee silmät ja kuurouttaa korvat, kylmentää sydämen, vie kyvyn epäillä, tarkistaa lähde, .. Saadaan väärä henki, joka matkii Pyhää Henkeä..

Ei, ei haluta sanoa "väärää todistusta" kestään, ettei vain PH loukkaannu ja samoin julistaja, paimen, evankelista, diakoni, mikä vain, joka jakaa sanaa muillekin ja rukoilee heidän puolestaan..Vaan kaikki menee ja kaikki uskotaan, niellään oikeana ja totuutena. Eihän se voi olla väärässä, kun Jumala sitä käyttää ja PH ohjaa. Ohjaako? Käyttääkö Jumala, vaiko väärä voima? Ja he sanovat pian; "Älä koske Jumalan voideltuihin!" He tekeytyvät pyhiksi, vaikka se voima heissä onkin väärä voima ja he puhuvat toista evankeliumia, julistavat toista jeesustakin..Mutta Kuka KOETTELEE?

Nyt on siis aika kiiruusti juosta verilähteelle puhdistautumaan ja Jeesuksen Golgatan verisen ristin juureen tekemään reilua parannusta, jotta voimme julistaa: totuuden Sanaa, niin että kansa, joka kuulee, lukee, on läsnä, niin; saa tartunnan! Ja vaikka meitä mollataan, nolataan, haukutaan vaikka miksi, niin me vain kiitollisina Isälle kaikesta avustaan ja voimastaan, johdatuksestaan; nostamme päämme ylös ja iloitsemme, kun saamme kantaa noita nimityksiä, kunhan vain totuus tulee esiin ja Jeesus Kristus tulee; kirkastetuksi ja koroitetuksi. Eikä kukaan, tai minkäänlainen ihminen/julistaja, rukoilija, tms saa kiitostamme ja kunnioitustamme, kuin oisi jotain erikoista, ..Kaikki kunnia ja kiitos, ylistys kuuluu ainoastaan Herrallemme Jeesukselle Kristukselle! Annammehan sen hänelle, eikä yhdellekään hänen omalleen, julistajalle, tai edes puolestamme rukoileville..

Jeesus on luvannut aina rukoilla puolestamme, jottei uskomme raukeaisi tyhjiin!

Room. 8:
26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.

27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.

28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

----------------------------------------

31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

32 Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?

36 Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".

37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.

38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,

39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

[rita4]

Elävällä uskolla Jeesukseen on merkillinen vaikutus. Se tarttuu ja leviää.

Tämän ajan kristikansan vaikutusta miettiesäni en voi välttyä siltä ajatukselta, että nykypäivän uskovien usko on toisenlaista; se ei tartu, eikä leviä! Sen voi päätellä siitä, että seurakunnat eivät lisäänny niistä, jotka saivat pelastuksen ( Apt 2:47) Alussa seurakunta kasvoi päivittäin uskoon tulleista ihmisistä. Entä mikä on tilanne tänään? Jokainen tiedämme vastauksen.

Jäin kuin miettimään; ennenkaikkea omaa uskoani ja onko se tarttuvaa laatua, vaiko ei? Näkyykö, kuuluuko se, huomataanko uskoni ihan arjessa ja erilainen arvomaailmanikin, siis: asenne tiettyissä aioissa, onko minussa Kristus tuoksua, olenko suolainen vaiko suolaton, jne? Pakko mennä itseensä, kun kohtaa ihmisiä ja muutenkin..

Pitää kertakaikkiaan vain mennä itseensä, eikä niinkään luottaa, tai turvata johonkin sellaiseen kuin kuuluminen srk, käykö miten usein kokouksissa, tai onko jokin tehtävä, virka, tms..Kyllähän me kaikki osataan jokainen hakea puolusteluja, että: Miksi ja miten mehän olemme jo uskossa ja miten sen sitten mielestämme näkyy, kuuluu, maistuukin arjessa eläessämme.. meidän mielestämme.

Olemme tosi hyviä puolustautumaan ja selittelemäänkin, jopa Isällekin ja toisille uskoville, jopa itsellemmekin kuin koittaisimme samalla rauhoittaa huonoa omaatuntoamme, jos ja kun se soimaa, tms..Mutta mennäppä kerrankin ihan oikeestikin; itseensä, ja tulla Jumalan eteen paljastettavaksi ja puhuteltavaksikin, niinpä: se ei useinkaan sitten enää olekaan niin kivaa, tai mieluistakaan, koska saattaisimme saada nuhdetta, opetusta, varoituksiakin vääränlaisesta elämästämme Herran omina, tms.. Ja ihminenhän on valitettavasti aina kuitenkin, uskovanakin sellainen, että: ei halua saada moitetta, arvostelua, tai jopa kuristusta..

Pelkäämme ja kartamme sellaista ja pakenemme puolustusasemiin, sekä teemme itsestämme aivan liian usein niin kelvottoman ja huonon, pienen, aran, etteihän me edes voida osata elää ja toimia, puhuakaan oikein kun ja kun.. Hupsista, taas olemme puolustuskannalla, seli seli: selittelemässä, kun ei edes haluta kuolla itsellemme, sekä: kertakaikkiaan vain suostua: ristiinnaulitsemaan lihamme, luopua maailman rakastamisestakin, tms. Niinpä niin? Sen sijaan, että; vain reilusti tunnustaisimme; ettemme omin voimin, omassa viisaudessa ym edes pysty ilman Jeesustamme mihinkään, tai mitään tekemään..Niin me kuitenkin leikimme aivan liian usein niin pätevää ja pyhää, hurskastakin ja kuitenkin, niin juuri; kuitenkin Isä näkee sydämiimme ja tietää kyllä: mikä on totuus meistä ja miksi ei vain näy hedelmää, eikä lihamme tahto kuole, nöyrry. Eikä ihmisiä tule synnintuntoon ja pelastu.

Usko pois, mutta lihamme on Kuoltava joka ikinen päivä ja se on laitettava ristille kuivumaan ja kuolemaan myöskin ihan jokainen elämämme päivä, jos tahdomme sekä aiomme olla Herran käytössä, ja kasvaa ja vahvistua uskossammekin! Se on Välttämätöntä! Ja Jos emme mene kammioomme ja Herran eteen, suostu paljastettaviksi, näe syntisyyttämme, sekä vain suostu Hänen puhuteltavikseen, jos emme suostu avaamaan heng korviamme Isän puheelle, niin turhaa on silloin koko homma..Sillä silloin ei uskomme kasva, vahvistu vaan olemme yhä loputtomiin maitoruualla. Koska silloinhan me olemme: omapäisiä, tottelemattomia, ylpeitäkin, uppiniskaisia,...

Koska vain ristin juurella ollen me saamme avun, voiman, puhdistuksenkin veressään, sekä saamme ohjeita, rohkaisuakin olla käytössään ja käytettävissään, jopa ihanaa lohdutustakin ja tsemppaamista, rauhaa ja iloa sydämiimme... Ei enää niin kuin me ajattelemme, luulemme olevan Jumalankin tahto, ei! Vaan niin kuin Herra tahtoo meitä opettaa ja ohjata Pyhän Henkensä kautta oikeaan, rauhaan, sopuun, antamaan anteeksi, sekä rakastamaan niitäkin, joista emme pidä syystä tai toisesta. Sekä olemaan V-A-L-O-N-A; Kristus valona maailmassa, mukautumatta maailman tapoihin, tms.. Meidän tulee erottua Jumalan kunniaksi maailman tavoista, ei erottautua ihmisistä kuitenkaan, vaan ja vain Erottua, tuoda julki; kenen omia olemme ja ketä me seuraamme, kehen uskomme, jne.. Niin, että: Kristus Jeesus tulee koroitetuksi, kirkastetuksi ja Isä, Jumalamme saa kunnian kaikesta, emme me ihmiset..Me olemme vain ansiottomia palvelijoita, jotka olemme velvolliset tekemään vain sen; mihin meitä ohjataankin ja opastetaan Sanan ja Hengenkin kautta.

Matt. 12:
30 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.
31 Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta.
32 Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa. [Jeesuksen Kristuksen kieltävä, on se, joka ei tahdo tulla uskoon, ja joka kieltää Pyhän Hengen niin hän samalla vastustaa Jumalan Henkeä. Koska PH kutsuu ihmistä pelastukseen..]

33 Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.
34 Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. [Sydämestämme lähtee joko hyvä tai paha ja sitä sitten suummekin puhuu ja tuo sen julki, ilmoille..]

35 Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.
36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.
37 Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."

Jaak. 3:
4 Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee.
5 Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!

6 Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.

7 Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt;
8 mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.

9 Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;
10 samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.

11 Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?
12 Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.
13 Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.